Varmaan jo kyllästymiseen asti blogissa mainitun kansallispukuni huntuprojekti on viimein polkaistu käyntiin. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi haluan esitellä hiukan sitä. 80-luvulla kun mummuni ja äitini ovat puvun valmistaneet, ei huntuun ilmeisesti ollut ohjeita saatavilla. Nyt on, joten puvusta tulee viimein täydellinen, kun sain ohjeet hankittua.  Säppäli joka puvussa kyllä on mukana, on nykyisin lapsen asuste, joten en halua sitä käyttää puvun kanssa. Ja onhan tuo suurhuntu nyt aivan eri kaliiberia kumminkin. Yksi isoimmista, ellei peräti isoin kotimaisten kansallispukujen päähineistä.

Huntuun kuuluu pirtanauha joka roikkuu hunnun alla. Ajattelin että siitä voisi olla helppo aloittaa. Ostaa päräytin keväällä käytetyn nauhapirran ja vähän myöhemmin pellavalankaa nauhaa varten. Paikallisessa käsityöliikkeessä ei ollut sopivaa vahvuutta, joten tilasin langat suoraan Soja Murrolta joka myy kansallispukutarvikkeita ja pukujen osia. Langat ehtivät tulla juuri parahiksi ennen kesän Turun keskiaikatapahtumaa. Iltapuhteena virittelin loimen pirtaan. Onneksi sitä varten oli valmis ohje, muuten olisi voinut jäädä tekemättä. Nauhaan on kaksi eri värivaihtoehtoa, sinireunainen ja punareunainen. Keskiosan väritys on niissä sama. Valitsin punareunaisen.

Nythän on niin että nypläyslangat ovat kovin ohutta tavaraa ja pelkäsin että ne tarttuvat kiinni puiseen pirtaan. Siksi olin näppärästi jo aiemmin ehtinyt hiukan viilaamaan pyöröviilalla pirran reikiä reunoilta sileämmiksi. Homma oli aika fiksu veto, sillä kutoessa huomasin että pellavaloimi tosiaan tarttuu jopa niihin siloteltuihin pirran reikiin hiukan. Muovisen pirran kanssa tätä ongelmaa ei ehkä olisi, mutta elävöitystapahtumia silmällä pitääen halusin autenttisemman näköisen työkalun. Pellava myös kuluu helposti. Tästä syystä mm. pellavainen ompelulanka vahataan, että se kestää kulutusta paremmin eikä hiudu ommellessa poikki. Onneksi valmis nauha ei joudu päähineessä kulutukselle, muutoin nauha saattaisi olla turhan lyhytikäinen.

Itse kutominen on periaatteeltaan varsin simppeliä hommaa: pirtaa nostetaan, viedään sukkula viriöstä läpi toiselle puolelle, kiristetään lanka, pirta lasketaan, viedään sukkula uudesta viriöstä läpi takaisin päin, kiristetään lanka. Vaikuttaa helpolta. Kinkkisempää hommasta tulee siinä kohtaa kun langat täytyy pitää koko ajan sopivalla kireydellä. Jos loimi on liian löysällä viriö ei avaudu. Toisaalta lointa ei saa pitää niin kireällä että loimilangat alkavat katkeilla. Kangaspuissa loimi pysyy mekaniikan ansiosta kireällä, nauhapirrassa se kiristetään itse omalla vartalolla kutomakireyteen. Kude taas pitää kiristää tarpeeksi niin että loimi kiristyy leveyssuuntaan riittävän tiiviiksi nauhaksi, jossa kude ei kuulla väleistä, mutta samalla reuna on myöskin suhteellisen sileä eikä kupruile tai kude jää reunaan lenkille. Minulla meni alussa vähän lointa hukkaan kun en älynnyt kiristää riittävän tiiviiksi ja nauhan keskeltä paistaa päivä läpi. Noin 15 cm jälkeen opin kiristämään kuteen tarpeeksi tiukalle. Onneksi loimessa on tarkoituksella vähän ylimääräistä pituutta.

Valmiin nauhan pituus tulee olemaan noin kaksi metriä, itselläni on nyt valmiina noin kolmannes. En ole ehtinyt keskiaikatapahtuman jälkeen hirveästi kutoa. Itse huntu valmistetaan kahdesta pellavakankaan palasta jotka kiinnitetään yhteen reikäompeleella. Vaihtoehtoisesti reikäompeleen voi korvata revinnäistyöllä. Kun se on valmis, koko huntu taitellaan, pliseerataan ja tärkätään. Pliseerattu huntu kiinnitetään solmien kankaalla päällystetyn renkaan ympärille. Pirtanauha pujotetaan renkaaseen hunnun alle. En ole vielä päättänyt teenkö hunnun koristeen revinnäisenä vai reikäompeleena. Revinnäinen on helpompi, ja nopeampi tehdä, mutta reikäommel näyttää ehkä nätimmältä. No minulla on tässä aikaa vielä miettiä sillä kangas on vielä kaupassa. En pidä tällä projektilla mitään kiirettä. Valmistuu kun valmistuu. Seuraavan kerran kuulette huntuprojektista varmaan siinä vaiheessa kun pääsen hunnun ompelun kimppuun.

I have mentioned  my national costume veil project so many times you must be sick of it by now. Today is our National Independence  Day so I wanted to talk about this traditional handwork. Veil is finally on the go. When my grandmother and mum made the costume in the 80’s, there wasn’t any instructions for the veil available. But now there is, and I have it! I do have the original ribbon, säppäli, but that is now considered to be children’s accessory, so I don’t want to wear it with my costume. And hey, look at the great veil, it is something else isn’t it! It is one of the largest veils in Finnish national costumes, if not the largest.

Under the veil is supposed to be traditional tape loom ribbon (this is the name that I found in English, I don’t know is there is better one?). I thought it would be relatively easy thing to start with. I bought second hand tape loom and little later I already had the linen yarns too. Our local yarn shop didn’t have the right yarn, so I ordered it directly from Soja Murto who is the stockist of Finnish national costume supply. I got them just in time for the Turku medieval event last Summer. I made the warp to the loom the night before the event. Thankfully I had proper instructions for it, otherwise I never would have been able to handle it myself. There is two colour options for the ribbon, with blue edges or with red edges. Middle part is the same colour in both. I chose the one with red edges.

Ribbon is made with linen bobbin lace yarns, which are very very fine. I was afraid they might get caught on the wooden loom. That’s why I sanded the holes on the looms with round file, before building the warp. That was clever move, because I noticed when I started to weave that yarns really did that, even to the sanded holes. With plastic loom this might not occur, but I wanted to have more traditional tool for living history events. Linen also wears off quite easily, that’s why if you are hand sewing with linen, you should always wax the thread. It makes it more durable. Thankfully the ribbon is not going to suffer from heavy wear on the veil.

The weaving is quite simple thing. Just lift the loom, take your shuttle through to the other side, tighten the yarn, lower the loom, take shuttle back to the other side, tighten and so forth. Seems easy. Trickier it becomes when you have to keep the threads at even tension at all times. Warp must be tight enough for easy weaving but not too tight so that it snaps. It is easier on proper weaving loom which keeps it automatically on even tension.  Weft must be tightened enough to keep the ribbon tight and even on width. It took me awhile to get it right and about 15 cm from the beginning is too loose. Thankfully I got some extra length on the warp.

Finished ribbon is going to be about two meters long. I have now about one third of it ready. I haven’t really had much time to weave since the medieval event. The veil itself will be made of two pieces of linen fabric, which are connected together with sewn lace. When veils is ready, it is folded and then pleated and starched. Pleated veil is wrapped around large ring, which is first covered with thin fabric strips. Ribbon goes on the ring, under the veil and shows when veil moves. There is two different options to make the lace connecting the two veil pieces. I haven’t decided which I’m going to make. One is faster and easier than the other, but the other is slightly prettier, I think. I still have time to think about it, because I don’t even have the fabric yet. I’m not rushing this project. It will be finished, when it’s finished. Next time you will hear about it when I start sewing the veil itself.