Juha Mujeen takki / Coat of Juha Muje

Pari viikkoa sitten kuulin radiosta suruviestin, että näyttelijä Juha Muje on kuollut. Minulla on Mujeeseen hiukan erikoinen side. Minulla on nimittäin talvitakkina Piukat paikat-musikaalista takki, joka kuului Juha Mujeen esittämälle Jerry/Daphnelle. Ai mistäkö tiedän. No siitä että takin niskassa lukee niin.

Ostin takin jo aikaa sitten kaveriltani, joka oli ostanut sen teatterin kirppikseltä. Olin siinä käsityksessä, että hän oli ostanut sen Tampereen teatterin kirppikseltä, mutta en ole asiasta enää varma. En nimittäin löytänyt tietoa siitä että Muje olisi esiintynyt Tampereella Piukoissa paikoissa 80-luvulla, Helsingissä kylläkin. Itselläni on hatara muistikuva, että olisin käynyt peruskouluikäisenä katsomassa Piukat paikat juuri Tampereen teatterissa. En kyllä yhtään muista ketä oli rooleissa.

Piukat paikat ajoittuu iloiselle 1920-luvulle. Tarinassa kaksi työtöntä muusikkoa yrittävät saada töitä. Ainoat avoimet työpaikat ovat naisorkesterissa, joka ei huoli miesmuusikoita, joten kaverukset päättävät pukeutua naisiksi päästäkseen bändiin. He pääsevät kuin pääsevätkin mukaan ja bändi lähtee keikkakiertueelle laulajanaan hemaiseva Sugar, jota leffaversiossa esitti ansiokkaasti Marilyn Monroe.

Teatteriasut on joskus vaikea erottaa aidoista vintage- tai periodivaatteista sillä ne pyrkivät jäljittelemään autenttisia asuja. Teattereissa toisinaan on myös käytössä aitoja vintagepukuja, mutta silloinkin niihin on saatettu tehdä muutoksia, eivätkä ne välttämättä enää vastaa täysin alkuperäistä mallia. Teatteripäällysvaatteet erottaa aidoista päällystakeista niin että ne ovat hyvin kevytrakenteisia. Kuumissa parrasvaloissa ei voi käyttää paksuja pakkaskeleihin suunniteltuja talvivaatteita eikä ole tarkoituksenmukaista käyttää rahaa ja vaivaa laittamalla vaatteisiin hienoja raaveleita tai muita tukimateriaaleja kun ne eivät vaatteesta päällepäin erotu. Teatterivaatteissa on muutenkin saatettu käyttää ratkaisuja joita oikeissa käyttövaatteissa ei ole. Usein myös teatterivaatteet voi tunnistaa aiemmin mainitusta nimilapustan (näyttelijä/roolihahmo). Teatterituotannoissa on tärkeää helposti erottaa eri roolihahmojen vaatteet joten ne usein nimikoidaan. Näin ei tarvitse pesujen ja huollon jälkeen yrittää arvailla että kenelle tämä vaate nyt kuuluikaan. Lisäksi isoissa tuotannoissa, esim oopperassa jossa esiintyy kuoro, saattaa olla kymmeniä lähes samannäköisiä vaatteita joista ei päällepäin välttämättä erota kenen ne ovat.

Olen itse hiukan fiksannut takkia. Se oli luonnollisesti tehty harteikkaalle miehelle, kun taas itselläni on melko kapeat hartiat suhteessa rinnanympäryyteen. Nostin siis hihoja hiukan olalla lähemmäs kaulaa, jotta ne näyttäisivät sopusuhtaisemmille. Muje oli kaiken lisäksi melko pitkä mies. Taskut olivat minulle liian alhaalla ja luultavasti tarkoituksella vielä liioitellun alhaalla. Nostin niitäkin hiukan ylöspäin. Selässä on pitkä napillinen tamppi joka ei kuvissa näy. Siitä on ikävä kyllä vuosien saatossa kadonnut toinen koristenappi.

Couple weeks ago I heard sad message from the news, Finnish actor Juha Muje had died. I have unusual connection with him. I am wearing as winter coat a coat, which he used to wear when he was doing the role of Jerry/Daphne in Some like it hot-musical here in Finland. How do I know? Because the name reads inside the coat.

I bought this coat some time ago from my friend, who bought it from theater flea market. I thought that she bought it from Tampere theater, but I’m not so sure now, because I didn’t find information that Muje performed in Tampere theater Some like it hot in the 80’s, he did it in Helsinki though. I have faint memory of going to see Some like it hot in Tampere, when I was in ground school. I don’t remember who were in the roles though.

Some like it hot is happening in the jolly 1920’s. Two unemployed musicians are trying to get work. Only open jobs are on female orchestra, which don’t accept men. Friends decide to dress up as women to get to the band. Like a miracle, that works out and they get the jobs. Band goes on a tour with the singer Sugar, which is very glamorously played by Marilyn Monroe in the movie version.

Theater garments are very difficult to separate from authentic old costumes, because they are trying to imitate the old. Sometimes theaters also use authentic old garments, but even then they might have done alterations and the outfit is not original anymore. Theater coats are usually easy to tell from real ones, because they are very lightweight compared to real winter coats. Under the heat of the lime light, it’s not very sensible to use heavy and thick outside clothes. It’s also not sensible to use money and time for putting all the fancy support materials on clothes when they don’t really show on the stage. Theater clothes might also have unusual methods which you never see on real clothes. Also the fore-mentioned name tag might (actor and character) reveal what they are. In theater when there are many actors and roles, it is important to be able to tell which garment is which quickly. With name tags you don’t have to remember what character was wearing what and anyone can put them in to their right places. Also in large productions with choirs and such, there might be dozens of almost identical garments which are impossible to tell apart.

I have fixed the coat myself a bit. Obviously it was made for quite broad-shouldered man, when I have quite narrow shoulders compared to my bust. So I had to raise the sleeves slightly, closer to the neckline, to look more proportioned. Mr Muje was also quite tall, so pockets were way too low for me. And they probably were exaggeratedly low. I also lifted them up a bit. There is decorative band and the back with buttons. Unfortunately one of the buttons has gone missing over the years.

Takissa on vain yksi nappi ja sen alla neppari (joka ei pysy kiinni). /
Only one button on this coat, and snap under it (which does not hold).
Niskan nimilappu. / Name tag on the neck.
Etuosan koristelut ja nauhavirkkauksella päällystetty nappi. /
Front decorations and button covered with ribbon crochet.
Koristelut on ommeltu ronskisti vuorin läpi. Yleensä näin ei tehdä tavallisissa vaatteissa, Teatterivaatteessa näin on vältytty tukikankaan käytöltä. /
Decorations have been sewn through the lining. This is not the way to go on normal clothing.
In theater clothing they were able to avoid using supportive materiall.

5 people like this post.

4 Comments Add yours

  1. Metsäntyttö says:

    Tuolla takilla on tarina! Ja kauniita yksityiskohtia:)

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Todellakin on tarina. Sellaisista pienistä jutuista juuri tykkään vaatteissani. Tykkään myös jakaa vaatteideni tarinoita muille, se tekee niistä jotenkin erityisiä. Yksityiskohdat ovat kauniit, joskin teatterivaatteen tapaan melko ronskisti tehdyt :D niitä kun katsellaan vain kaukaa katsomosta.

  2. Salla says:

    Tapani Perttu ja Seppo Mäki olivat Tampereen teatterin Piukoissa paikoissa, ja Marjut Sariola. Silloin joskus :o)

    1. Rhia says:

      Salla – Juu, tämän tiedon itsekin löysin netistä. Tarkoitin etten aktiivisesti muista keitä rooleissa oli vaikka kävin musikaalin katsomassa. Piukat paikat on melko usein mennyt teatterissa ympäri Suomen.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.