Taas maanantai, isäntä töihin ja sitten kotiin meikkaamaan ja valmistautumaan töihin. Surffailin hetken muissa blogeissa, enkä voi olla ihmettelemättä miten tyytymättömiä ihmiset ovat omaan vartaloonsa. Luin eräänkin naisen vuodatusta siitä miten hän asettaa itselleen kalori-tavoitteita ja joka kerta lipsuu niistä, siiderin, leivosten, grillimakkaran ja leivän avulla.

En itsekään ole sieltä laihemmasta päästä, mutta en mielestäni mikään ylisuurikaan. Painoindeksini näyttäisi olevan 28.1. Tietenkin olisi hienoa jos olisin 10 kiloa hoikempi (siinä ns. normaalipainossani), en kuitenkaan luo itselleni paineita ylipainon suhteen. Ympäristö ei myöskään huomauttele painostani, ei aseta vaatimuksia tai tavoitteita. Mieheni on tyytyväinen siihen miltä näytän. Hän pitää minua seksikkäänä ja haluttavana. Olen ollut tässä painossa jo vuosia eikä se tunnu siitä juuri heiluvan suuntaan tai toiseen. Olen myös saanut ulkonäöstäni kohteliaisuuksia, enkä pelkästään omalta mieheltäni.

Jotenkin minun tulee surku niitä naisia joilla on hirveä suorittamisen paine. Heille painon pudotus on pakkomielle ja itsetunto putoaa kohisten kun asetetut kaloritavoitteet ylittyvät päivästä toiseen. Eikö olisi terveellisempää syödä hyvää monipuolista kotiruokaa päivästä toiseen kuin laskea kaloreita ja mahdollisesti sortuessaan elää pelkällä suklaapatukalla koko päivä? Tiedän naisia jotka mieluummin jättävät kunnon ruuan syömättä että saavat syödä sen suklaapatukkansa tai leivoksensa. Toki jos ylipaino alkaa vaikuttaa terveyteen merkittävästi on painonpudotus jo ihan terveyden ja jaksamisen kannalta suositeltavaa, mutta pitää huomioida se että kyse ei ole pelkästään kuukauden projektista jossa tiristetään kaikki rasva kropasta irti. Kyse on elämänmuutoksesta ja sen pitää kestää loppuelämän. Pitää myös hyväksyä se että joskus voi lipsahtaa. Ei auta mitään jos tuntee järjetöntä moraalista krapulaa yhden kakkupalan vuoksi jos on kuukauden kitkutellut pelkällä salaatilla. Ei se salaattikaan ole pitkän päälle terveellistä jos ei koskaan syö mitään muuta.
Työssäni tapaan myös lähes päivittäin asiakkaita jotka ovat laihdutuskuurilla.Olen tavannut minua hoikempia ihmisiä jotka sanovat että vielä 10 kiloa pitää saada pois. Elämäntilanne (=häät) asettaa paineita. Se että halutaan hääpäivänä näyttää laihalta ja hyvältä kertoo ihmisten asenteista. Edes lievästi ylipainoinen ei ilmeisesti voi näyttää hyvältä. Jotenkin se on kamalan järkyttävää että naisille (ja miehillekin) luodaan armottomat paineet ulkonäön suhteen. Eikä kyse ole pelkästään painosta. Lähes kaikki morsiamet pitävät jotakin kohtaa vartalostaan epämiellyttävänä. Yleensä se on vyötärön seutu tai lantio. Joillakin rinnat, toisilla käsivarsi-allit. Jollakin ehkä huono iho tai liian pyöreä niska. Minä en yleensä kyseisiä “vikoja” asiakkaissa edes huomaa, enkä usko että kukaan muukaan. Viat ovat vain heidän omissa silmissään. Eivät kaikki voi näyttää samalle. Jokainen on kaunis omana itsenään. Kun puetaan hääpuku päälle (hääpukuja löytyy koosta 30 kokoon 58 asti!), laitetaan kaunis kampaus ja meikki, jokainen morsian näyttää kauniille riippumatta vartalon koosta ja muodosta. Se mitä sisimmässään tuntee ja miten vaatteensa kantaa vaikuttaa ulkonäköön enemmän kuin se mitä vaaka näyttää. Onnellinen ihminen joka on ylpeä itsestään ja kokee olonsa kotoisaksi näyttää hyvältä.

Toivon kaikille laihduttajille ennen kaikkea parempaa itsetuntoa ja voimia taistelussa ympäristön paineita ja vaatimuksia vastaan. Uskaltakaa iloita vartalostanne, oli se sitten millainen hyvänsä.
Luottakaa itseenne ja ottakaa elämänohjeeksenne kiinalainen elämänasenne: kaikkea kohtuudella. Terveellinenkin asia voi kääntyä itseään vastaan jos menee liiallisuuksiin.