Tuntuu että nykyään ei ole juuri lainkaan aikaa ommella. Tämänkin pellavamekon tekemiseen meni puoli vuotta, vaikka se ei ole malliltaan kovinkaan monimutkainen. Aloitin ompelua jo syksyllä kun ostin kankaan, mutta se valmistui vasta nyt. Mukavia mekkoja ei voi oikein koskaan olla liikaa. Etenkin nyt kun luovuin muuton yhteydessä isosta määrästä vaatteita, jotka eivät enää istuneet omaan tyyliin, on kaapissa vähän pulaa mekoista. Kaipasin erityisesti liivimekkoja joita voi käyttää lyhyt- tai pitkähihaisen puseron kanssa ja kerrostaa alle alushameita sään ja tarpeen mukaan.
Arkisten väljähköjen mekkojen lisäksi tällaiset liivimekot ovat mielestäni kaikkein monikäyttöisimpiä. Kangasvalinnalla voi vaikuttaa onko mekko arkisempi vai juhlavampi. Erilaisia puseroita ja asusteita yhdistämällä se sopii töihin tai illanviettoihin. Tällä kertaa yhdistin mekon kansallispuvun muhkeahihaiseen pellavapuseroon. Näin ohimennen peilikuvani jostain ja välitön mielleyhtymäni oli jonkinlainen kultturitantta. Pellavamekot yhdistyvät mielessäni jotenkin eläkeläistyviin kulttuuritanttoihin, mutta ei se kai niin vaarallista ole vaikka olisinkin kulttuuritantta.
Malli on hyvin yksinkertainen. Helma on kaksi kankaan leveyttä ommeltuna yhteen ja sivusaumoissa on taskut. Helma on rypytetty vyötärölle. Olkaimet ovat suorakaiteen muotoiset ja miehusta on hyvin simppeli perus-muotolaskoksin. Vetoketjun laitoin sivusaumaan. Miehustan kaavaksi käytin jotain vanhaa jo olemassa olevaa kaavaa pienin muutoksin.
En ole ihan täysin tyytyväinen lopputulokseen. Pitäisi vain luottaa aiemmin hyväksi havaittuun malliin eikä yrittää söpöstellä jollakin joka näyttää kivalta jonkun toisen päällä. Saatan siis vielä korjata mekon etuosaa ja muuttaa rypyt laskoksiksi. Rypytetty vatsan kohta näyttää itselläni jotenkin homssuiselle. Lisäksi helma on edestä ihan inasen alempana kuin takana, joten haluan ehkä nostaa sitä vielä vähän. Tein sen jo kertaalleen, mutta en ilmeisesti tarpeeksi. Pikkuvioista huolimatta olen kuitenkin ehtinyt jo asua mekossa pari viikkoa sillä se on niin mukava. Ja siinä on taskut. Vannon että en tee enää yhtäkään mekkoa ilman taskuja!
It feels that I don’t really have any time to sew these days. It took me six months to make this simple dress. I started in the Autumn when I bought the fabric, but managed to finish it very recently. There can never be enough comfy dresses. Especially now when I gave up quite a lot of clothes during the moving, I have a gap in my wardrobe. I am especially in need of pinafores, which can be used both with short- or long-sleeved blouses, and layer petticoats under when ever needing extra warmth.
In addition to loose cozy dresses, pinafores are multi-use garments. You can affect on the look by choosing different materials. Combining plain of flamboyant blouses, it can be toned down or up, depending if you going to work or party. This time I combined it with blamboyant linen blouse and modest high-collar cotton blouse. I saw a glimpse of myself in the mirror and immediately got the hint of elderly culture-spinster. But I suppose it’s not too bad to be a culture-spinster anyway.
Style is very simple. Hem is just two rectangles sewn together, with pockets on side seams. Hem is also gathered at the waist. Shoulder straps are straight and bodice is very basic with darts. I added zipper on side seam. For pattern I used some old bodice I already had, with small adjustments.
I am not completely happy with the result. I should trust more on what I have already found flattering and not try and look cute on something that looks nice on someone else. I might make alterations for the dress and change the hem front into pleated one instead of gathered. Gathered waist over the belly looks a bit frumpy on me. Also the hem is slightly longer in front, so I might want to lift it a bit. I already done that once, but apparently not enough. Despite of these little flaws, the dress is so comfy I have already been practically living in it past two weeks. And it’s got pockets. I swear I will never ever make another dress without pockets.
Kiva vaatejuttu🙂 Tuon kanssa sopii erilaiset puserot ja saa vaihtelua asuun. Hyvä tuo mekon värikin, käytännöllinen mielestäni. Minä olin oikeastasn unohtanut ihan nuo liivihamneet – sana jota minä oon tottunut käyttämään liivimekoista:) Kun joku vuosi sitten ruoesin yhtä tekemään, nii se jäi multa kesken, taisi tulla joku ongelma tekemiseen, jota en osannut tai jaksanut ratkaista. Saatoin remppaa valmistellessa hävittää tekeleen.
Metsäntyttö – Kiitos :) Valitsin siniharmaan juuri siksi kun ajattelin että se sopii monenlaisten muiden värien kanssa ja monien erilaisten puseroiden kanssa. Tästä tuli niin kiva että saatan tehdä vielä toisen samantapaisen eri kankaasta.
Kätevän ja kotoisan näköinen mekko, juuri tuollaisia ihminen tarvitsee! En huolestuisi mahdollisista kulttuuritantta-mielleyhtymistä. :D
Hehkuvainen – Kiitos ;) joo en minäkään siitä sitten sen enempää jaksanut huolestua.