Formulaa ja kissankarvoja

Sunnuntaiaamu. Kissa päätti liittyä seuraamme sängyssä ja änkesi minun ja mieheni väliin nukkumaan. Niin no… ei sitä varmaan nukkumiseksi voi oikein kutsua. Kisuli kehrää niin kovaa että se häiritsee isännän unia. Ja yleensä se haluaa nukkua aivan pään vieressä jotta kehräysnautinto olisi molemmin puolin mahdollisimman tehokas =)

Kissani on aivan tavallinen maatiaiskissa, muuta tavallista siinä ei sitten olekaan. Neiti Läskipallero painaa varmasti reilut 10 kiloa, joskaan varmuutta ei ole koska sitä on vaikea saada vaa’alle. Huhtikuussa vietettiin 13-v syntymäpäivää. Katti on kotoisin Rengosta, Hämeenlinnan kupeesta ja sain sen aivan pentuna jolloin se oli vielä söpösti pikkuinen. Sukujuurista varmasti löytyy angorakissaa tai jotain vastaavaa sillä kisulin karva on tuuheaakin tuuheampi. Tiivis, hieman kihara aluskarva takkuuntuu helposti. Tavallisella lemmikkiharjalla sitä ei voi harjata koska harja ei pääse tarpeeksi syvälle turkkiin. Jouduin hankkimaan metallisen kamman ja käytän sen harvempaa puolta turkin kampaamiseen. Kissalla on myös omituisia tapoja. Joka kissa ei osaakaan harjata hampaitaan itse. Meidän neiti kyllä osaa. Siihen tarkoitukseen sopii hyvin lattiaharja jonka harjaksia vedetään hampaiden läpi antaumuksella =) Isäntä kutsuu kissaa Anti-kissaksi. Lienee selvää että isäntä ei ole järin innostunut kissasta, etenkään kun sen tapana on puskea jalkoja ja levittää herkästi irtoavaa karvaa jokapaikkaan. Kutsumme sitä karvoittamiseksi. Omat vaatteeni on karvoitettu päästä varpaisiin ja turha kai mainita että myös sänkymme on karvojen peitossa.

Fatfree cat. Tuskinpa! Kuva otettu viimevuonna.

No enivei. Lököttelin sängyssä hetken yrittäen estää kissaa punkemasta isännän pään viereen. Jossain vaiheessa katti kyllästyi yrittämään ja lähti kälppimään. Minäkin nousin ja laiton kahvia. Annoin isännän nukkua ja kävin lupaamani kuvaprojektin kimppuun. Tässä lopputulos:

Täpötäysi kangaskaappini.
Nopealla laskutoimituksella totesin että siellä on yli sata
eri kokoista kangaspalaa.
Kaapin yläosan laatikoiden sisältö selviää alemmassa kuvassa.
Lankarulla-kokoelma kangaskaapin laatikoissa.
Nappikokoelma. Olen lajitellut ne värien mukaan,
jotta sopivan napin löytäminen olisi helpompaa.
Osa napeista on yksittäiskappaleita.
Tuubeissa olevat napit (kymmeniä samanlaisia) olen ostanut
kangaskaupan loppuunmyynnistä ja Jumbo-kirpputorin löytölaatikosta.
Hienoimpia nappejani.
Erityisesti pidän strassinapeista ja erikoisesti
kuvioiduista napeista.
Oikeanpuoleisen kuvan yläreunan puinen,
kohokuvioinen nappi on yksi suosikeistani.
Osa aiemmin mainitsemastani 10 kilon nappisatsista.
Osan olen lajitellut pusseihin värin mukaan. Valitettavasti suurin osa näistä on takkinappeja joten niitä ei hirveän usein tule käytettyä.

Noista saa jonkinlaisen käsityksen siitä miten paljon tavaraa työhuoneeni sisältää. Ja tuosta vielä puuttuu kaikki muut ompelutarvikkeet kuten vetoketjut, nauhat, pitsit, tukikankaat ja -luut, saumurilangat, nyörit jne. Suuren osan tarvikkeista olen hankkinut kirpputoreilta. Jotenkin on enemmän innostavaa kun voi käyttää uuteen tuotteeseen jotain vanhaa joka on aiemmassa elämässään ollut jotain ihan muuta. En kovin mielelläni heitä mitään pois. Siksi työhuoneeni onkin niin täynnä. Uutena ostan lähinnä kankaita, vetoketjuja ja lankoja. Käytetyt vetoketjut eivät usein ole kovin toimivia. Tosin on mulla niitäkin. Yleiskuvaa työhuoneesta en kehtaa laittaa koska se on niin sekaisin että hyvä kun sekaan mahtuu. Ehkä sitten kun saan sen siivottua….. joskus.

Tätä kirjoittaessani mieskin on jo herännyt kahvikupposen voimalla. Tv on auki ja sieltä kuuluu armoton autojen kiihdytys. Tänä viikonloppuna kisataan Saksassa. Formula1 on isännän intohimo, ainoa urheilulaji joka häntä oikeasti kiinnostaa. Meillä ei siis tuijoteta lätkää, futista eikä yleisurheilua =D Oma suosikkini kuskeista on tietenkin Heikki Kovalainen. Pidän myös Jenson Buttonista (komea nuori mies =) Isäntä ei voi sietää Hamiltonia eikä Alonsoa.
Joskus teinivuosina olin innostunut formulasta. Silloin tosin katsottiin enemmän komeita nuoria miehiä kuin varsinaisia kisoja ja tuloksia. Isäni oli tietenkin mielissään koska katsoimme kisat yhdessä tv:stä. Innostus laantui myöhemmin mutta mies on saanut minut uudelleen intoutumaan nopeiden autojen tuijottelusta. Iltapäivä kuluu nopeasti formulan parissa. Saa nähdä saanko ompeluprojektiani loppuun tänäänkään…