Vintagen ajoitus 1: talvitakki / Dating vintage 1: winter coat

Minulta on toivottu ohjeita vintagevaatteiden ajoittamiseen ja olen pitkään ollut kirjoittamassa postausta aiheesta. Siitä kuitenkin uhkaa tulla vähän kuin Iisakin kirkko, ei valmistu ikinä. Postaus myös alkaa lähennellä pituudeltaan maratoonia. Siksipä ajattelin että olisiko kuitenkin helpompaa käydä läpi aihetta ihan konkreettisten esimerkkien avulla. Aloitetaan vaikkapa tästä talvitakista jonka ostin hiljattain.

Every now and then I get requests for tips about dating vintage garments. I have been writing a post about it for long time. That post is now starting to turn into very long and it’s not likely to finish any time soon either. So I thought it might be better to do this with actual vintage garments and point out with photos and examples how I date garments. Let’s start with this winter coat I recently bought.

Vaatteen malli ja tyyli
Ensimmäisenä katson vaatteen yleisilmettä ja vastaan seuraaviin kysymyksiin.
 Minkä muotoinen se on? Millainen on silhuetti? Millaisia leikkauksia vaatteessa on? Mitkä ovat värit ja materiaalit? Onko vaatteessa jotain erityistä tietylle vuosikymmenelle tyypillistä estetiikkaa?

Tämä takki on silhuetiltaan pitkä ja kapea. Erityisesti 1920- ja 30-luvuilla vaatteen silhuetti oli suora, pitkä ja kapea. Varsinkin 20-luvulla muotolaskokset puuttuivat ja vaatteen muoto oli suora laatikko. 30-luvulla siluetti oli edelleen sama, mutta pienemmillä väljyyksillä kuin 20-luvulla. Takissa on aika kapeat hihat ja isohko, varsin avonainen turkiskaulus. Sekä 20- että 30-luvuilla jotkin hihamallit olivat kapeat, jopa tiukahkot. Mustan kankaan sidos on harvahko ja varsin erikoinen. Musta on yleinen väri eikä oikeastaan viittaa mihinkään tiettyyn aikakauteen. Kankaan sidosta en omalla tietämykselläni osaa yhdistää mihinkään tiettyyn aikaan. Uudemmissakin takkikankaissa on hiukan saman tyyppisiä, joskaan ei ehkä yhtä koristeellisia sidoksia. Kauluksen turkis on karakul-lampaasta tehtyä krimiturkista. Sen tunnistaa tiiviistä ja tiheästä kiharasta. Takin selkäpuolella on erikoinen leikkaus, se saattaa viitata 30-luvulle jolloin olivat muodissa erikoiset pystysuuntaiset suorakaiteen ja salmiakin muotoiset leikkaukset. Takin ylimmäinen nappi on suhteellisen alhaalla jättäen pääntien varsin avonaiseksi, tämä taas on aika tyypillistä 20-luvulle. Toisaalta 30-luvulla napitukset alkoivat ulottua jo ylemmäs. Nämä ovat asioita jotka oppii näkemään selaamalla paljon kyseisten aikakausien lehtiä ja muotikuvia sekä valokuvia.

Vanhoissa vaatteissa voi olla myös saumoja erikoisissa kohdissa kuten kainalossa, helmassa tai oudosti hihansuissa. Nämä johtuvat yleensä siitä että kangasta on ollut vähän tai se on haluttu käyttää mahdollisimman säästeliäästi ilman hukkapaloja. Ompelijan on ollut pakko lisätä saumoja hukkapalojen välttämiseksi ja mahduttaakseen kaavakappaleet kankaalle. Tehdastekoisissa vaatteissa, kuten tässä takissa, tällaiset on voitu saada näyttämään tarkoituksellisilta symmetrisyydellä. Kotiompelija on saattanut olla hövelimpi ja tehdä sellaisen vaikka vain toiseen hihaan. 

Style and cut
FIrstly I look at the garment in general and answer to these following questions. What is the shape of the garment? What kind of silhouette? What kind of cuts? What colours and materials? Is there any special detailing which is typical for certain era?

This coat has quite long and slim silhouette. This is quite typical for 1920’s and 1930’s clothes. Especially in the 20’s, there was no darts and shape was boxlike. In the 30’s the shape was pretty much the same, but more fitting garments and less ease. Coat has quite narrow sleeves, and quite open neckline with big fur collar. Some sleevestyles were pretty slim in both, 1920’s and 30’s. Black is pretty general colour and does not point towards any era. Weave of the fabric is unusual and not very tight or thick. I can’t really date this weave to any era. Some new fabrics have similar weaves, but not as decorative. Collar is made of karakul sheep, you can tell by the very fine and tight curls. Backside has quite unusual cut, that might hint towards 30’s, when it was fashionable to have box- and diamond-shaped cuts. Top button is quite low, leaving the neckline rather open, this was typical especially at 20’s. On the other hand 1930’s necklines started to button much higher. These are all things you learn bit by bit, by browsing through a lot of magazines, fashion plates and photos from those eras.

Old garments might also have seams on odd, unusual places, like under arm or hem or sleeve. This is usually due to small amount of fabric or people have wanted to use as little material as possible and use all scraps too. Seamstress has put seams on weird places to avoid scraps or fit the patterns on the fabric. On factory-made garments these might be symmetrical, to keep more intentional look on it. But homemade clothes might have similar solutions perhaps just on one sleeve or so. 

Suora silhuetti, napit alhaalla, kapeat hihat. (Joo, onnistuin juuri
hukkaamaan tästä alimman napin, sniff!) /
Straight silhouette, buttons low, narrow sleeves. (Yeah, I managed
to loose one botton recently, sniff!)

Erikoinen kulmikas leikkaus ja oudot pystysaumat olalla. /
Unusual box-shaped cut and odd seams on shoulder.

Ylempi vino leikkaus myötäilee hihan koristetikkauksia, alempi
saattaa olla kankaansäästötarkoituksessa tehty. /
Upper cut follows the decorative stitching on sleeve, 
cut below looks more random and might be made to save fabric. 

Valmistajan etiketit
Suuri osa vintagevaatteista on alkuperäisen käyttäjän itsensä tai muiden kotiompelijoiden tekemiä. Siksi monissa, etenkin kotimaisissa 50-lukua vanhemmissa vaatteissa ei ole minkäänlaisia valmistajien merkkejä. Päällystakit, miesten puvut ja jakut ovat tähän yleensä poikkeus. Ne valmistettiin räätälissä, atelje-ompelimoissa tai tehtaissa jo 10-20-luvuilla ja valmistajat mieluusti kiinnittivät niihin omat merkkinsä. Joskus merkki on pelkkä ripustuslenkki johon on kudottuna valmistajan nimi. Etiketilliset vaatteet on joskus paljon helpompi ajoittaa kuin ne joissa etikettiä ei ole.

Tässä takissa on niskassa isompi merkki.  Mallio Oy:n perusti Helsinkiin Ruben Jaari, veljensä Fajon kanssa vuonna 1930. Näin ollen tämä takki ei voi olla sitä vanhempi, vaikka se minulle 20-lukuisena myytiinkin. Ajoittaminen ei ole aina helppoa. Mallio Oy:n takkeja myytiin vuodesta -33 alkaen Kappa-keskuksessa (myöskin Jaarin veljesten perustama), josta myöhemmin tuli Pukeva Oy. Veljekset Jaarin bisneksistä voi lukea lyhyesti Rubenin pojan, Ralph Jaarin blogista.

Joskus paljastuu että valmistaja on ollut toiminnassa vain lyhyen aikaa, mutta toisinaan yrityksen elinkaari on voinut olla lähes satakunta vuotta. Silloin myös etiketin tyyli voi antaa osviittaa vaatteen iästä. Suomalaista vaateteollisuutta on tutkittu hyvin vähän, joten netistä on todella vaikea löytää kuvia valmistajien etiketeistä, mutta perehtymällä eri vuosikymmenten muotokieleen voidaan tunnistaa esim 40- ja 50-luvuilla suositut kirjasintyypit 60- ja 70-lukujen vastaavista. 20- ja 30-luvuilla kirjasimet noudattelivat art decon ja jugendin estetiikkaa. Mallion etiketissä voidaan nähdä 30-lukuista funktionalistista tyyliä.

Manufacturers labels
Most of Finnish vintage clothes are made by first user themselves or other home seamstresses. That is the reason why most of our vintage cloths prior 1950’s don’t have any labels. However coats, suits and jackets are exceptions to this rule. Those were usually made either by tailor, larger seamstress studio or factory already as early as 1910’s and 20’s. And of course they wanted to advertise by putting the labels on. Sometimes the label is just a little hanging ribbon with a woven name. Sometimes garments with labels are much easier to date than those without.

This coat has larger label on the neck. Mallio Oy was founded in Helsinki by Ruben Jaari, with his brother Fajo, in 1930. So this coat can’t be older than that, even though it was sold to me as 20’s coat. Timing is not always easy. Kappa-keskus, also founded by Jaari brothers, started selling Mallio coats in 1933. Later the company was named Pukeva Oy. There is a short story about Jaari brothers business in blog by Ruben’s son, Ralph Jaari. Unfortunately blog is in finnish.

Sometimes investigation reveals that company was working only very short time, but sometimes the history can spread over hundred years. In those cases there is always the possibility that the style of the label gives idea of the era too. Finnish clothing industry hasn’t been studied very much, so it is difficult to find photos of labels online. However by studying the design styles of each era, it is possible to separate them from each other. 20’s and 30’s were using typical art deco, jugendstil and functionalism style fonts, while 40’s and 50’s were more romantic style and 60’s and 70’s turned into quite modern mod-style. Mallio label has certain functionalistic style in it.

Tutki etiketin mallia ja tyyliä, selvitä yrityksen historiaa. /
Study the style of the label, find out about the company history.

Saumat ja sisälmykset
Toisinaan käy niin että päällisin puolin vaate näyttää vanhalta, mutta saumojen ja tukimateriaalien tarkempi tutkiminen paljastaa vaatteen uudemmaksi. Vanhoja tyylejä on jäljitelty jo auvoisista ajoista, mm. teatterissa. Etenkin teatterikäytössä olleet vaatteet ovat ongelmallisia ajoittaa siksi että ne pyrkivät tarkoituksella jäljittelemään aitoja. Siksi ompelurakenteiden tutkiminen ja tunnistaminen on tärkeä osa vaatteen ajoittamista.

Tämän takin tarkempi tutkiskelu paljastaan että takin sisällä olevat tukimateriaalit ovat aidosti vanhoja. Kun jo tiedämme että takki ajoittuu jonnekin 30-luvulle, saamme arvokasta tietoa tukimateriaaleista jatkoa ajatellen. Tukikankaana on säkkikangasta ja harvaa puuvillaharsoa. Lämpöä lisäämään on laitettu kerros villavatiinia. Kauluskankaan läpi tunkee hevosenjouhta, jota käytettiin jäykisteenä esim ns. raavelissa joka oli yleinen tukikangas takkien ja pukujen kauluksissa ja miehustoissa.

Saumoissa voidaan nähdä tyypillistä tiheää, puuvillalangalla ommeltua tikkiä. Kankaan saumanvarat on yleensä näin vanhoissa vaatteissa huoliteltu käsin yliluottelupistoilla. Joskus huolittelut on voitu jättää kokonaan tekemättäkin. Mitä vanhemmasta vaatteesta on kyse, sitä enemmän niistä löytyy käsin ommeltuja saumoja. Yleisesti esim vuorit on kiinnitetty miehustaan käsin, samoin hihavuorit on ommeltu olalle kiinni käsin, usein ns. pumpsaustekniikalla jolloin koko vuori kiinnittyy yhdellä käsiompeleella kädentielle. Kotimaisissa vaatteissa 50-luvulta taaksepäin ei oikeastaan lainkaan  löydy saumuriompeleita. Saumuri oli kyllä keksitty, mutta sitä käytettiin tuohon aikaan lähinnä tehtaissa. Kotimainen vaatetuotanto oli pääosin ateljee- ja kotiompelua eikä niillä ollut saumureita käytössä.

Seams and insides
Sometimes the garment can look quite old on the outside, but studying the insides reveals much newer production. Old styles have been imitated and copied quite long time. for example in theaters. Theater garments are quite difficult to time, because they copy authentic era on purpose, but only looking inside reveals the truth. And of course theaters also have always used quite a lot authentic garments too. So knowing the old sewing techniques will help on this.

Looking at this coat close reveals that support materials are genuinely old. We already know that this coat is aproximately from 30’s, so studying what it has inside gives good information and helps to date other items later. There is burlap and thin loose cotton fabric for support and thin loose layer of wool for warmth. Some horsehair is coming through the collar fabric. That was woven into canvas which was used as stiffner in collars and bodices.

Seams are typical for the era, very fine machine stitching with cotton thread. In older garments the seam allowances are often finished by hand stitching. Sometimes there isn’t any finishing on seam allowances. the older the garment, the more hand stitching there is. Generally the linings are often attached by hand and sleeve lining has been sewn with hand sewing method which combines, not just the sleeve and bodice lining on the shoulder, but also the lining to the main material. Garments made in Finland prior 50’s don’t usually have any overlock seams. Overlock machines were already invented, but they were mainly used in big factories. In Finland at that time most garments were made by home seamstresses and small boutiques which didn’t have overlock machines in use yet.

Vuori on kiinnitetty käsinompeleella jonka pistot näkyvät päälle päin. /
Lining has been attached with hand stitching, which is visible. 

Jouhet puskevat läpi harvahkosta kankaasta (kolme suoraa karvaa kuvassa keskellä). /
Horsehair coming through the fabric (three straight hairs in the middle).

Sininen on olkatoppaus, ennen nekin tehtiin käsin kerrostamalla kankaan
jämäpaloja, villa- ja puuvillavanua ja ommeltiin kasaan käsinpistoin. /

Blue blob is shoulder pad. Those used to be made by hand,
by layering fabric scraps, wool and cotton padding and
sewn together 
with hand stitching.

Yksi kankaan tukimateriaaleista on harvahkoa puuvillakangasta. /
One of the supportive materials is thin, loose cotton. 

Yksityiskohdat
Viimeinen tarkasteltava kohta ovat yksityiskohdat. Millaiset napit, tai muut kiinnitysmenetelmät? Onko koristeluja, millaiset ne ovat ja miten tai mistä materiaaleista ne on tehty? Tässä kyseisessä takissa koristeita ja yksityiskohtia on vähän. Hihansuissa on eräänlaiset kulmikkaat koristetikkaukset joiden yläpuolella on niiden muotoa jäljittelevä sauma. Tällaiset erikoisen muotoiset leikkaukset ovat yleensä koristeita. Käytännöllisyyden kannaltahan tällaista leikkausta ei hihassa tarvita. Sama juttu selän kulmikkaan leikkauksen kanssa. Tietyillä vuosikymmenillä on ollut suosiossa erilaisia leikkauksia. 20- ja 30-luvulla ne olivat juuri salmiakin tai suorakaiteen muotoiset leikkaukset helmassa, hihoissa tai miehustassa. 

Napit ovat ajalle tyypilliset, ohuehkot kuvioidut, eräänlaisesta esimuovista valmistetut. Napituslenkit taas ovat jokseenkin erikoiset. Yleensä napit napitetaan kankaaseen ommeltuihin napinläpiin tai kankaasta tehtyihin lenkkeihin. Tällainen nyöristä tehty napituslenkkiratkaisu on oman kokemukseni mukaan aika erikoinen, etenkin päällystakissa. En osaa kommentoida onko se alkuperäinen, mutta mitään merkkejä sen uusimisestakaan en ole löytänyt.

Details
Last thing to look at are details. What kind of buttons or other closure? Is there any decorations, what are they like and how or from what they are made of? This coat doesn’t have much decorations or details. Sleeves have sort of angled stitching, followed by similar seam. These kind of shaped cuts are usually purely decorative. Sleeves do not require that kind of seam for practicality. Same thing with the box shaped cut at the back. Certain decades have certain specific styles when it comes to cuts. In 20’s and 30’s these kind of diamond or box shaped cuts were very popular on bodice, skirts and sleeves. 

Buttons are quite typical to the era, patterned, relatively thin, made of some sort of early form of plastic. Buttoning itself is rather unusual. Usually buttonholes are sewn into the fabric or loops made of the fabric. I haven’t seen these kind of ribbon made buttoning loops before. It seems rather odd, especially for a coat. I can’t really tell if it’s original, but I can’t find any signs of it being replaced either. 

Hihan kulmikkaat koristetikkaukset ja leikkaus (pahoittelen suttuista kuvaa). /
Diamond shape cut and stitching on the sleeve (sorry for the mushy photo).

Erikoiset napituslenkit eivät näy kun takki on napitettu. /
Unusual buttoning loops don’t really show when coat is buttoned.

Yhteenveto: 30-luvun takki
Valmistajan historiatietojen perusteella takki ei voi olla aikaisempi kuin vuodelta 1930. Kaikki materiaalit, tyyli ja yksityiskohdat viittaavat siihen että takki on 30-luvulta. Alapainotteinen napitus viittaa vuosikymmenen alkupäähän, mutta hiukan korostunut hartialinja taas on lähempänä 30-luvun lopun tyyliä. Toisaalta vuosikymmenen loppupuolella myöskin vyötärö alkoi korostua, kun taas takin siluetti on suora. Lienee suhteellisen turvallista olettaa että takki on valmistettu jossakin 30-luvun alun ja puolivälin tienoilla. Tämän tarkempaa ajoitusta, eikä aina edes näin tarkkaa, harvoin saadaan. Täsmällinen vuosi voidaan yleensä ajoittaa vain jos vaatteesta löytyy esim kuva muotilehdestä tai valmistajan kataloogista.

Conclusion: 30’s coat
Based on manufacturer history, this coat can’t be earlier than year 1930. Materials, stle and details are pointing towards 1930’s. Low buttoning is more early 30’s but slightly wider shoulders are more late 30’s style. On the other hand late 30’s saw the waistline, which this coat is lacking. I assume it’s quite safe to assume this coat was made sometime early to mid 30’s. In most cases it is impossible to get even this precise dating. Exact year can usually only figure out if there is a picture of the garment in the magazine or catalog. 

6 people like this post.

Comments (6)

ArkkipahaMarch 18th, 2018 at 11:56

Todella mielenkiintoinen postaus!! Kiitos siita! Olen itsekin jo vuosikausia yrittanyt kerata tietoa etta mista tunnistaa vintage vaatteen, joten taa postaus on tosi hyodyllinen ja mielenkiintoinen, niinkuin sun blogi ylipaatansakin.

MetsäntyttöMarch 18th, 2018 at 17:10

Mielenkiintoista luettavaa! En ole itse paneutunut vaatteiden ajoitukseen, joten tässä oli paljon uutta minulle. Sen huomasin taannoin, että vaikea oli löytää tietoa yhdestä vaatelappusesta, joka ei edes kovin monen vuosikymmenen takaa ole. Kyseessä oli Kaarina-merkkinen liivi: https://vaaranlaella.blogspot.fi/2018/03/ilmaista-ja-melkein-ilmaista.html

HehkuvainenMarch 18th, 2018 at 19:40

Ihanaa kun olet taas jaksanut paneutua sekä itse asiaan että siitä kirjoittamiseen. Hyvin havainnollinen ja perusteellinen teksti, kiitos!

RhiaMarch 19th, 2018 at 12:39

Arkkipaha – Kiitos! Hienoa jos tästä on apua. Tieto on tosiaan vähän huonosti löydettävissä ja muutenkin tosi rikkonaisesti hajallaan pitkin poikin. Lisää vastaavia postauksia tulee myöhemmin kyllä. Ajattelin vertailun vuoksi ottaa käsittelyyn myös 20-luvun tyylisen teatterivalmisteisen takin.

Metsäntyttö – Juuri niin, tietoa on vaikea löytää ja monista valmistajista ei löydy oikein mitään muuta kuin kuvia myytävistä tuotteista, jos sitäkään. Suomalaista vaateteollisuutta on ollut aikanaan niin paljon,etenkin pieniä paikallisia ompelimoita ja ateljeita. Osa tiedosta on jo kadonnut. Onneksi sentään jotakin rippusia löytyy silloin tällöin. Esim Vaatturitietokanta.com tallentaa tietoa miesten vaatetuksesta 1900-1950-väliseltä ajalta, mutta muuten tieto on tosi hajanaista.

Hehkuvainen – Kiitos itsellesi! Jatkoa seuraa.

KatherineMarch 20th, 2018 at 10:16

This is very interesting – thanks for writing it! (Also, I love that coat 😀).

RhiaApril 2nd, 2018 at 10:39

Katherine – I’m glad if this post was helpfull. There will be similar posts about other garments later. Coat is lovely, I have been wearing it whole winter.

Jätä toki viesti / Leave a comment

Your comment