Tykkään kaivella kirppiksillä pieniä romulaatikoita. Joskus niistä voi löytää aarteita. Olen löytänyt sellaisista mm. hopeiset 70-luvun riipuskorvikset 0,50 € ja kansallispuvun hopeisen rintasoljen 1 €. Korviksista puuttui keskeltä kivet tai mahdollisesti pienet helmet, eivät siis mitkään hirveän arvokkaat, mutta ovat silti varsin kauniit. Kansallispuvun rintasoljet ovat uutena aika arvokkaita, isoimmat jopa useita satoja euroja. Viimeisin löytö on tällaisesta romulaatikosta kaiveltu rintakoru. Leimojen perusteella oli mahdollista selvittää että koru on 50-luvulta. Pitoisuusleima 875 paljastaa että kyse on venäläisestä tuotannosta. Koru on kullattua hopeaa, kuulemma suosittu tapa itärajan tuolla puolen. Korun neulaa on korjattu tinaamalla ja se alkoikin heti murtua muutaman käyttökerran jälkeen. Itse en huomannut korussa mitään muuta erikoista mutta antiikkiliikkeessä sanottiin että yksi lehdykkä taitaa olla poikki. Minusta koru on silti varsin tasapainoinen vaikka yksi lehdykkä puuttuukin. Sen katkeamisesta täytyy olla aika kauan sillä oksan pää on kulunut aika pyöreäksi.
Kirppiskoruja tutkaillessa kannattaa aina tarkistaa leimat tai että löytyykö niitä ylipäätään. Itse olen hopeakorujen valmistuksen myötä oppinut erottamaan hopean muusta metallista joskus jopa ilman leimoja, hopealla on tietty ominainen värisävy ja tapa tummentua.Leimat ovat silti ainoa tapa varmistaa. Luupin hommaaminen auttaa leimojen löytämisessä ja lukemisessa. Yleensä korut on leimattu taakse, sormukset sisään, mutta joskus leimat ovat erikoisessa paikassa. Kansallispuvun rintaneulassa leima on päällä, siksi en ensin meinannut sitä löytää vaikka olin jo ennen leiman löytämistä varma että kyseessä on hopea. Joskus sormusten leimat voivat olla päällä, sormukseen istutetun kiven vieressä, venäläisissä sormuksissa usein kuulemma myös kämmenpuolella. Kultakorujen pitoisuusleima on soikea, hopeakorujen suorakaide ja platinan vinoneliö (johon en kyllä itse ole vielä kertaakaan törmännyt). Suomessa valmistettujen hopeakorujen yleisimmät pitoisuudet ovat 925 ja 830 mutta myös 800 ja 999 näkee joskus. Eri maissa käytetään muitakin pitoisuuksia, mutta tuo 925 on kaikkein yleisin nk. sterling silver. Suomessa hopeaa ei saa myydä leimaamattomana, kotimaisista hopeakoruista pitää siis aina löytyä pitoisuusleima ja valmistajan nimileima. Apua leimojen tunnistamiseen voi etsiä vaikkapa Tukesista tai kansainvälisestä hopealeimojen online-hakemistosta.
IN ENGLISH
I like to dig in to these tiny trinket boxes people tend to put out for sale in flea markets and car boot sales. Sometimes you find treasures from them. I have found 70’s silver earrings with 0,50 € and traditional costume silver brooch with 1 €. Earrings are missing stones or pearls from the middle, but they still look pretty cute. Traditional costume’s brooches can be very expensive, larger ones even several hundred euros each. My latest find was made from one of those junk boxes. It is little cute brooch. Stamps on it reveal that it is from 50’s, made in Russia. Silver stamp 875 was used in that area. It is gold plated silver, very common way of doing silver jewelry on that area aswell. Pin of the brooch has been repaired with tin, which started cracking very soon. I didn’t notice anything else on the brooch, but lady in antique shop suggested that one of the branches got broken. In my opinion brooch looks rather balanced even though one branch is missing. It must have happened long time ago because the emd of the branch looks rather smooth.
When you buy thrifted jewelry you might want to check the stamps. After making silver jewelry as a hobby so many years I have learned to recognise silver by it’s colour and unique way of darkening. However stamps are the only way to confirm. Usually stamps are on the back of the jewelry, but sometimes you might find them on unusual place. For example on my traditional costume brooch is in front. It took me awhile to find it. Sometimes stamps on rings are next to the gemstone or even on the palm side. Gold stamp is oval, silver is square and platinum is diamond (I have never seen thrifted platinum jewelry) shaped. Most common silver purity here in Finland are 925 and 830, but you can also find 800 or 999. Other countries use other purities aswell but 925, sterling silver is the most common. In Finland it is illegal to sell silver without stamps so jewelry you buy new here must have atleast purity stamp and maker’s mark stamp. You can search help to identify silver stamps in Online Encyclopedia Of Silver Marks.
Hopeinen kansallispuvun rintaneula, hopealeimat korun alareunassa,
pyöreiden renkuloiden väleissä suurinpiirtein kohdassa johon neula osoittaa. /
Silver brooch from traditional costume, stamps on bottom edge,
between round shapes, about on the spot where needle is pointing.
70-luvun korvikset, keskeltä puuttuu korukivi tai helmi. /
70’s earrings, missing gemstone or bead from the middle.
50-luvun rintaneula, kullattua hopeaa. /
50’s brooch, gold plated silver.
Miten kauniita esineitä! Joskus tulee mieleen kuinka monen aarteen ohi sitä onkaan kirppiksillä kulkenut kun ei ole jaksanut penkoa juuri noita pikkutavaralaatikoita. Ehkä parempi ettei mieti, alkaa vaan harmittaa liikaa. :)
Nina – :D nii-in, monen laatikon pohjalla voi piillä aarre, ja vaikka ei mikään arvokas olisikaan niin kauniit esineet lämmittävät mieltä aina. Muista penkoa jatkossa ;)
Noista 70-luvun korviksista ei vältmäti puutu mitään keskltä – näyttää epäilyttävästi siltä sieni-sarjalta, suppilovahvero vai mikä se oli. Jokatapauksessa JOS korvikset sitä sarjaa, se on suomalaista designia.
Oon nähnyt samaa sarjaa tosin vaan pronssisena.
Mimosa – mjaa, oon yrittäny ettiä samanlaisia koruja kun jotenkin oli hytinä että tyylin puolesta saattais löytyä, mut en oo vielä kertaakaan törmänny. En tiedä että kuuluuko noihin korviksiin keskelle mitään, mutta silloin kun ostin ne niissä oli siinä keskellä kerros semmosta kellertävää kuivunutta liimaa. Oletin siis että niissä on jotakin ollut siinä keskellä :) toinen juttu sitten että onko ne siihen alunperin kuuluneet vai ei.
Samaa mieltä kuin Mimosa, että noista ei puutu mitään . Näyttäisivät kyllä Hannu Ikosen tuotannolta. Voivat toki olla jonkun muunkin, mutta aika varmasti suomalaiset kuitenkin. Valo-Korulta saattaisi saada vastauksen. Nettikaupassa tuota mallia ei ole, muttei siellä ole monta muutakaan 70-luvulla valmistetuista Jäkälä-sarjan malleista
Amarisa – No aina parempi tietysti jos ei puutu mitään :) siitä liimasta vain päättelin että jotakin siinä keskellä on ollut. Olen käännelly ja väännellyt noita mutta en parhaalla tahdollakaan löydä niistä muuta leimaa kuin takapuolelta pitoisuusleiman 925, joka on varsin selkeästi erotettavissa. Nimileimasta tietysti pystyisi varmistamaan valmistajan.
Samaa mieltä kuin tytöt. tekijästä tai mallista ei tietoa, mutta mulla oli aikaan mutsinkoruja viljalti 70-luvulta ja niissä oli monissa samaa tyyliä. Onneton urpo teini kun olin niin olen hukannut kaikki nuo aarteet! :(
Billie – No jos kerran kolme leidiä sanoo että keskellä ei ole ollut mitään niin pakko kai se on uskoa :) Harmi että sun korut on menny hukkaan. Mua harmittaa oikeastaan vaan yksi teiniaikojen hölmöily. Siitä voi lukea tästä vanhasta postauksesta.
http://vino-pino.blogspot.com/2010_07_01_archive.html
yritän selvittää parin ostamani rintaneulan leimojen arvoituksia, mut vähän nihkeetä on. Mut päädyin jotenkin tähän kirjoitukseesi ja seuraavaksi löysin tuon sivun. Nuohan näyttää aika paljon noilta sinun korviksiltasi :)
Heheh.. Tarkennus: puhe oli siis 29.7.2010 entryssä olevista koruista. Eiväthän nuo nyt ihan yks yhteen ole, mut eivät mitään tusinatavaraa näytä olevan missään nimessä.
Heidi – Vino Pino on ennestäänkin tuttu korublogi josta olen bongannut muitakin tutunnäköisiä koruja :) Linkkaamasi korut ovat kyllä kovin samanoloiset, epäilen silti että sama valmistaja olisi kyseessä. Omissa korviksissani ei ole muita leimoja kuin pitoisuusleima 925, ei siis edes valmistajan leimaa. Tosin mulla on hämärä muistikuva että olisin vaihtanut korviksiin toisenlaiset koukut, leima on saattanut siis olla vanhassa koukussa. Tai ehkä niissä ei ollut koukkuja ollenkaan, en enää muista kunnolla.
Minkäslaisia leimoja niissä sinun rintaneuloissa oikein on? Oliko Tukesin sivuilta mitään apua? Joskus leimat on niin pieniä ja epäselviä että voi olla hankala edes tietää mitä siinä leimassa on kuvattuna. Korun puhdistaminen voi auttaa myös leimojen lukemiseen.
Joo, löysin sit aika nopeasti sen nimileimarekisterin, siitä oli iso ilo :) Tosin se toinen leima on niin epäselvä, että taidan yrittää puhdistusta ensin ja sit uudelleen arpoa kirjaimia… ;D
Heidi – Juu se rekisteri on tosi kätevä. Joskus auttaa jo sekin jos pystyy selvittämään valmistusvuoden, sitten sen perusteella voi olla helpompi etsiä valmistajakin. Ja siellähän voi kokeilla erilaisia hakuja jos kyseessä vaikka kirjaimista koostuva nimileima, kokeilla erilaisia kirjainyhdistelmiä jos niistä joku tärppäisi. Toisinaan kyllä voi tulla vastaan semmoinen leima mitä ei kokemattomana pysty selvittämään. Kultasepänliikkeestä ja antiikkiliikkeestä voi myös käydä kyselemässä apuja tunnistukseen. Heillä on parempi tietämys ja saattavat pystyä suorilta sanomaan valmistajan ja vuodenkin.