Vaatekaapin pohjukoilta / Wardrobe excavation

Hyvää vuoden alkua, armahat lukijat! Tärkeimmät uutiset ensin: tarjouksemme talosta meni läpi ja pankki näytti vihreää valoa, joten meistä tulee kuin tuleekin talonomistajia ihan näillä näppäimillä. Kauppakirja päästään toivon mukaan kirjoittamaan ennen kuun vaihdetta. Jee! Se tulee näkymään blogissakin. En ihan vielä tarkkaan tiedä miten, mutta muutoksia on luvassa. Teen blogiin pienen tutustumiskierroksen taloon heti kun saamme avaimet.

Ja sitten aiheeseen mitä tulin tänne kertomaan tänään. Nyt kun muutto on varmistunut, olen alkanut käymään kaappeja läpi. Ihan sillä ajatuksella, että haluan päästä eroon ylimääräisistä kamoista. Instagramiani seuraavat ovatkin jo nähneet joitakin videopätkiä aiheesta. Aiemmin syksyllä pistin jo rankalla kädellä menemään joitakin vintage-vaatteita joita olin hillonnut vuosia puhtaasti tunnesyistä. Vihdoin oli aika päästää niistä irti.

Tätä raakkausta tehdessä vastaan on tullut vanhoja lemppareita joita en ole käyttänyt aikoihin syystä tai toisesta. Kuten vaikkapa tämä neule jonka ostin uutena yli kymmenen vuotta sitten alennusmyynneistä ja tuunasin mieleisekseni virkatuin hihansuupitsein sekä hempein sifonkikukin (nähty aiemmin täällä). Alunperin käytin sitä mekkona, mutta nykyään se tuntuu mekoksi liian lyhyeltä. Joten päätinkin käyttää sitä nyt puserona. Yhdistin siihen vielä vanhan suosikkini, irtonaisen silkkikauluksen, joka on jostain syystä jäänyt viime vuosina käyttämättä. En kyllä ymmärrä miksi koska se on tosi hurmaava ja käy lähes kaikkien talvisempien puseroiden ja mekkojenkin alle. Ehkä olisi pitänyt silittää se ennen käyttöä. Oh well!

Musta hame on jaquard-kuvioinen villasekoitehame joka on pyörinyt työhuoneeni tuunattavien kasassa vuosia. Se oli alunperin kokoa 36, mutta helman runsaat laskostukset antoivat mahdollisuuden tuunata siitä itselleni sopivan kokoisen. Purin vyötärökaitaleen irti, laskostin helman uudelleen väljemmäksi, tein uuden vyötärökaitaleen ja ompelin sen paikoilleen. Tadaa, sopiva hamonen. Sain myös heijastavat säärystimet valmiiksi uuden vuoden tietämillä. Eivät juuri kuvasta erotu kylläkään. En ole vielä ehtinyt testaamaan miten hyvin heijastin näkyy. En elättele kovin suuria toiveita sen suhteen vaikka hauska yksityiskohta onkin.

Happy beginning of the new year, my dear readers! First things first: our offer on the house went through and bank gave us the loan. So we will become pretty soon house owners. Hopefully we are able to sign the papers before the end of the month. Yay! This will show up in the blog too. I don’t really know yet how, but there will be changes. I will make a little tour on the house as soon as we get the keys.

And then the actual issue I was planning for today. Now when the move is confirmed, I have started to go through my cupboards. With the thought of getting rid of useless things before the move. Those who follow my Instagram have already seen some clips of this issue. Earlier during the Autumn I already sold quite a bunch of my vintage garments, which I had been keeping years for purely emotional reasons. Finally I was ready to let go.

When going through my things I have re-discovered some of my old favourites, which I haven’t used for years, one reason or another. Like this knit dress, which I bought new from sale over ten years ago and revamped with crochet sleeves and powder pink chiffon flowers (seen before here). It’s originally a dress, but it seems too short now, so I just use it as a jumper. I combined it with my favourite silk collar. I don’t really know why I haven’t been using it for ages. It is very charming and works with pretty much all of my warmer tops and dresses. Perhaps I should have ironed it first. Oh well!

Black skirt is jaquard wool mix, I’ve had it in my revamp-pile for years. Originally it was size 36, but generous pleating on the hem allowed me to make it my size. I ripped the waistband off, repleated the hem, made new waistband and sewed it back on. Tadah, new skirt in perfect size. I also finished my reflective legwarmers around the new years. You can’t really see them in the photo though. I haven’t been able to test how well they reflect. I don’t have very big hopes on that, even though it is fun detail on them.

Jostain syystä kukat eivät näytä yhtä muhkeilta kuin 10 vuotta sitten. Sori kissankarvoista, Taku viihtyy nykyään paljon sylissä, joten niitä riittää. /
For some reason flowers don’t look as floofy as ten years ago. Pardon the cat hair. Taku likes to sleep on my lap a lot these days, so there is a lot of those.

6 people like this post.

2 Comments Add yours

  1. Hehkuvainen says:

    Ooh, onnittelut talokaupoista! En malta odottaa “asuntoesittelyä”. :) Oikein ihanaa alkanutta vuotta ja kovasti tsemppiä muutorumbaan!

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Kiitos! Esittelykin on nyt julkaistu.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.