Nyt kun Atelieri O. Haapala on pistänyt kabinettikuva-projektinsa pakettiin, pitää tällaisten vintage-henkisistä kuvista innostuneiden henkilöiden keksiä vaihtoehtoisia vintage-kuvaamoita. Yksi erittäin kiinnostava sellainen löytyy Porista, he järjestivät männä viikonloppuna kuvauspäivän Tampereella. Studio 1851 ottaa kuvia märkä-kollodium-tekniikalla, jossa kuva valotetaan suoraan märälle mustalle alumiinilevylle. Kuulostaa aika hurjalta. Minäpä kerron lisää!

Märkä-kollodium-menetelmä keksittiin 1851 ja se oli aktiivisessa käytössä noin kolmisenkymmentä vuotta kunnes paremmat valokuvaustekniikat syrjäyttivät sen vähitellen. Märkälevytekniikoissa kuva valotetaan suoraan kollodiumilla käsitellylle, valoherkistetylle, märälle levylle. Levy voi olla lasia tai esim alumiinia. Levy käsitellään kollodiumilla jonka jälkeen se herkistetään valolle hopeanitraatilla. Tämän jälkeen levy valotetaan kameralla sen ollessa vielä märkä. Jos levy ehtii kuivua, se ei valotu eikä kuvaa muodostu. Lasilevylle valotetusta kuvasta (negatiivi) voidaan valmistaa lähes rajattomasti uusia kuvia paperille, mutta metallilevylle valotettu kuva on ainutkertainen eikä sitä voida toistaa muutoin kuin modernisti skannaamalla alkuperäinen kuva. Metallilevylle kehitettynä negatiivia ei jää jäljelle vaan lopputuloksena on yksi ainoa positiivikuva.

Satunnaisena valokuvauksen harrastajana erilaiset vanhat kuvaustekniikat kiinnostavat, vaikka harvemmin itse enää harrastemielessä kuvaankaan muuten kuin blogia varten. Itse pidän kovasti tämän tekniikan kontrastisuudesta ja siitä miten se saattaa paljastaa kuvasta yllättäviä asioita, kuten piileviä pisamia kuvattavan kasvoilla. Vaikka kuvat ovatkin mustavalkoisia, näissä kuulemma värit toistuvat vähän eri tavoin kuin tavallisessa mustavalko-kuvassa. Esim keltainen ja kirkas punainen näkyvät voimakkaammin kuin tavallisessa mv-kuvassa. Isäntä näyttää kuvissa harmaahapsisemmalle kuin luonnossa, minä taas tummakutrisemmalle kuin oikeasti. Kokemuksenakin kuvaus poikkesi tavallisesta sillä kuvattava pääsee näkemään miten kuva todella muodostuu alumiinilevylle ja kuvaajat samalla selittävät prosessin kulkua.

Now when Atelieri O. Haapala has finally finished and packed up their cabinet photography project, people who love vintage style portraits must find other options for vintage style photo studios. One rather interesting is located in Pori, they arranged photo shoot last weekend in Tampere. Studio 1851 is using wet-collodion process for photos. Photo is exposed directly on wet black aluminium plate. Sounds rather wild don’t you think. Let me tell you more!

Wet-collodion process was invented in 1851 and it was in active use in about 30 years untill more advanced techniques overtook the photography business. On wet plate process the photograph is being exposed directly on wet plate which has been covered with collodion solution and then treated with silver nitrate to make it light sensitive. Plate can be glass or even aluminium. Then plate is exposed in a camera while still wet. If plate dries, photo does not expose. When photo (negative) is exposed to glass plate, it’s possible to make almost infinite amount of paper photos with that. But when it’s exposed to metal plate, it is unique and cannot be replicated except by modern methods, scanning original to computer and printing it. There won’t even be a negative left, there will be only one, positive photo.

As an accidental hobby-photographer I’m interested in old photography techniques, even though I don’t really photograph much these days except for the blog. I like very much how this particular technique shows lots of contrast and how it might even reveal surprising things, like hidden freckles on models face. Even though photos are black and white, apparently they show colours in a different way than ordinary black and white photos. For example yellow and bright red show darken than usual. Hubby looks much more gray on the hair than he really is and I seem to have much darker hair than I really do. As an experience this was also quite different than usual photo shoot would be. You get to see how the photo really appears on the aluminium plate and photographers talk you through the whole process.

Isäntä poseeraa, eli nojaa päätään niskatukeen sillä valotusaika oli hurjat
kuusi sekuntia kun normaalisti puhutaan sekunnin kymmenes- tai sadasosista. /
Hubby posing, aka leaning his neck on neck rest. Exposure time was outrageous
six seconds, when usually it’s about tenths or hundreds of a second.

Tämä on kai sitä kollodiumia, mikäli ymmärsin oikein. /
I assume this is collodion if I understood correct. 

Ja nämä mustat levyt ovat kuvapohjia joille kuva valotetaan ja sitten kehitetään. /
And these black plates are the photo base where it’s first exposed and then developed on. 

Siellä ne huuhtoutuvat ritirinnan. /
Photos are now rinsing side by side. 

Ja tässä nämä valmiit kuvat nyt ovat. Epätasaiset reunat johtuvat siitä miten kehiteaine
on osunut kuvan pintaan. Vinot raidat ovat ehkä levyn pinnassa olevaa tekstuuria,
en tiedä vielä varmaksi kun saamme varsinaiset fyysiset kuvat vasta loppuviikosta. /
And here are the final photos. Uneven edges are due to how the developer spreads
around the photo. Diagonal stripes are perhaps the surface texture of the plate, 
I’m not sure yet, because we will get the actual photos by end of the week.