Villahameen kunnostus / Repairing vintage wool skirt

Kun ostin hiljattain puutteellisen Härmän-Isokyrön kansallispuvun, aikomukseni oli kunnostaa hame arkikäyttöön. En juurikaan välitä lyhyistä hameista ja itse hame oli muutenkin melko hyväkuntoinen. Siksi ajattelin että vaikka en koskaan saisikaan kokonaista kansallispukua kasaan, voisin aivan hyvin kunnostaa hameen niinkuin se olisi osa kansallispukua. Siis sillä tavalla “oikein”.

Ensimmäinen homma oli hameen purkaminen. Irrotin helman samettiliivistä, jonka vuoriin se oli ommeltu kiinni. Sitten purin auki helmapäärmeen ja vyötärön laskokset. Vyötärönauhaa helmassa ei ollut lainkaan. Irrotin vyötäröhalkion nepparit ja paikkasin kaikki reiät. Niitä oli onneksi vain muutama aivan pikkuruinen ja helman taitteella yksi vähän isompi repeämä.

Tämän jälkeen vuorossa oli helman pesu. Kansallispukujen, etenkin vanhojen sellaisten ollessa kyseessä, villakankaita ei suositella pesemään kuin aivan viimeisenä keinona. Riskinä nimittäin on aina värien leviäminen ja huovuttuminen. Hiukan jännitti, mutta päätin kuitenkin käyttää hameen ihan kunnon vesipesussa, helma oli sen verran likainen taitteelta. Pesuaineena käytin villalle ja silkille tarkoitettua hellävaraista nestemäistä pesuainetta. Upotin helmakankaan kylmään pesuaineveteen ja huljuttelin ja puristelin sitä siellä jonkun aikaa. Liotusta kehotetaan välttämään, arvelisin että helma oli pesuvedessä ehkä 15-20 minuuttia. Samoin hankausta kehoitetaan välttämään. Helmataitteella oli kuitenkin sen verran tumma raita että hankasin kangasta vähän, kuteiden suuntaisesti jolloin kuluminen on vähäisempää kuin joka suuntaan tapahtuvassa hankauksessa. Pesuvesi oli melko likaista.

Sitten huuhtelin helman huolellisesti. Huuhteluvesi oli samanlämpöistä kuin pesuvesikin, huopumisen välttämiseksi. Huuhteluvesiä vaihdetaan kunnes vesi on kirkasta. Vasta ehkä viides tai kuudes huuhteluvesi oli kirkasta. Tämän jälkeen levitin helman pyyhkeen päälle, taitoin hameen pyyhkeineen kolmeen kertaan pitkittäin ja rullasin sen tiiviisti. Seisoin pyyherullan päällä puristaakseni siitä kaikki ylimääräiset vedet pois. Lopulta nostin hameen kuivaustelineelle tasoon kuivumaan. Seuraavana aamuna tarkastin tuloksen. Huh! Värit eivät levinneet. Tähän auttoivat oikea pesuaine, tasainen viileä (kylmä) pesulämpötila ja samanlämpöinen huuhtelu sekä valuvan veden puristaminen pyyhkeeseen. Ikävä kyllä ihan kaikki lika ei taitteelta irronnut joten siihen jäi paikoitellen erottuva raita.

Pesun jälkeen vuorossa oli uuden vyötärönauhan ja helmakäänteen ompelu. Etelä-Pohjanmaan pukuun kuuluu raidallisesta kankaasta kudottu vyötärökaitale, luullakseni puuvillaa. Tätä vyötärökaitalekangasta ei kuitenkaan juuri nyt ollut saatavilla (sitä myy Lajulan kangastupa), joten tein vyötärökaitaleen mankelipellavasta. Tiina lupasi kevään aikana kutoa lisää vyötärökaitaleita, joten tilaan varmaankin myöhemmin sitten sen oikean. Toistaiseksi pärjään oikein hyvin tällä pellavaisella. Nykyisin suositellaan että vyötärö kiinnitettäisiin nappien ja hakasten sijaan tällaisilla nyöreillä. Niissä on puolensa. Nyörit antavat vyötärölle säätövaraa, mutta toisaalta vyötärön kiristäminen napakaksi on hankalampaa, etenkin jos ne ovat näin ohuet.

Hameessa oli yllättäen ihan reilusti pituutta ja halusin tehdä tästä käytännöllisen pituisen käyttöhameen, joten ompelin vain simppelisti reilun helmakäänteen hamekankaasta. Sen olisi voinut korvata pellavaisella erillisellä varjokaitaleella, joka antaa ohuelle villakankaalle ryhtiä ja tukea. Jos päätän joskus täydentää pukua muilla osilla, saatan myös lisätä helmaan pellavakaitaleen ryhtiä antamaan.

Recently I bought this skirt that belongs to Härmä-Isokyrö folk costume. My plan was to turn it into ordinary skirt for everyday use. I don’t really care for short skirts and the skirt is actually in pretty good condition. Many people make alterations for national costume skirts if they are in bad shape. In this case, I was going to do it as it would be actual part of full national costume. The “correct” way.

First thing was to separate skirt and waistcoat. It was handstitched on the waistcoat lining. Then I unpicked the hem and pleats at the waist. There was no waistband. I also unpicked snap buttons and mended all the wholes. Thankfully there was only couple small ones and one large tear on the hem.

After this I washed the skirt. When it comes to colourfull national costume skirts, they recommend washing only as last resort, to prevent colours from bleeding and felting. I was nervous about washing it, but it just had to be done. Skirt was quite dirty on the hem. I used washing liquid meant for wool and silk. I submerged whole skirt into cold water and swished and squeezed it around for perhaps 15-20 minutes. They recommend to avoid long soaking, like they also recommend for rubbing. It was so dirty on the hem fold that I had to rub it a bit, but only along the yarns. That wears off less than rubbing to all directions. Washing water became quite dark.

Then I rinsed it very carefully by changing the water after awile. Rinsing water must be the same temperature than washing water. This prevents the felting of wool fabric. I changed rinsing water perhaps 5-6 times until it was clear. After this I spread the skirt ontop larger towel, folded sides to the center and rolled it tightly. Then I stood ontop of the roll to squeeze as much water off as possible. Then I spread it ontop of drying rack to dry. Next morning I checked the results. Phew! Colours did not bleed. Correct washing liquid, cool and even water temperature and squeezing the dripping water into the towel helped significantly on preventing the bleeding and felting. Unfortunately not all dirt came of from the hem fold, there is still faint stains here and there.

New waistband and hem fold were the next jobs after the wash. Etelä-Pohjanmaa costume has stripey waistband from very different material, cotton I beleve. This fabric is not available at the moment, so I made ordinary linen waistband instead. Lajulan kangastupa is one-woman weaving business, which provides all sorts of handwoven fabrics for Finnish national costumes. Owner said she will be weaving more of the waistbands this Spring, so I will probably get one then. But for now the linen waistband works just fine. Modern recommendation is that folk costume waistband is closed with these ribbons and loops instead of buttons and hooks. They have some benefits. Waistband has easy-access adjustment reserve. On the other hand the waistband is difficult to get tightened sturdily. Atleast if the ribbons are very fine like mine.

Quite surpriisingly the skirt is quite long (old folk costumes rarely are very long). I wanted to make this practical skirt for everyday wear, so I didn’t want it very long. I made wide hemming just by folding the fabric. Often strip of linen is used instead. That gives the fine wool fabric some structure and support. If I decide to update the costume with other parts later, I might add the linen facing to the hem.

Vartin liotus ja pesuvedestä tuli näin likaista. /
After about just 15 minutes soaking water became this dirty.
Neljäs huuhteluvesi oli vielä näin sameaa. /
Fourth rinse became this murky.
Helman repeämä / Tear at the hem
Paikattu reikä / Mended hole
Paikattu helman liestymä / Mended hole on the hemline
Aitapistoin kiinnitetty helmakäänne. / Hem fold.
Entiselle helman taitteelle jäi tummempi raita pesusta huolimatta./
Old hemline was left with darker areas despite of the wash.
Hame käytössä ensikertaa. /
Skirt in use for the first time.
Photo: Erika V. Visuals

Käyttö ilman lupaa kielletty.
Do not use without permission.

10 people like this post.

8 Comments Add yours

  1. Irmeli says:

    Ei muuta kun että VAU! Oletpa saanut hienon asukokonaisuuden.

    1. Rhia says:

      Irmeli – Kiitos. Kaikkea sitä kaappiin on kertynyt. Kokosin tähän yhteen monen eri yhteyksissä käytetyn asun osia.

  2. Metsäntyttö says:

    Näyttää kivalta:) Tuossa on ollut kova homma purkamisineen, käsinpesuineen, kuivattamisineen, kokoamisineen ja korjaamisineen. Itse olen ollut niin laiska, että laitan yleensä koneen pestäväksi, vaikka ei saisi, ellei ole ihan pieni pestävä. On siinä tietysti aina riski pilallemenosta olemassa. Sana “mankelipellava” oli minulle uusi, mitä se tarkalleen on? Mankelin tietysti tiedän ja pellavan, mutta onko sana sitä, mitä noista yhdistäen tulee mielee; mankeloitu.pellavakaitale?

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Onhan siinä kova homma jos sen noin ajattelee. Mutta kun teen pikkuhiljaa tv:n ääressä istuen niin en tule laskeneeksi tunteja. Hame vietti useamman viikon sohvan selkänojalla kun pidin taukoja fiksauksesta.
      Tykkään vaatteistani liikaa ottaakseni riskin että konepesu pilaa lempparivaatteen. Siksi pesen usein käsin. Ja mulla on paljon käsinpestävää vintagea.

      Mankelipellava on kapeaa tiiviksi kudottua pellavaa jota käytetään mankeleissa. Kapeaa siksi että sopii mankeliin ilman että pitää ommella reunakäänteitä. Se on hyvin muotonsa pitävää ja tukevaa. Sopii hyvin esim tukikankaaksi, alavaroiksi ja kiinteäksi vuoriksikin.

  3. biloba says:

    Mikä kuva ja asu! Tuo on kyllä voimaannuttava kuva ihan tänne ruudun toisellekin puolelle. Ja vielä kukko♥

    1. Rhia says:

      biloba – Kiitos! Oli yksi hauskimmista kuvauksista joissa olen ollut. Kukon nimi on Pinokkio.

  4. Lamar Yvette Mendiola says:

    Very nice work! And you make it look so easy to do. Lamar from Texas, USA

    1. Rhia says:

      Lamar Yvette Mendiola – Thank you! I have been sewing since childhood, so I’ve had lot of practice. But it’s a skill that anyone can learn really.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.