Jatketaanpa kirjoitusvirheiden innoittamana epämääräisten merkintöjen parissa. Nythän on niin että nykypäivänä ei enää voi luottaa oikein mihinkään. Painetun sanan oikeellisuuteen on totuttu luottamaan mutta niin vain virheitä löytyy. Ja internet se vasta onkin täynnä täysin perätöntä tietoa. Joskus vialliseen tietoon törmää niinkin omituisessa paikassa kuin vaatteiden valmistusmateriaalilapuissa. Periaatteessa niiden tietoja säätelevät tietynlaiset asetukset. Tavallinen kuluttaja harvoin pystyy niissä esiintyviä virheitä havaitsemaan, mutta ammattilainen voi joskus bongata hämmentäviäkin virheitä. Tänään törmäsin varsinaiseen kummallisuuteen. Espritin mekon valmistusmateriaalina on 50% viskose ja 50% rayon. Äkkiseltään tämä ei näytä mitenkään kummalliselle. Kummallista siitä tulee siinä vaiheessa kun tietää että rayon on itseasiassa viskoosia. Vaate on siis 100% viskoosia. Näitä kummallisia merkintöjä näkee lähinnä viskoosi-vaatteissa. Rayon (raion) on vanha viskoosin nimitys jonka pitäisi periaatteessa olla jo poistunut käytöstä. Silti sitä näkee käytettävän: rayon, rayonviskoosi ja viskoosirayon.
Tekstiilien valmistusmateriaalit ovat muutenkin sellainen viidakko että siinä pieni ihminen menee ihan sekaisin. Käytetään sekä lyhenteitä (polyesteri -> pe) että virallisia nimiä mutta myös rekisteröityjä kauppanimiä. Trevira, Terylene (teryleeni) ja Crimplene ovat tuttuja nimiä 60- ja 70-luvun vaatteista. Ne ovat kaikki polyesterin kauppanimiä (rekisteröityjä tavaramerkkejä). Nylon (nailon) ja Perlon taas ovat polyamidia. Lycra ja Spandex taas ovat molemmat elastaania. Tekokuitujen lisäksi vaatteissa näkee joskus harvinaisempia luonnonkuituja kuten ramie (pellavantyyppinen kasvikuitu), pashmina (Tiibetistä saatava vuohen villa) tai kaseiini (maidon proteiinista valmistettava muuntokuitu). Tämän lisäksi aika-ajoin törmäämme uutuuksiin muotikuitujen muodossa kuten turvekuitu (tupasvilla) ja bambu.
Tekstiilien ja niiden materiaalien kanssa voi olla joskus vaikea pärjätä joten ajattelin että nyt jos koskaan on teidän hetkenne. Kysykää siis ihan mitä tahansa kankaista, niiden pesusta ja silittämisestä jne. Kysymysten perusteella teen postauksen jossa yritän vastata kaikkiin esitettyihin kysymyksiin.
IN ENGLISH
You can’t trust anything nowadays. People think that written information is always true, but that is not the way it goes. And internet, don’t even get me started, it’s full of false information. But sometimes you can find false information even in clothing tags. Basically those are regulated but there can still be mistakes and irregularities. Ordinary consumer might not notice anything weird on them, but professionals might notice very confusing stuff. Today I saw something rather odd. Esprit dress was marked 50% viscose and 50% rayon. At first it seems correct, but it turns into wierdness when you know that rayon is actually viscose. So that dress is really 100% viscose. Rayon is old name for viscose and shouldn’t really be in use anymore. Still you might see it in use: rayon, rayonviscose, viscoserayon.
Materials for clothing are such a shady area for many people. Manufacturers use both full names but also short names (polyester -> pe) and in addition to that, also trademark-names. You might recognise Trevira, Terylene and Crimplene from 60’s and 70’s clothing. They are all polyester trademark-names. Nylon and Perlon are trademark-names for polyamide. Lycra and Spandex are elastane-fibers. Sometimes you might see more rare fibers like ramie (linenlike plant fiber), pashmina (wool from Tibetan goat) and caseine (fiber manufactured from milk protein). And sometimes we see new stuff like bambu.
Sometimes it might be difficult to cope with all this information so now it is your chance. Ask me anything you want about fabrics and taking care of them (washing, ironing etc). I will make a post where I try to answer all your questions.
Kiitos tästä, tämä oli hyvin mielenkiintoista infoa! Aika huvittava kyllä tuo viskoosilappu :D
Sä voisit julkisesti vastata siihen mun kesäiseen silkkikrepin pesukysymykseen!
Ja hei, mikäs se tencel sitten on?
Itse törmäsin tuossa keväällä mielenkiintoiseen sadetakkiin, kun olin työssäoppimassa yhdessä ompelimossa. Se Gudrun Sjödénin takki oli 100% puuvillaa. Kun avasin helman kaventaakseni takkia, paljastui nurjalla puolella oleva pinnoitus ja teipatut saumat. :D Ilmeisesti pinnoitus oli koko kankaasta alle 10%, kun sitä ei tarvinnut mainita materiaalilapussa…?
Kysymyksiä en nyt keksi, mutta kiitän kovasti mielenkiintoisesta ja kaikin puolin kivasta blogista! :)
Maria – Olepa hyvä =) Harva noita matskulappuja edes oikeasti lukee, mä oon ihan neuroottinen niiden suhteen ja luen ne AINA. Siksi noita omituisuuksiakin tulee bongailtua.
prefecta – Hmm, minkälainen pesukysymys se mahtoi olla. Nopealla selailulla en sun blogista semmosta kysymystä löytänyt eikä kyllä nyt yhtään tule mieleen että ootko semmosen esittäny livenä vai mun blogissa vai missä. Tai ehkä multa on semmonen menny ohi ihan kokonaan… Tencelistä tulee vastaus postaukseen. Annetaan ihmisille vähän aikaa esittää kysymyksiä ja teen vastauspostauksen vaikkapa ensiviikolla.
NtiHuu – No sepä vallan mielenkiintoinen takki. Olen huomannut että monestikaan noissa pinnoitetuissa kankaissa ei ole mainintaa siitä mitä ainetta se pinnoite on tai että kankaassa yleensä edes on joku pinnoite, ellei kyseessä sitten ole valmistajan trademark-pinnoite kuten esim Goretex. Jännittäviä on myös vaatteet joissa lukee mystisesti vaikkapa näin ” 3% muita kuituja” :D Olen myös kuullut juttuja yrityksistä jotka tekevät pieniä sarjoja vaatteita. Vaatteeseen saatetaan käyttää “väärää” koostumuslappua tarkoituksella jos täsmälleen oikeaa ei ole juuri sillä hetkellä varastossa. Esim jos koostumus on 70% puuvilla 30% polyesteri saatetaan käyttää vaikkapa 65% puuvilla 35% polyesteri. Tuollaisethan ei periaatteessa vaikuta vaatteen käyttäytymiseen millään tavalla, mutta kyllä se minusta silti tuntui vähän ihmisten huijaamiselle :D Ja olepa hyvä, toivottavasti jaksat seurailla postauksiani jatkossakin!
Kerro laiskalle vaatehuoltajalle se täydellinen materiaali tai niiden yhdistelmä jota ei tarvitse silitellä? Ja miten se sitten pestään…
Ihan mielenkiintoinen juttu, ja tuli toi sun “tehtävä” kuin tilauksesta. Olen nimittäin miettinyt viime aikoina rayonin pesua. Omistan mekon 100% rayonista ja siinä lukee dry clean only. No minä olen laiska sellaisen kanssa. Mekko on 80-luvulta ja heittäisin ihan mielelläni sen pesukoneeseenkin, mutta saan vähän ristiriitaisia viestejä netistä. Jossain lukee, että ehdottomasti vain käsin jos ei dry clean, ja jossain että ihan hyvin voi 40ssä asteessa pestä. Mitä mieltä sinä olet?
En tiedä olenko ennen omistanut jotain 100% rayonia. Jos olen niin olen luultavasti heittänyt pesukoneeseen eikä mikään oo käynyt, kun en ole huomannut, mutta veikkaisin kuitenkin että tämä on mun eka 100%.
Pesen itse asiassa aika paljon vintagevaatteita ihan kylmästi pesukoneessa (eikä ole vielä käynyt mitään). En tietenkään pese ihan kaikki vaatteet/materiaalit pesukoneessa, ja jotain vaatteita ainoastaan tuuletan. Tiedän, että moni kauhistelee tätä pesukonetta, mutta mun filosofia on se, että jos vaate on normaalikäytössä niin sen on pakko saada kunnolla puhtaaksi välillä ja kuluuhan se kuitenkin käytössäkin. Erityisesti tämä koskee paitoja, jotka muuten alkavat pikkuhiljaa haisee. Höyrypesukone tai -kaappi olisi mahdollisesti ihan jees vintagevaatteille, kun niillä voi hellävaraisemmin pestä/raikastaa vaatteita. Ehkä joskus tulevaisuudessa “sitten kun on rahaa”…
Onko mahdollista löytää nukkaantumaton (tai edes mahdollisimman hitaasti nukkaantuva) villatakkimateriaali. Hermot menee, kun uusi villatakki on hetkessä nyppyinen.
Mä sain sulta Tampereen miitissä pesuohjeet vintagesilkkikreppimekoille.
mur – pannaan postaukseen :D
Ina – juu, lisätään tulevaan postaukseen ohjeita viskoosin hoidosta :D teen sen siis joskus ensviikolla.
prefecta – ihanaa, se on taas tää mun loistava muisti. Mulla ei ole mitään mielikuvaa että oon sulle semmosia antanu ;) no lisätään postaukseen uusintana vintage-silkkikreppimekon pesuohjeita, toivottavasti eivät eriä sitten hirveästi siitä mitä oon suullisesti sanonu :P
Tämä postaus pitääkin laittaa talteen. Nämä on niin hyviä käytännön tietopaketteja, ja koskaan niitä ei muista silloin kun tarvitsee…
Ilona – siinäpä se onkin se vaikeus, tietoa on tarjolla netissä ja muuallakin vaikka kuinka mut ikinä sitä ei muista sitten kun sitä tarttis :D
Voi kun saisinkin vastauksen ongelmaani.
Ostin keväällä Italian reissulla mekon jonka lapussa lukee:
76% acetato 5% ea 19% Poliammide
Ihanasti laskeutuvaa ja hyvin liukasta kangasta. Ongelma on haju. Liikkeessä en sitä huomannut, vasta palattuamme kotiin. Olen pessyt ja tuulettanut mekkoa kuukausi tolkulla, mutta ikävä pistävä haju ei katoa.
Olisiko mitään vinkkiä tai niksiä millä pääsen hajusta eroon?
Tämä ei nyt oo ihan suoraan tekstiileihin liittyvä kysymys, mutta kysynpä silti. Muistelen, että hehkutit joskus viime talvena villapöksyjäsi, siis sellaisia mitkä voi pukea vaikkapa hameen alle lämmikkeeksi. Siitä asti olen sellaisia etsinyt. Eipä ole löytynyt. Nyt kun luvassa on kuulemma vuosituhannen kylmin talvi (tms.), niin ajattelin kääntyä viisaamman puoleen. Osaatko vinkata mistä kannattaisi etsiä oikein lämpimiä vanhanaikaisia villahousuja?
Eppuli – tuo kuulostaakin varsin visaiselle pulmalle. Tutkin asiaa ja palaan siihen sitten postauksen yhteydessä.
Hattara – Tähän voin vastata ihan samantien kun vastauksesta ei tule kovin pitkää =) Omani ostin Nokialta Nanson outlet-myymälästä. En muista enää yhtään että oliko niillä joku oma merkki mutta ovat muistaakseni silkki-villasekoitetta. Villahousuja kannattaa etsiä semmoisista liikkeistä jotka myy alusvaatteita iäkkäämmille rouville, ekana nyt tulee mieleen semmoinen legendaarinen liikeketju kuin Löytötex. Sieltä ostelin ainakin vielä 2000-luvun alussa vanhan mallin mukaan tehtyjä laamapaitoja. Ainiin, Ruskovillalta löytyy myös silkkivillaisia shortsimallisia housuja mutta nuo Nanson oli kyllä huomattavasti halvemmat. Ja jos nyt oikein pahasti käy eikä löydy sopivia niin neuleohjeita villaisiin alushousuihinkin löydyy. Mm. täältä.
Minä haluaisin kuulla eri materiaalien sähköistymisestä. Talvella tuntuu että kaikki rätisee ja paukkuu sähköisyyttään, liimautuu kiinni kroppaan ja saa tukan leijailemaan “tosi kivasti”. Luonnonkuidut ilmeisesti sähköistyvät vähiten ja “muovit” eniten? Entä muuntokuidut? Voiko sähköisyyttä jotenkin poistaa/vähentää vaatteiden huollolla? Huuhteluaineestakin tuntuu olevan monta eri mielipidettä, ja sitten joku heittää kehiin etikan ja soodan… Minä olen ihan pihalla näistä.
ode – tuo onkin erittäin hyvä kysymys, vastaus tulee postaukseen :)
Minua kiinnostaisi kuulla, miten villavaatteita hoidetaan ja pestään niin että ne kestävät mahdollisimman hyväkuntoisina. Kannattaako esim. helmasta tahriintunutta villamekkoa heittää pesukoneeseen vai yrittää puhdistaa muilla keinoilla?
Joihinkin puuvillaisiin ja puuvillasekoitteisiin vaatteisiin tulee ajan myötä ummehtunut tuoksu (huolellisesta pesusta huolimatta, vaatteita säilytetty viikattuina pinossa vaatekaapissa). Onko tämä tyypillistä puuvillalle vai johtuuko kenties vaatteeseen käytetyn puuvillan laadusta? Tämä ilmiö on joidenkin tiettyjen (halpa-)vaateketjujen vaatteille tyypillinen, toisissa taas ei ilmene lainkaan.
Lisäksi kiinnostaisi tietää mikä on ihanteellisin säilytystapa kullekin materiaalille. Vaatekaappi on ahdas ja vaatetangolle henkareihin pääsevät vain arvokkaimmat ja herkimmät vaatteet. Mikä olisi vaatteiden kannalta järkevin peruste priorisoida henkari- ja vaatekaappipaikat?
Hieno aihe, kiitos mahdollisuudesta kysellä!
Katsoin joku aika sitten Myrkkyä halvalla -dokkarin. Todella järkyttävää.
http://areena.yle.fi/video/1261133
Haluaisinkin tietää, mitä vaatteita voi ostaa (mahdollisiman) turvallisin mielin. Tuskimpa pelkkä kotimaisuus takaa turvallisuuden? Entä onko luomupuuvilla todella myrkytön vaihtoehto? Mistä tiedän mikä materiaali, tuotantotapa ja -maa on vähiten omaa tai muiden terveyttä vaarantavaa ja ympäristölle vähiten haitallista?
Salvia – oho, varsinainen kysymyspatteristo. =) Vastauksia tulossa piakkoin.
miuku – nyt tulikin ensimmäinen kysymys jonka aiheeseen en ole oikeastaan perehtynyt juuri ollenkaan. Tyhjentävää vastausta en osaa tähän antaa, mutta jotakin vinkkejä ehkä. Postaus tulossa alkuviikosta.
Moikkamoi, opiskelen vaatetusalaa ja mietin, tiedätkö miksi tupasvillaa ei käytetä enemmän? Se käsittääkseni on materiaali, jota kasvaa paljon luonnossa ja saadaan maatalouden sivutuotteena. Kerääminen vain lienee ongelma? Tiedätkö mitään sen tuotannon vaikeuksista tai ominaisuuksista, jotka estäisivät sen laajemman käytön?
Usva – postaus on nyt valmis ja julkaistu. Siellä tietoa tupasvillasta :)
Itiksessä oli mielenkiintoinen kauppa, joka on siinä myyjän mukaan kesän ajan. Sokaistuin yhdestä keltaisen kirjavasta “tunikasta”. Kuitissa ei ole kaupan nimeä. Vaatteessa ei mitään pesuohjetta. Vaatteessa oli lappu; “100% rayon, made in India, free size”. Ei muuta. Pohdinkin, että mitenköhän tuon pesisi.
Riitta – Rayon on tosiaan viskoosia, eli sille sopii konepesu 40 asteessa kuten muillekin viskoosituotteille. Vaate kannattaa oikoa kosteana suoraksi mutta se on hiukan hauraampaa kosteana kuin kuivana joten hirveän voimallista ravistamista märkänä ei suositella.