Jūrmalan jälkeen pääsimme käymään Riikan eräistä näkyvimmistä Neuvostoaikain reliikeistä: tv- ja radiotornissa joka on EU:n korkein rakennelma, reilut 360 metriä. Torni on rakennettu 1979-1989 Neuvostoliiton keskushallinnon rahoituksella. Radiolähetykset tornista tosin alkoivat jo vuonna -86. Vaikka tornin oppaalla ja meillä ei ollut montaakaan sanaa yhteistä kieltä, onnistui hän kertomaan meille, että siihen on käytetty venäläistä terästä, virolaista dolomiittia ja suomalaista graniittia. Vierailupäivänä tornin masto oli pilvipeitteen keskellä. Näköalatasanteelle päästään vinon tukipilarin sisällä kulkevalla hissillä (hissi on itseasiassa kahdessa pilarissa, mutta saimme käyttää vain toista). Näköalatasanne on 98 metrin korkeudessa ja hissimatka sinne kestää 42 sekuntia. Päivä oli varsin tuulinen, joten tällainen yliherkällä tasapainoaistilla varustettu tunsi kyllä jokaisen tornin liikahduksen. Voitte kuvitella miten kuljin näköalatasanteella hiukkasen hoiperrellen. Maisemat tornista olivat upeat yli kaupungin. Ja pakko myöntää että vaikka neukku-arkkitehtuuri on pääasiassa varsin rumaa niin jokin siinä karuudessa viehättää.
After visit to Jūrmala we went to see one of the most visible relics of Soviet era: radio and tv tower of Riga. It is the tallest building in EU, over 300 meters. Tower was built during 1979-1989 with the finances from Soviet Union central administration. Allthough the radio transmissions started already in -86. Even though the tower guide and us didn’t really have many words of common language, she managed to tell us that it’s made with Soviet steel, Estonian dolomite and Finnish granite. The top of the tower was covered in clouds when we visited. There’s a lift inside one (two actually, but we were allowed to use just one) of the angled supportive pillars and it takes you up to the observation platform, which is 98 meters above sea level. Trip in a lift to the observation platform takes 42 seconds. Day of our visit was very windy so a person with very delicate balance sense, like moi, can feel every move the tower makes in the wind. You can imagine I was wobbling around on the platform like I was a bit tipsy. View over the town was amazing though. And I have to admit, even though Soviet architecture is mainly pretty ugly, there is a certain lure to it.
Isäntä tässä osoittaa pienoismallista näköalatasanteen sijainnin suhteessa
koko torniin. Emme siis käyneet edes koko tornin puolivälissä. /
Hubby here pointing the location of the observation platform on the model,
in relation to the whole tower structure. So we didn’t even go half way.
Näköalatasanteen erikoiset valot olivat jostain syystä kiehtovat. /
Unusual lights on the platform were quite appealing for some reason.
Korkea rakennus vasemmalla on tyhjillään oleva uutistoimisto-rakennus, sen
vieressä oleva vaalea kolmiomainen rakennus on uusi Latvian kansalliskirjasto,
musta rakennus keskellä taas on Latvian tv. /
Tall building on the left is the empty press agency building, next to that
is the triangular white building which is new Latvian National library,
black building in the middle is Latvian tv.
Kuvan keskellä näkyvä suuri rakennus on Tiedeakatemia, vasemmassa
laidassa näkyvät pienet kaaret ovat Riikan kauppahallit. Daugava-joen
yli kulkee viisi siltaa, tässä niistä yksi. /
Large building in the center of the photo is Science Academy,
the tiny arches on the left side are the Riga market halls. There is
five bridges over river Daugava, here is just one.
Melkoisen korkealla olette olleet, mutta mua kiinnostaa nyt tuo sun vaatetus. Onko tuo sinun kaulassa oleva huivi virkattu salomoninsolmuilla? Itse opettelin sitä muutama vuosi sitten ja se oli ihan kivaa tehdä. On muutamia kolmionmuotoisia tullut tehtyä ja yksi niistä on oranssi:) Takkisi näyttää myös mielenkiintoiselta; siinä on jännät koristenauhat.
Metsäntyttö – Pitää paikkansa, salomoninsolmu-huivihan tämä. Äitini tekee näitä ja lainasi mulle matkalle tuon lämmittämään kun oma huivini oli aika ohut ja matkalla oli tosiaan vähän tuulista. Oranssi ei ole ihan minun värini, mutta tämä sattui äidillä olemaan valmiina. Sama takki näkyy myös viimevuoden Englannin-matkakuvissa, parhaiten ehkä tässä postauksessa. Takki on alunperin teatterin puvustosta ja sitä on käyttänyt näyttelijä Juha Muje Piukat paikat-musikaalissa. Niskassa on nimilappu siitä todisteena. Minä ostin tämän reilu vuosi sitten kaveriltani.