Olen varmasti aiemminkin maininnut että keräilen vanhoja valokuvia. No nyt mainitsen uudelleen. Digikuvat ovat toki näppäriä ja edullisia ottaa, mutta ne ovat jotenkin kliinisiä ja tasalaatuisia. Vanhojen kuvien koristeelliset reunat, kulumat, pehmeät sävyt ja tunnelma ovat vain jotenkin aivan erityisiä. Erityisesti mua kiinnostaa vanhat valokuvat joissa näkyvät aikakauden vaatteet, mutta keräilen myös kuvia joissa on polkupyörä. Kokoelmaani kuuluu kuvia sukulaisilta, mutta paljon myös aivan tuntemattomien ihmisten kuvia kirpputoreilta ja antiikkiliikkeistä. Ikävää on se että hyvin harvoin kuvasta on mitään tarinaa tiedossa. Käytännössä kokoelmani kuvista vain harvojen omilta sukulaisilta saatujen tarina on muistissa.
Ameriikan täti nuoruudenkuvissaan. 1900-luvun alussa otettiin vielä lähes pelkästään studio-valokuvia.
Tosin suvussa on säilynyt valokuva isotädistä veljineen
1910-luvulla kotipihassa polkupyörien kanssa.
/ American Aunt in her younger years.
In the beginning of 1900’s photographs were mostly taken in studios.
Though family still has photo of her and her brothers in
1910’s at their own yard with bikes.
1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta on olemassa yllättävän paljon valokuvia. Valokuvauksen yleistyttyä tuli muodikkaaksi otattaa perheestä valokuvia joista tehtiin nk. visiittikortteja. Visiittikortit olivat kuvallisia käyntikortteja joita jätettiin vierailtaessa ystävien luona. Studiovalokuva liimattiin koristeelliselle taustapahville jossa oli yleensä painettuna valokuvaamon nimi. Visiittikortteja säilytettiin arvokkaissa albumeissa jotka pidettiin esillä selailtavana. Visiittikortit, carte-de-visite, keksi ranskalainen André Disdéri 1850-luvulla.
Erilaisia visiittikortteja.Oikeassa reunassa olevan nais-kuvan
takana lukee “Rukoile! Taistele! Voita!”.
Pelastusarmeijan jäsen ehkäpä…
/ Variety of carte-de-visite.
Photo of a woman in right says
on the backside “Pray! Fight! Win!”
Member of Salvation army perhaps…
Toinen suosittu valokuvamuoto oli nk. kabinettikortti. Tyyliltään kabinettikortti oli samantapainen kuin visiittikortti mutta suurempi. Kabinettikorttien ja visiittikorttien suosio alkoi hiipua kun Kodak esitteli ensimmäiset Brownie-kamerat, jotka toivat valokuvauksen myös tavallisten ihmisten ulottuville. Nykyvalokuvaamot ovat ottaneet vanhat visiitti- ja kabinettikortit uudelleen valikoimiin sillä vanhanaikainen tyylikkyys on alkanut taas viehättää ihmisiä.
IN ENGLISH
I must have mentioned before that I collect old photographs. Well now I mention that again. Digital photos are sure handy and cheap to take but sort of clinical and generic. Decorative edges, scrathes and tears, soft tones and athmosphere in old photos is just something special. Especially I am interested in old photos that present clothing but I also collect photos that have bicycles on them. My collection includes photos from relatives but also photos of totally unknown people. Those I got from fleamarkets or antique shops. Saddest part is that in most cases story of the photo is not known.
Kabinettikortteja.Kuvissa näkee pukujen, kampausten
ja korujen tarkkoja yksityiskohtia.
/ Cabinet cards.
You can see sharp details of dresses,
hairdos and jewelry in these photos.
There is lots of photos from the end of 1800’s and beginning of 1900’s. Because photographying was getting more common it was becoming fashionable to take family photos that were turned into carte-de-visite. Carte-de-visite was sort of namecard with your photo in it. Studiophotograph was glued on card that usually had studio’s name on it. Carte-de-visite’s were kept in decorative albums on display. Carte-de-visite, CDV, was invented by french photographer André Disdéri in 1850’s.
Another popular photograph-type was cabinet card. It was similar to carte-de-visite, but larger. Popularity of carte-de-visite and cabinet card started to fade when Kodac introduced Brownie-camera. That brought photographying to the masses. Photograph studios have relaunched carte-de-visite and cabinet card. Oldfashioned style has started to appeal people again.
Joo, mä rakastan myös vanhoja valokuvia! Mummolasta nappasin perintönä kasan rakkaita. Niihin mulla on tarinat tiedossa kun lapsena pyysin mummoa kerta toisensa jälkeen kertomaan niitä :).
Olen myös miettinyt ostaa kirppiksiltä. Ei se niin haittaa vaikkei ihmisiä ja tarinoita tietäisikään. Hienoja kuvat ovat silti.
Välillä näkee kokonaisia vanhoja albumejakin. Eikö niitä tosiaan kukaan sukulainen ole halunnut? Ei voi käsittää. Tietty ei kaikille jää niitä haluavia sukulaisia jälkeen..
Romulus: olen useasti nähnyt kokonaisia albumeita kirppiksillä myynnissä, ja ostanutkin sellaisen. Ehkä se on siinä että jos ei kukaan enää tunnista kuvissa olevia ihmisiä niin niitä ei pidetä mitenkään tärkeinä tai kiinnostavina. Minusta sen sijaan on kiva miettiä niitä ihmiskohtaloita ja tarinoita. Sepittelen niille itse omia tarinoita =)
Minusta on pääasia että kuvat säilyvät ja että joku pitää niistä huolta. Mummolassani (maatila) on vanhoja valokuvia läjäpäin ja niissä ihmisiä joiden nimeä kukaan ei enää muista, tosin on niissä niitäkin kenen nimi muistetaan. Isomummoni rippikoulukuvaa olen monesti miettinyt, siinä on varmaan 20 ihmistä, mutta isomummoni on tiettävästi ainoa joka tiedetään kuvasta.
Oooh! Kauniita kuvia! Rakastan kanssa vanhoja valokuvia! Skannasin muutamia mummuni arkistoista tänä syksynä yhtä kirjaa varten ja heräsin siihen, että mummuni on ainoo, joka tietää kaikki jotka niissä on ja tuntee niitten tarinat. Voi kunpa oisi aikaa ja mahdollisuus viettää muutama kuukausi elämästään kirjottaen niitä ylös ja kuuntelemalla muutenkin vanhoja juttuja. Oon jonkin sortin perinteitten- ja perimätiedonsäilytysintoilija ja haluaisin tuntee varsinkin oman suvun historiaa. Ja mikäs siihen parempi kuin vanhat kuvat! Ja toki ne käy moneen muuhunkin tarkotukseen, ku muisteluun kaikessa ihanuudessaan!
Perliitti: sillee minäkin oon funtsinu että pääasia että ne kuvat säilyy, vaikka kukaan ei enää niitä ihmisiäkään tunne. Kuvat sinällään on jo taideteoksia ja säilyttämisen arvoisia.
Betty Bottom: ei kun tuumasta toimeen, mulla se jäi aina vaan idean asteelle ja sitten se olikin jo myöhäistä. Noissa ameriikan tädin albumeissa on paljon kuvia joista ei mitään tietoa kun eipä ennen ollut paljo tapana niihin kuviin kirjotella. Ja vaikka nyt kuukautta ei olisi sellaisenaan käytettävissä niin aina voi alottaa jostain ja edetä pikkuhiljaa. Onpahan sitten ainakin jotain tallessa =)
Ihania ihania ihania! Itselläni ei ole sukulaisten kuvia itselläni (ovat sen verran kalliita aarteita suvulle), mutta olen itsekin kirppareilta ostanut vanhoja kuvia. Ne ovat niin kauniita. Kauan mietin hyvää tapaa laittaa ne esille. Lopulta hankittiin pöydän päälle lasilevy, jonka alle sommittelin kuvat yhdessä Edith Södergranin (suosikkirunoilijani) runojen ja pitsien kanssa. Pitänee varmaan ottaa siitäkin kuva ja esitellä blogissa.
Sari: oh, olet toteuttanut oman suunnitelmani! olin aikonut pistää lasikantisen pöydän lasin alle pitsejä ja vanhoja valokuvia! =) Esittele toki aikaansaannoksesi! Ja miten sattui, Edit Södergran on kutakuinkin ainoita runoilijoita joista pidän, Kaikki metsän kaiut on suosikkirunoni häneltä.
Heippa! Olen haastanut sut kertomaan muutaman faktan itsestäsi blogissani! Toivottavasti ehdit joskus ottamaan haasteen vastaan. :)
Nuo 1900-luvun alun studiokuvat on niin valloittavia. Sita tyylikkyytta, ei nykyaan enaa saa vanngittua kuvaan.
Moi Rhia, kertakaikkiaan fantastisia nuo valokuvasi! Eritoten ihastuin viimeisessä kuvasarjassa olevaan kampauskuvaan, myös tuo erikoinen huntu oli mielenkiintoinen.
Jopa tuon ajan alastonkuvat ovat kauniita. Meillä on kirjahyllyssämme ko. aikakauden Erotic Nudes kirja, joka on todella kaunis. Enemmän taidetta kuin vanhoja “pornokuvia”.
Betty Bottom: tokihan minä. Viikonlopun aikana yritän toteuttaa =)
Mrs Munster: Niinhän ne ovat, siksi olen niitä keräillytkin. Nykyään ihmiset ei käy otattamassa enää tuolla tavalla studio-kuvia itsestään eikä tietekään pukeudukaan enää yhtä “arvokkaasti”. Ennenhän noihin kuviin pistettiin parhaat pyhävaatteet päälle =)
Forêt noire: Ne ovat minunkin suosikkejani, noiden ameriikan tädin kuvien ohella. Ja totta, ne alastonkuvat ovat taidetta eivät missään nimessä pornoa (vaikka kyllä niitäkin vuosisadan alusta löytyy *virn*). Niitä alastonkuvia vaan ei yleensä täältä Suomen markkinoilta löydy muuta kuin kirjoissa ja netissä.