Välikausivaatteet ovat aina olleet kompastuskiveni. En vaan jotenkin osaa. Kaapistani löytyy esim. tosi vähän mitään välikausikeleihin sopivia takkeja. Siksi olinkin aika täpinöissäni kun kesällä löysin tyylikkään vintagetakin syyskeleille. Arvelen mallin ja valmistustekniikoiden perusteella että takki on 30-lukuinen. Sisältä löytyvien lappujen perusteella se on ollut myös teatterikäytössä. Mahdollisesti silloin takkiin on lisätty omituiset ylipitkät neulerannekkeet, jotka ovat kaiken lisäksi eri paria. Takissa oli myös hiukan ratkenneita saumoja jotka piti korjata. Vintage-vaatteissa on usein auenneita saumoja siksi että ennen kaikki ompelulangat olivat puuvillaa joka haurastuu ajanoloon ja alkaa pettää. Samasta syystä täysin ehjä vaate voi ensimmäisessä pesussa tai käytössä ratketa saumoistaan.
Nyt ratkenneet saumat on korjattu. Lyhensin myös neulerannekkeet järkevämpään mittaan. Ne eivät loppujen lopuksi ole ollenkaan huono idea sillä monissa vintagetakeissa on minun käsilleni liian lyhyet hihat. Takki on varsin söpö mutta siinä on yksi perustavanlaatuinen ongelma. Siitä puuttuu kokonaan taskut.
I’ve never been very good with the Autumn or Spring clothing. I just somehow can’t. For example I don’t really have much coats for Autumn or Spring. That’s why I was pretty happy when I found rather nice vintage coat for Autumn weather. I think, based on the cut and sewing techniques, that it’s made in the 30’s. There is label inside stating that it’s been used in a theater too. Possibly then someone has added odd over-long wrist warmers, which are not even matching. There were couple ripped seams which I needed to repair. Older vintage garments often have ripped seams because threads used to be cotton, which weakens in time and starts ripping. For the same reason completely good vintage garment can rip open in first wash or use.
Now I have fixed all seams. I also made wrist warmers shorter. They are not a bad idea at all, since many vintage coats have quite short sleeves for me. Coat is indeed very cute, but it has one significant problem I find. It doesn’t have any sleeves.
Hihoissa ja kauluksessa on näyttävät vanutikkaukset. /
Decorative stitching on collar and sleeves.
Näyttääpä olevan kiva takki, jossa on myös kauniita yksityiskohtia, kuten napit ja kauluksen tikkaukset. Tuo ruusuhuivi on kiva lisä asuun ja vanttuut (lapsena käytin sanaa tumput) on kauniit.
Metsäntyttö – Olen kyllä itsekin oikein mieltynyt tähän. Monissa vintage-takeissa on se ongelma että ne painavat niskaani ja aiheuttavat päänsärkyä, mutta tämä on sen verran kevyempi ja avarampi niskasta että se ei hirveästi paina. Kaikin puolin hyvä löytö siis. Lapaset ovat myös vanhat, en tosin osaa sanoa ikää sen tarkemmin. Sain ne muutama vuosi sitten äidiltä joululahjaksi. Ruusuhuivihan onkin blogissa nähty jo viimetalvena. Käytän sitä paljon koska se on niin ihanan iso ja lämmin.
Tinde – Oletko sattumoisin Fb:ssä? Mikäli olet niin sieltä löytyy Vintagevaatteiden kirppis jossa on mielestäni ollut silloin tällöin leveähelmaisia takkeja myynnissä. On ollut aitoja vanhoja sekä reproja ja eri paksuuksia. Koko tietysti on aina se rajoittava tekijä, että osuuko kohdalle juuri oikean kokoista. Onnea takin metsästykseen. Luulen että minunkin pitää vielä tehdä tai ostaa pari eri tyylistä takkia, tähän saakka olen kitkutellut kahdella välikausitakilla joista toinen on jo aika huonokuntoinen ja joutuu varmaan pian eläkkeelle ellen keksi siihen jotain korjausta.
Voihan välikausitakki! Välikausitakki aiheuttaa ongelmaa tälläkin taholla. En voi tähän aikaan vuodesta käyttää kellohelmoja, koska ne eivät mahdu minkään keliin sopivan takkini alle. Kesällä pärjää kevyemmällä varustuksella ja talveksi on maataviistävä villakangastakki, jonka alle mahtuu tylliä yllin kyllin. Mutta jossa ei ole taskuja!!!
Kovasti elättelen toiveita siitä, että jonakin päivänä vastaan tulee riittävän laajoilla helmoilla varustettu swing coat. Ja jos ei riittävän paksuna, niin ainakin sen verran reilun kokoisena, että mahtuu välikerroksia alle.
Olen pysytellyt erossa Facebookista, koska koen olevani liian epäsosiaalinen ja sulkeutunut sosiaaliseen mediaan ;)
Olen kyllä viime aikoina pannut merkille kirppiksiä kiertäessäni, ettei sieltä oikein enää löydy mitään kiinnostavaa tai laadukasta. Ja tullut siihen tulokseen, että paremmat tavarat ja vintagehelmet, samoin kuin hieman marginaalisemman kohderyhmän vaatteet ja asusteet, kuten fiftarit ja reprot taidetaan myydä aivan muilla foorumeilla kuin pikkupaikkakuntien loosikirppiksillä. Eli Facebookissa asiaan omistautuneiden piireissä niille, jotka osaavat kyseisiä löytöjä arvostaa. Siksipä olen jo ehkä hieman alkanut lämmetä ajatukselle FB:sta.
Tinde – Joo tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Kohdennetun yleisön fb-kirppiksillä tavara myy paremmin ja siitä saa paremman hinnan. Livekirpulla ei tahdo vintage enää mennä edes kaupaksi ja arvokkaastakaan tavarasta ei tahdo saada enää edes kohtuullista hintaa. Ja nyt tuntuu olevan kirppiksillä erityisen heikkoa. Mulla on ollut kirppispöytä kohta 3 viikkoa enkä ole vielä tienannut edes pöydän vuokria myynneillä. Keväällä sain satasen voittoa saman tyyppisellä tavaralla kahdessa viikossa.