Keskeneräisten kasasta valmistunutta / Finishing UFO’s

En ole ehtinyt aikoihin tehdä mitään tavallista arkivaatetta kun on ollut noita kaikenlaisia spessuprojekteja tässä viimeaikoina. Mutta nytpä punnersin keskeneräisten kasasta valmiiksi kaksi vaatetta. Parahiksi juuri joulun pyhiksi valmistui silkkipuseron muokkaus, joka on ollut kesken jo vuosia. En enää edes muista koska olen tämän aloittanut. Alunperin pusero oli pitkähihainen, mutta jostain syystä pidän enemmän lyhythihaisista. Monissa vintagepuseroissa on sitäpaitsi minulle hiukan liian lyhyet hihat.

Hihojen lyhennyksen lisäksi virkkasin muliinilangasta peter pan-kauluksen reunaan pikkuruisen pitsin. Se koko tuunauksen aikaavievin puuha. Koukku oli tosi pieni ja terävä, että sillä pystyi virkkaamaan läpi tiiviistä silkkikankaasta. Langan piti olla siksi tosi ohutta, kuten näette. No nyt se on valmis. Ei hetkeäkään liian aikaisin, sillä toinen lähes samanlainen silkkipuseroni alkaa vetelemään viimeisiään. Tai onkin sitä jo. Olen pitänyt sitä niin paljon että kainalot ovat haurastuneet ja niissä on repeämiä. En taida enää jaksaa sitä korjata kun paikan viereen ilmestyy pian uusi reikä.

Puseron kanssa samaan aikaan valmistui 30-luvun henkinen hame joka oli ollut keskeneräisenä alle vuoden. Kangas on kirppislöytö. Ihanan pehmeää, harvasidoksista kukonaskelkuosia. Vuoritin hameen kokonaan kiinteällä silkkiorganza-vuorilla, joka samalla tukevoittaa kangasta niin että saumat eivät ala avautumaan. Kiinteä vuori ommellaan niin että jokainen kappale vuoritetaan erikseen ja vuori ommellaan kiinni samoihin saumoihin kuin varsinaisetkin kappaleet, toisin kuin tavallinen vuori. En ole varma mitä ainetta kangas on, mutta ainakin se tuntuu mukavan lämpimältä vaikka onkin aika ohut.

I haven’t had time to make any ordinary everyday clothes for long time. I have had too many special projects lately. But now I finally managed to finish couple items from my unfinished-objects pile. Just in time for Christmas I finished revamping this silk blouse, which has been UFO for years. I can’t even remember when I started it. Originally it had long sleeves, but for some reason I prefer short sleeves. Many vintage blouses have too short sleeves for me anyways.

After altering the sleeves I wanted to crochet little lace on the edge of the peter pan-collar. That was the most time consuming job. Hook was very small, so that I was able to crochet straight through the very tightly woven silk fabric.  Therefor yarn was very thin too, as you can see. But now it’s finally finished. And not a moment too soon, because my other similar silk blouse is pretty much at the end of it’s days. I have worn it so much that armpits are pretty shredded. I don’t think I can be bothered to fix it, very soon there will be new hole next to the patch.

At the same time I finished 30’s style skirt, which have been in the UFO-pile less than a year. Fabric was thrifted. It is very soft and cozy houndstooth. I made underlining with silk organza, to keep the seams from splitting. Underlining is sewn separately to each piece and then sewn together with them to each seam, unlike ordinary lining. I’m not sure what material this fabric is, but atleast it feels quite warm, despite of being quite thin.

27 people like this post.

Comments (2)

MetsäntyttöJanuary 8th, 2018 at 08:53

Tykkään tästä:) Puseron malli on kiva ja hame vaikuttaa siltä, että on käteväkin käytössä. Tuo pitsi on kiva lisä muutoinkin kivaan puseroon. Minä mietin juuri muutama päivä sitten, että on yhtä ja toista kesken. Eilen sain jatkettua yhtä kesken ollutta myssyä, joten sillä ainakin on hyvä mahdollisuus nyt valmistuakin. Ja sitten minulla lojuu pöydällä yksi pusero keskeneräisenä. Aloitin sen käsinompelemalla, kun oli sähkökatko. Ja päätin sitten sillä linjalla jatkaakin, vaikka kyllähän sen päätöksen pyörtämistä on jo tullut mietittyä… Mutta olisihan se kiva edes yksi käsin ommellen elämässään tehdä. Pusero on -81 vuoden malli, jollaisen nuorenakin tulin tehneeksi.

RhiaJanuary 8th, 2018 at 10:42

Metsäntyttö – Keskeneräisten kasa on kyllä ikävä. Sillä on paha tapa kasvaa, ei lainkaan pienentyä. Minulla on työhuoneella ihan erillinen laatikko keskeneräisille. Tosin kaikki keskeneräiset eivät ole koskaan sinne laatikkoon päätyneet vaan pyörivät milloin missäkin. Yleensä tiellä. Nyt kun työhuoneeni muuttaa, aion käydä senkin laatikon läpi tiheällä kammalla ja pistää surutta eteenpäin projektit jotka eivät enää tunnu hyviltä. Mutta sitten kun saa jonkun keskeneräisen valmistumaan niin ai että se on kivaa! Tästä sainkin muuten idean postaukseen… mutta enpäs paljasta siitä enempää. Katson ensin onko se toteutuskelpoinen.

Eiköhän se sinunkin käsinompeluprojekti joskus valmistu kun vaan sitkeästi muistat silloin tällöin sitä tehdä! Tsemppiä siihen hommaan!

Jätä toki viesti / Leave a comment

Your comment. By filling this comment form and user information you accept the use of cookies