Ja tapahtui niinä päivinä, että kodin hengettäreltä kävi käsky, että kaikki pyykit oli pestävä ja pyykkikori tyhjennettävä. Ja kaikki pyykit menivät pesuun pantavaksi, kukin omaan pyykkitupaansa. Niin Rhia Evildressmakerkin lähti vintagevaattehinensa ja pyykkikoreinensa joka oli kukkuroillaan. Ja tapahtui hänen pyykkäämässä ollessaan, että tuli aika pestä vintagepusero jossa oli paljetteja. Ja hän pyykkäsi puseron ja asetti sen ämpäriin likoomaan.

Ja sitten vasta se riemu repesikin, kun tajusin että olin sitten pistänyt gelatiinista tehtyjä paljetteja vesipesuun. Jei! Gelatiinipaljetteihin törmää silloin tällöin vintagevaatteissa. Niitä käytettiin 20-luvulta 50-luvun alkuun, vaikka oli äärimmäisen epäkäytännöllinen materiaali vaatteissa. Ne olivat kuitenkin edullisia valmistaa eikä muovisia oikeastaan vielä osattu tehdä. Gelatiinipaljetti, kuten nimestäkin voi jo arvella, liukenee veteen. Se ei kestä silittämistäkään kovin hyvin. Onneksi huomasin virheeni ajoissa, pusero ei ehtinyt likoamaan kuin enintään 20 minuuttia. Huuhtelin puseron nopeasti ja ripustin kuivumaan. Kunnolla kuivuttuaan paljetit olivat vielä ihan hyväkuntoisia. Kiilto on ehkä hivenen himmennyt, mutta muuten ovat ihan ok. Onneksi.

Mitä gelatiinipaljetille tapahtuu vesipesussa?
Paljetti turpoaa, eli siitä tulee sekä paksumpi että halkaisijaltaan suurempi. Se myös pehmenee ja haurastuu huomattavasti ja muuttuu tahmeaksi. Jos sen jättää veteen riittävän pitkäksi aikaa se vähitellen liukenee kuten liivate, sillä sitähän se oikeastaan on. Teoriassa gelatiinipaljetteja voisi siis käyttää liivatteen sijasta, mutta niiden väriaineissa on yleensä lyijyä joten se ei ole missään tapauksessa suositeltavaa. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä nopeammin tämä tapahtuu. Omassa tapauksessani vesi oli aivan kylmää joten 20 minuutin liotus ei vielä aiheuttanut vakavampia vaurioita. En kuitenkaan suosittele tarkoituksella testaamaan sillä paljettien kiilto luultavasti himmenee jonkin verran. Pesukoneessa paljeteista olisi takuuvarmasti tullut entisiä. Oma suositukseni on että jos ostat vintagevaatteen jossa on paljetteja, irrota varovasti yksi paljetti ja testaa kestääkö se vettä. Mikäli se muuttuu vedessä nopeasti hiukan tahmaiseksi ja pehmenee löpsöksi, se on gelatiinia eikä vaate kestä vesipesua.

Paljettien lyhyt historia

Antiikin Egypti, Lähi-itä, Intia, Peru jne.
Kolikoita ja muita metallisia kiekkoja on ommeltu vaatteisiin monissa eri tarkoituksissa ympäri maailmaa. Kuningas Tutankhamonin (1341 eK – 1323 eK) vaatteisiin oli ommeltu paljetin tapaisia metallisia kiekkoja. Kolikot ja paljetit ovat olleet varkauden estäjiä, statussymboleja, hengellistä opastusta tai pahojen henkien karkottajia, eivät pelkästään koristeita. Niitä on käytetty myös muualla, kuten seinävaatteissa. Paljetteja on voitu valmistaa myös helmiäisestä, kovakuoriaisten kuorista tai muusta vastaavasta kovasta ja kiiltävästä materiaalista.

1480-luku
Leonardo da Vinci luonnosteli laitteen jonka avulla voitiin leikata ohuesta metallilevystä paljetteja. Laitetta ei kuitenkaan koskaan rakennettu.

1600–1800-luku
Tietyntyyppisistä näyttävistä puvuista tuli hoviväen ja rikkaan ylhäisön muodikas statussymboli. Puvut koristeltiin pienin metallipaljetein päästä varpaisiin.

1920-luku
Kun Tutankhamonin hauta löydettiin 1922, paljeteista tuli todellinen megahitti. Iltapuvut kuorrutettiin paljetein niin että kangasta hädin tuskin näkyi alta. 20-luvun lopulla keksittiin menetelmä jolla paljetteja voitiin valmistaa gelatiinista.

1930-luku
Herbert Lieberman keksi menetelmän valmistaa paljetteja asetaatista. Ne olivat kuitenkin erittäin hauraita ja rikkoutuivat kuin lasi.

1950-luku
DuPont kehitti mylar-kalvon 1952. Tämä mullisti paljettiteollisuuden sillä tästä eteenpäin niitä voitiin valmistaa pesunkestävinä päällystämällä asetaattipaljetti mylar-kalvolla. Mylar-asetaattipaljetit ovat erittäin korkeakiiltoisia. Gelatiinin käyttö paljettien valmistuksessa jäi tämän myötä historiaan. Myöhemmin mylar-asetaatti yhdistelmä korvattiin vinyylillä joka on vielä edullisempaa ja kestävämpää, tosin sekin ajan myötä menettää muotonsa ja kupristuu.

Nykyaika
Paljetteja voidaan valmistaa edelleen metallista ja helmiäisestä, mikä tekee niistä luonnollisesti kalliita. Paljetteja voidaan myös valmistaa erilaisista edullisista tai kalliimmista muovilaaduista, vaikkapa kierrätetyistä muovipulloista. Laadukkaita korkeakiiltoisia paljetteja valmistetaan edelleen laminoimalla ohutta metallilevyä muovikalvojen väliin.

Lähde: Smithsonian

And it happened so that the fairy godmother of household economics ordered that all laundry needed washing. So the Evil Dressmaker was also put to the task of launder and it was time to wash also one particular vintage blouse with sequins. And so she poured water into the bucket and put the blouse to soak. You know where this is going, right?

Pretty soon I realized I made a huge mistake. I actually soaked a blouse with gelatin sequins. Yay! You bump into gelatin sequins in vintage garments every now and then. They were used from late 20’s to the early 50’s, even though they are extremely impractical material on clothes. They were cheap to make and people didn’t really know how to make proper plastic sequins yet. Gelatin sequin solves into the water, as you might have guessed based on the name. It doesn’t really handle ironing either. Thankfully I noticed my mistake in time, blouse soaked only about 20 minutes. I rinsed it quickly and hanged to dry. When dry the sequins seemed quite ok still. Perhaps not as shiny than before, but otherwise fine. Thankfully.

What happens to gelatin sequin in a wash?
Sequin grows in size, so it gets thicker and larger. It also gets quite soft and fragile and becomes sticky. If you leave it in the water long enough, it finally solves completely, like gelling agent tends to do. because that’s what it basically is. In theory you could use gelatin sequins to replace the gelling agent in food, but the colourings usually have lead in them so this is not by any means recommendable at all. The warmer the water is, the faster it solves. In my case water was cold, so 20 minutes soak didn’t really make any big damage. In washing machine they pretty surely would have vanished. I don’t still recommend trying this out, because the shine of sequins probably goes a bit dimmer. So my recommendation is that if you buy vintage garment with sequins, take one sequin off very carefully and test out how it handles water. If it gets sticky and goes soft, it is made of gelatin and the garment can’t be washed in water.

Brief history of sequins

Angent Egypti, Middle East, India, Peru etc.
Coins and other metal discs have been sewn to garments for many different reasons all around the world. King Tutankhamon’s (1341 eK – 1323 eK) clothes had sequin-like metal discs sewn on. Coins and metal sequins have prevented thefts, provided spiritual guidance, been status symbols and repelled bad spirits. They have also been used in tapestry. Sequins have also been made of mother of pearl or beetle wings or similar hard and shiny material.

1480’s
Leonardo da Vinci sketched a machine for cutting sequins from thin metal plate. Machine was never built though.

1600’s – 1800’s
Certain type of fashionable  and fancy outfits became popular amongs the court and nobility of certain wealth. These dresses were decorated from head to toe with tiny metal sequins.

1920’s
When the tomb of  Tutankhamon was found in 1922, sequins became a rave. Evening gowns were practically covered with sequins so that fabric was barely visible. In the late 20’s they invented a method for making sequins from gelatin.

1930’s
Herbert Lieberman figured out how to make sequins from acetate. They were very shiny but brittle like glass.

1950’s
DuPont developed mylar in 1952. This  revolutionized sequin industry, because from now on, it was possible to make washable sequins, by covering acetate sequins with mylar film. Mylar-acetate sequins are very shiny. Using gelatin for sequins was finally taken over by this combo of mylar and acetate. Later that was replaced with vinyl though. Vinyl is even cheaper and durable than mylar-acetate. Allthough even that looses it’s shape and curls up in time.

Modern time
Sequins can still be made of metal and mother-of-pearl, which makes them quite expensive. Also various types of plastic, cheap and expensive,  can be used to make them, for example recycled plastic bottles. Quality sequins with high shine are still made by laminating thin metal foil between plastic films.

Source: Smithsonian

Vasemmalla kuiva gelatiinipaljetti, oikealla noin vartin vedessä lionnut paljetti. 
Paljetti on turvonnut huomattavasti ja tahmea pinnaltaan. /
Dry gelatin sequin on the left, right one has been soaking about 15 minutes.
It’s swollen and sticky on the surface. 

Gelatiinipaljetit pesun jälkeen kuivuneina. Osa on pinnaltaan hieman mattaisempia
kuin aiemmin, muutoin vaikuttavat kohtalaisen hyväkuntoisille. /
Gelatin sequins after wash when dried. Some of them seem a bit less shiny than 
before, but besides that they seem pretty ok. 

Moderneja mattapintaisia paljetteja. / Modern matte finish sequins.

Laadukkaan paljetin tunnistaa korkeasta kiillosta ja siitä että se on täydellisen
pyöreä. Halvoissa paljeteissa on usein leikkuusta jäänyt pieni terävä nipukka
joka raapii ihoa ikävästi ja tarttuu kiinni kankaaseen. /
High quality sequins can be recognized from high shine and that they are
perfectly round. Cheap sequins often has tiny sharp spike, remnant from poor
cutting, which scratches skin and gets caught on fabric.