Pakko kai se on luovuttaa ja tunnustaa että sininen on tullut jäädäkseen. Vaatekaappiini nimittäin. Olen kirjoitellut aiheesta aiemminkin ja todennut monesti, että en oikeastaan edes pidä sinisestä, etenkään tummansinisestä. Sain peruskouluaikoina siitä sen sortin yliannostuksen, että välttelin sitä monta vuotta. Vintageharrastuksen myötä se on alkanut hiipiä takaisin vaatekaappiin vähän salakavalasti. Kun jälleen kerran sain tummansinisen vintage-mekon, sinisiä mekkoja on kaapissani jo ainakin kymmenen. Lisäksi on muutamia sinisiä puseroita, hameita ja jakkuja. Parit siniset kengätkin löytyy.
Vaikka eniten pidän savunsinisestä ja tummasta turkoosista niin yleisin kaappiini materialisoituva väri näyttää silti olevan, arvasit varmaan, tummansininen. Mutta minkäs teet, vintagea tuntuu omassa koossani parhaiten löytyvän juuri sinisenä vaikka yritän kuinka pyristellä sitä vastaan. Tässä nyt vähän kuvakavalkaadia siitä mitä kaikkea sinistä vaatekaapistani löytyy. Ihan kaikkea sinistä en kyllä tähänkään saanut ympättyä syystä että ei ole kuvia tms. Mutta kuten huomaatte, aika kattava kokoelma ihmiselle joka inhoaa sinistä. Ja on kai tuo maku tuossa vuosien aikana jo vähän muuttunut niin että en minä sinistä enää ihan niin raivokkaasti inhoa.
I suppose I have to give in and admit that blue has come to stay. In my wardrobe that is. I have wrote about this many times before and mentioned that I don’t actually like blue, especially dark blue and navy. I got overdose of blue in ground school. I avoided blue many years after that. With the vintage garments it has started to sneak in my wardrobe. When I once more got navy blue vintage dress, I counted that must have atleast 10 blue dresses in my wardrobe now. In addition to that I also got couple blue blouses, skirts and jackets. I also got couple pairs of blue shoes.
Even though my favourite blue would be smoky blue or dark turqoise, the blue mostly materializing in my wardrobe is, you guessed it, navy. But what can I do, the vintage in my size seems always to be navy, even though I try to strugle against it. Here is a photo cavalcade of what kind of blue I have in my wardrobe. I didn’t get absolutely all of them here, because I don’t have photos of them all, nor didn’t find every single item. But as you notice, it’s quite large collection for person who doesn’t like blue. And I suppose my taste has started to change a little so I don’t really hate blue that much anymore.
40-luvun vaaleansininen mekko tummansininsen 40-50-luvun jakun kanssa. /
40’s light blue dress with navy 40’s-50’s jacket.
Musteensininen 30-luvun villamekko /
Ink blue 30’s wool dress
Sininen pitsikauluksellinen vintagemekko. /
Blue vintage dress with lace collar.
Vintagemekko oikealla on uusin lisäys sinisen armeijaan. /
Vintage dress on the right is the latest addition to my army of blue.
40-luvun violetinsininen liehukemekko /
Lilac blue 40’s dress
Savunsininen itse tehty silkkihame helmikirjailuin. /
Smoke blue skirt with beading, made by me.
Sifonkihihainen neule on uudehko kirppislöytö. /
Knit with chiffon sleeves is quite recent thrift find.
Sininen pellavahame ja hopeankimaltava jakku. /
Blue linen skirt and silver sparkling jacket.
Sininen kukkapusero /
Blue floral print blouse.
Sinikukallinen itsetehty trikoomekko. /
Blue floral jersey dress, memade.
Sinipohjainen kukkaprintti-mekko, 40-luvun tyyliin itse tehty. /
Floral print with blue background, 40’s style dress made myself.
Isomummon sininen villamekko /
Great-grandmothers wool dress.
60-luvun pitsinen cocktailmekko ja mätsäävä satiinihattu. /
60’s blue lace cocktail dress with matching satin hat.
80-luvun revampattu kukkamekko. Ei hetkeen käytetty. /
80’s revamped floral dress. Not used for awhile.
40-luvun navy-sininen pilkullinen mekko. /
40’s polka dot dress in navy blue.
Seilorihenkinen trikoomekko, by me /
Sailor style jersey dress, by me.
Sininen ruutujakku arviolta 60-luvulta. /
Blue plaid jacket, estimated to be from 60’s.
70-luvun sinikuvioinen neuletakki ja siniset mokkakengät. /
70’s blue patterned cardigan and blue suede shoes.
Sininen tuunattu neulepusero. /
Blue revamped knit top.
Oletko kokeillut inhota jotain toista väriä? :D
Nadja – Haha, hyvä kysymys! Joo, mun inhokkilistalla on violetti ja perusoranssi. Violetteja vaatteita pistin just alkukesästä kirppikselle ison kasan kun en oikein ikinä käyttänyt niitä (ei tainnut montaa enää jäädä, en tajua miksi niitä ees oli kaappiin kertynty, varmaan kyseessä sama syndrooma) ja oranssia ei mun kaappiin ees pääse (lukuunottamatta terrakottaa eli tiilenpunaista, joka nyt ei ehkä edes ole varsinaisesi oranssi). Mutta mikäli inhoaminen on näin tehokas vaatekaapin täyttäjä niin ehkä pitäisi alkaa inhoamaan vihreää ja punaista :D
Ihania mekkoja kaapin ja ruudun täydeltä! Tuuminkin näitä katsellessani, että palaan varmaan vielä toistekin katselemaan näitä. Se pitsikauluksinen on yksi suosikkini ja se isomummosi mekko toinen. Mikä ilo, että on tuollainen häneltä tallessa ja se on vieläpä sopivan kokoinenkin. Näistähän nyt voisi useatkin suosikit nimetä. Olisi varmaan sun paras nyt ruveta sinisestä tykkäämään:)
Jos aikaa ja kiinnostusta on, niin tässä olisi pukeutumishaaste: http://vaatekomerolla.blogspot.fi/2016/09/pukeutumishaaste-pukeudu-omaan-entiseen.html
Metsäntyttö – Pitsikauluksellinen on kyllä omakin suosikkini. Se on sellainen turvavaate että siinä on aina mukava olla ja käytän sitä paljon. Ainoa huono puoli siinä on että se on ärsyttävä silittää ja pesun jäljiltä se on pakko silittää kun rypistyy pesussa kamalasti. Isomummon mekkoa en ole kamalasti käyttänyt kun se on oikeasti vähän iso. Hihoja pitäisi nostaa korkeammalle olalla kun ne roikkuvat ikävästi. Ja villaisena se ei ole yhtä monikäyttöinen kuin pitsikauluksellinen, sopii vain talvikauteen. Pitsikauluksellista voi taas käyttää ympäri vuoden. Ja kyllä mä olen aika hyvin sopeutunut jo käyttämään sinistä. On sitä sen verran paljon kaapissa että pakkokin jos haluan että on jonkinlaiset vaatteet kotoa lähteissä päällä ;)
Haa! Minäkin inhosin ennen sinistä ihan palavasti, sitä ei todellaskaan vaatekaappiini osunut. Mutta tummasta turkoosista se sitten alkoi pikkuhiljaa löytämään tiensä käyttöön… ihan vahingossa hankin jonkun sellaisen vaatteen. Perussininen ei edelleenkään minulle sovi, mutta olen huomannut, että juurikin tumma turkoosi, petrooli ja savunsininen sopivat omiin väreihini oikein hyvin, joten niitä on kertynyt aika paljon ja tummansinistäkin taitaa joku vaate olla. Aivan ihana tunnelma muuten tuossa 40-luvun pilkkumekkokuvassa!
Ja minä kun en mitään muuta käyttäisikään kuin sinistä. Tummansinistä. Itse asiassa en taida juuri koskaan poistua kotoa ilman, etteikö minulla olisi päälläni jotakin tummansinistä. Viime vuosina olen kyllä “löytänyt” muitakin värejä, mutta vain sellaisia ja siinä muodossa, että niitä voi yhdistää tummansinisen kanssa.
Mustaa en käytä tai siedä ollenkaan. Minulla ei ole yksiäkään mustia kenkiä (vaikka kenkiä kyllä on aika huomattava määrä), enkä edes hautajaisiin pukeudu mustaan, vaan tummansiniseen. Värianalyyseistä en ymmärrä, enkä tiedä mitä värejä “pitäisi ” käyttää, mutta koen että tummansininen sopii paljon paremmin hieman pisamaiseen/punapigmenttiseen väritykseeni kuin musta.
Ainoa asia, jossa olen joutunut tekemään myönnytyksen mustalle ovat mp-varusteet ja ajosaappaat. Niissä kun ei aina voi valita väriä ja kuitenkin mennään turvallisuus edellä. Turvakengätkin olen aina etsinyt sinivoittoisina niinä vuosina kun sellaisia työssäni tarvitsin. Eikä tehnyt tiukkaa pukeutua taksihommissa virkapukineisiin kun sai verhoutua yltä päältä sinisiin.
Ja yhtä (tekisi mieli sanoa mustavalkoinen, mutta se ei ehkä tähän yhteyteen sovi) jyrkkä olen ollut tässä väriasiassa ainakin viimeiset 20 vuotta.
Anna-Mari – Kaikkeen tottuu :D myös siniseen. Just noi samat sinisen sävyt on mullakin mieluisampia kuin ihan toi perinteinen navy tai perussininen. Ja kiitos, tuo on itse kuvattu köyhänmiehen versio teemasta johon pääsin ihan ammattikuvaajan malliksi. Virallinen potretti samassa asussa löytyy täältä.
Tinde – Voi ei, oonko mää nyt sun apajilla tässä :D Mulla oli yksi kausi että melkein kaikki vaatteet oli mustia, mutta oon nyt ihan tarkoituksella yrittäny pyrkiä siitä pois. Vintagevaatteissa on niin paljo mustaa, että alkaa olla vähän tylsää. Ei ne hienot pukujen mallit erotu kunnolla siitä mustasta. On mulla edelleenkin useampia mustiakin vintagevaatteita, kun niitä löytyy vielä melkein helpommin kuin sinisiä, mutta paremmin tulee yksityiskohdat näkyviin värikkäämmissä vaatteissa. Mulla on kyllä lempivärit ehtineet 20 vuoden aikana vaihtumaan moneen kertaa. Mutta kukin taaplaa tyylillään ja hyvä niin.
Liehumekko ja tuo alimman asun pusero olivat omaan silmääni kauneimmat vaatteet. Mutta nyt on pakko kysyä noista vintagevaatteista: Eikö niihin ole pinttynyt vanha haju? Vai lähteekö kaikki mahdolliset tuoksut ekassa pesussa pois?
Elli – Se riippuu pitkälti millainen tuoksu vaatteissa on. Jos haju on oikein tosi voimakas ullakonhaju niin kyllä se vaatii erityistoimenpiteitä. Soodaa avonaiseen purkkiin ja vaatteen kanssa muovipussiin tiukasti suljettuna. Sooda ei saa koskea vaatteeseen. Kaksi viikkoa pussissa pitäisi poistaa kaikki hajut. Tai uusintakäsittely viimeistään tehoaa jos kerta ei. Oikeastaan kaikki muut hajut paitsi hiki lähtevät kyllä ensimmäisessä tai toisessa pesussa. Vaikka kaappini on täynnä vintagea, meillä ei tuoksu ullakolle tai vanhalle. Hienhajuun (ja hikitahroihin) käytän sappisaippuaa. Tarvittaessa huuhteluveteen voi lisätä lorauksen etikkaa (ei desitolkulla kuitenkaan). Etikka raikastaa ja kirkastaa värejä.
Poikkeustapauksena on joissakin vanhoissa vaatteissa erittäin voimakas kemikaalin haju joka ilmenee vain märkänä. Silloin kyseessä on saamieni tietojen mukaan koin torjuntaan käytetty naftaliini joka on voimakas myrkky. Sellaiseen vaatteeseen ei kannata koskea paljain käsin märkänä ja se kannattaa kuivattaa muualla kuin asuinhuoneessa ja tuulettaa vaate erityisen hyvin. Naftaliini lähtee kyllä ajan oloon pesussa, ja haisee tosiaan vain märkänä.
Love how you have a very clear style!
Sam
http://thrifttasteandheadspace.com/
Sam – Thank you! And thanks for dropping by, hope to see you here again :D