Niinkus tiiätte niin olen hirmu hyvä mokailemaan juttuja. Aiemmin olen jakanut täällä mm. erinäiset mokat gelatiinipaljettien pesusta ja kuralätäkössä uineiden käsineiden kohtalosta. No tällä kertaa kätevä emäntä unohti vintagemekon koko yöksi likoamaan. Normaalistihan tämä ei olisi ihan hirveän iso moka. Mutta mutta. Meikäläinen päätti säästää vaivaa eikä ratkonut silkkisiä kalvosimia ja kauluksia irti pesua varten. Ajattelin että nooooh, en minä sitä mekkoa nyt niin pitkään liota, että ei ne ehdi ottaa siinä väriä. No kuinkas sitten kävikään. Seuraavana aamuna muistin että voihan perkule se mekko on edelleen likoamassa ja tässä on sitten tulos.
Kermanväriset silkkiset osat ottivat ihan kivasti väriä pesuvedestä ja olivat aamulla ihanan vaaleanpunaisia. Ja vielä valitettavan epätasaisesti. Hätäisesti postasin pariin FB-ryhmään kuvan pilalle värjääntyneistä osista ja kyselin neuvoa että mitä tehtäis, sika pestäis. Erilaisia vinkkejä tuli värinpoistoaineista, kloorivalkaisuun, etikkaliotukseen jne. Kun kyseessä on kuitenkin 80 vuotta vanhat kappaleet niin ihan ekana en halunnut niitä tuikata kloriteen. Ajattelin sitten aloittaa kaikkein hellävaraisimmasta, ja edetä siitä askel kerrallaan rajumpiin menetelmiin jos tulosta ei muuten syntyisi.
As you know, I am pretty good at screwing things up. For example I have shared here my mishaps about washing gelatin sequins and the fate of puddle soaked suede gloves. Well this time I managed to forget vintage dress soaking overnight. Usually this would not be a major problem. But. This time I decided to save some effort and did not de-attach the cream silk collar and cuffs for washing. I was thinking that it won’t soak that long, so it will be ok. Well whaddya know. Next morning I remembered the darn dress. It was still soaking and here’s the result.
Cream silk parts were totally pink. And very uneven at that. Quickly I posted a photo of this ruin into couple Facebook groups for help. I received numerous tips from colour removal to chlorine, soaking in vinegar etc. When it is over 80 years old garment in question I didn’t really fancy putting it in chlorine. So I thought my best bet would be to start from the most gentle method and move onwards from that, step by step into more rough methods if there would not be results .
Tuota tuota, nehän on pinkkejä… /
Ermmm, they are pink…
Ihan ensimmäinen asia oli että pilalle värjääntynyttä kangasta ei saa päästää kuivahtamaan vaan se täytyy pitää kosteana siihen asti kunnes käsittely on mahdollista. Tästä syystä jätin vahingon havaittuani kankaat heti puhtaaseen veteen lillumaan. No sattumoisin kaikkein hellävaraisin ehdotettu menetelmä oli liotus puhtaassa vedessä. Se ei tuottanut yhtään minkäänlaista tulosta vaikka palaset lilluivat vedessä viikon. Saattaa olla että veteen irtosi hieman väriä, mutta silmin näkyvää muutosta itse kankaissa ei ilmennyt.
First thing is not to allow the stained fabric to dry. Keep it wet untill you are able to start the stain removal. For this reason I left the cuffs and collar soaking in clean water as soon as I noticed the damage. Coincidentally the first method was just soaking in clean water. That didn’t bring any result even though I soaked them for a week. Maybe some colour came off onto the soaking water, but I didn’t really see any difference on the fabric.
Vesiliotus ei toiminut. /
Soaking in plain water did not work.
Siirryin seuraavaan menetelmään: liotus piimässä. Tästä olen kuullut aiemminkin, mutta en ole itse koskaan sitä ennen tätä testannut. Ostin purkin rasvatonta piimää, kaadoin sitä reilusti muovikulhoon ja sulloin kaulukset sinne. Purkki nökötti viikon keittiön pöydällä. Sitten huuhdoin osat ja tarkistin tilanteen. No tulos ei ihan ollut sitä mitä ajattelin, mutta lupaava. Silkit olivat alkaneet vaalentua. Punainen väri oli osin vaalentunut, osin kadonnut kokonaan. Ikävä juttu vaan oli että myöskin kankaan alkuperäinen kermansävy oli paikoin kadonnut. Päätin toistaan piimäliotuksen, mutta nyt tasossa niin että piimä peittäisi kankaan tasaisemmin. Kaadoin piimää laakeaan vatiin ja asettelin osat sinne sileänä. Lopuksi peitin osat piimällä. Puolivälissä viikkoa käänsin kappaleet ja lisäsin piimää.
Onward to the next method: soaking in sour milk. I have heard of this before, but I have never tried it myself before. I bought a carton of sour milk and poured it on a bowl. Then I shoved collar and cuffs in there. I let it do it’s job for a week on our kitchen counter. Then I rinsed pieces and checked result. Well, it wasn’t exactly what I was thinking, but promising. Colour had started to fade. Pink was partially faded, partially gone. Unfortunately soaking had also faded the original cream colour. Result was very uneven. I decided to do it again in flat surface. So I poured sour milk into large tub and spread the silk pieces there very smoothly. Then I covered them with sour milk. Midweek I turned the pieces around and added more sour milk.
Ensimmäisen piimäviikon jäljiltä. /
After first week of sour milk.
Lisää piimää tasaisesti joka puolelle. /
More sour milk on everywhere.
Nyt on kokonainen viikko tasoliotusta kulunut ja tarkistin tilanteen. Nyt voidaan todeta että ollaan voiton puolella. Vaaleanpunainen väri on lähes kokonaan kadonnut ja lopputulos on tasaisempi. Aion toistaa piimäkäsittelyjä kunnes värisävy on tasoittunut ja vaaleanpunainen lähes huomaamaton. Kolmas viikko piimässä alkoi juuri. Sitten kun saan kappaleet kunnolla valkoisiksi, mietin seuraavaksi että haluanko palauttaa kermansävyn vai pitäydynkö valkoisessa.
Now whole week of flat soaking is done and I checked results. I think it’s safe to say we are winning. Pink has almost completely faded and result is more even. I am going to repeat this untill the pink is vanished completely and colour is even. I just started the third week in sour milk. When silk pieces are completely white, I will start thinking do I want to return them into cream or not.
Viikko tasoliotusta takana. /
One week done of flat soak.
En osaa sanoa toimiiko tämä sama menetelmä muillekin materiaaleille. Tekstiilejä käsiteltäessä erilaisilla aineilla on hyvä pitää mielessä hieman peruskemiaa. Silkki, villa ja muut eläinproteiinia sisältävät kuidut eivät kestä emäksisiä aineita. Emäksiset kloorivalkaisu ja ruokasoodaliotus eivät ole suositeltavia käsittelyjä. Niille sen sijaan sopivat happamat puhdistusaineet. Siksi onkin tärkeää käyttää muuhunkin puhdistukseen silkille ja villalle tarkoitettuja pesuaineita. Näin tekstiilit kestävät mahdollisimman pitkään. Paikalliseen tahranpoistoon olen käyttänyt sappisaippuaa enkä ole huomannut sen erityisesti vioittavan silkki- ja villatuotteita vaikka se onkin emäksistä. Siinä suhteessa oleellista lienee se miten usein käsittely toistetaan. Vastaavasti selluloosapohjaisille kuiduille kuten puuvilla, pellava ja viskoosi sopivat parhaiten emäkset.
Mutta no, säästyikö aikaa ja vaivaa? Tuskimpa vaan.
I don’t really know if this same method is working on other materials. When treating textiles with chemicals, it is good to know about basic chemistry. Silk, wool and other animal protein fibers can’t handle with base chemicals. That is why chlorine and baking soda are not solutions for stain removal. However, animal fibers can be treated with acid cleaners. So washing liquid actually made for wool and silk is probably much better than gall soap treatment. That can also affect on the longievity of the garments. For local stain removal I have used gall soap and haven’t noticed anything out of ordinary. But I assume it also matters how often you do this treatment. On the other hand cellulose based fibers like cotton, linen and viskose handle base much better than sour.
But did I save some time and trouble? I don’t think so.
Voi hurja miltä nuo näyttävät tuossa aluksi! Mutta hyvä, että keksit sen piimän. Varmaan saat niistä vaaleanpunaisen kokonaan pois, koska alimmassa kuvassa on tilanne jo noin hyvä. Mutta kiinnostaisi tietää, minkälaisia keinoja käytät, että saisit sen alkuperäisen värin noihin osiin? Tulipa muuten nyt mieleeni eräs elokuvassa näkemäni pitsinvalkaisu. Kissa oli nielaissut pitsin ja kun se tuli ulos… ruskeana tietty, se valkaistiin myös lautasella piimässä. Tämä oli Cranfordin naiset -sarjassa, joka on meillä dvd:llä.
Hyvä kun muistutit, ettei mitä tahansa saa pestä millä tahansa… Itse tosin olen joskus ihan tieten tahtoen kyllä pessyt villavaatetta ja joskus varmaan jonkun silkkisenkin tavan pesuaineella, kun ei muuta ole ollut. Eivät tosin ole mitään vanhoja arvovaatteita olleet.
Metsäntyttö – No se ihan alkuperäinen väri tietysti ei enää palaudu kun se on pois lähtenyt, mutta kahvilla ja teellä voi värjätä kangasta. Jompaa kumpaa ajattelin kokeilla, mutta katson nyt mikä se lopullinen sävy näissä tulee olemaan että haluanko sitten alkaa niiden kanssa kikkailemaan.
Ei siitä varmasti isosti haittaa ole jos silloin tällöin pesee tavallisella pesuaineella, mutta tottakai tekstiili on sitä pitkäikäisempi mitä huolellisemmin ja hellävaraisemmin se pestään. Villassa eniten pesuissa on riskinä huopuminen, jota huovutettaessa emäksisellä pesuaineella pyritään edistämään. Normaalipesuissa se tietystikään ei ole toivottavaa. Silkin kohtalona taas on haurastuminen. Kumpikin on peruuttamaton prosessi.
Minullekin tuli tuo kahvi mieleen, mutta en ollut lainkaan varma, käytetäänkö sitä tekstiileissäkin. Se konsti on tuttu ennestään, että paperia voi sillä vanhentaa.
Metsäntyttö – Juu kahvia ja teetä käytetään erityisesti lankoihin, mutta käy myös luonnonkuitukankaalle. Olen mä kahvilla värjännyt mm. kuminauhaa kun piti saada ihonsävyyn sopivaa. Niissä on tanniinia joka kiinnittää värin, mutta suolaakin voi sekaan vähän heittää. Pelkään vaan että lopputuloksesta ei tule tasaista tai tulee liian ruskea, mutta mietin asiaa.
Hei,
mielenkiintoinen kokeilu. Piimä on jäänyt mieleen ehkä homeen(hajun) käsittelyehdotuksena tekstiileissä, mitään en ole siihen itse upottanut :)
Tekstin loppuosio jäi minulle epäselväksi, luin tekstin niin että etikka olisi emäksistä, sehän on hapanta. Tämän seurauksena jäi epäselväksi mitä loppujen lopuksi suosittelet esim. silkin kanssa käytettäväksi. Pesen yleensä silkin ja villan oliiviöljysaippualla ja nyt pitäisi selvittää mitä ihmettä voin tehdä silkkiribbineulokselle jonka olen hikoillut pysyvästi haisevaksi :( Lyhytkestoinen etikkakäsittely ei auttanut.
Kiitos mielenkiintoisesta blogista, en usein kommentoi, mutta palaan tänne aina.
H – Apua mikä moka! Hyvä että tulit oikaisemaan. Tietenkin etikka on hapan, en tajua miten moinen tökerö virhe on joutunut tekstiin. Nyt se on korjattu. Hikitahroihin tuntuisi auttavan parhaiten ruokasoodakäsittely, mutta emäksisenä se ei silkille sovi. Joskus on tilanteita että tahran vaatima käsittely ei sovikaan materiaalille, silloin on myönnettävä tappio ja tyydyttävä kohtaloon. Tai jos vaate on täysin käyttökelvoton niin sitten voi riskillä testata ja katsoa miten käy.