Etenkin historiallisissa ja fantasiapuvuissa sekä korseteissa tykätään kovasti paljon nyörityksistä. Ja niitä varten pitää vaatteesssa olla jotain mistä sen nyörin voi pujottaa. Modernissa vaatteessa ja 1900-luvun korseteissa se hoidetaan metallisilla sirkkarenkailla (järeämmistä mittakaavoista puhuttaessa purjerenkailla) jotka lyödään kankaan läpi. Vanhoina hyvinä aikoina (hehehe) moisia renkaita ei ollut vielä keksitty, joten reiät piti ommella käsin.

Vaatetusalaa opiskellessani meille opetettiin että nyörinreiät pitäisi ommella tietyllä tavalla. Nyt asiaa tutkailtuani olen nähnyt kaikenlaisia muitakin, enemmän ja vähemmän nättejä tai käytännöllisiä tapoja. Perussääntönä kaikissa on että mitä tiiviimpi pistorivi, sitä siistimpi ja kestävämpi reikä. Minulla ei kumminkaan ole tietoa siitä milloin näitä pistoja on alettu käyttää, en siis osaa sanoa autenttisuudesta mitään. Arvelisin että tapoja on varmasti ollut yhtä monta kuin tekijöitäkin, aivan kuten nykyäänkin.

Huomioi kuvissa miten päin neula on suhteessa reikään ja millä tavalla lanka kiertyy neulan ympäri. Vältä leikkaamasta kangasta mikäli mahdollista. Käytä sen sijaan tarkoitukseen valmistettua reikäpuikkoa tai paksua neulepuikkoa. Jos on ehdottoman välttämätöntä, muutamia lankoja voi leikata poikki reiän keskeltä, mutta jos teet reikiä muuhun kuin huopuneeseen villaan, ole varovainen reikien leikkaamisessa. Etenkin ohuet tai harvahkot kankaat kuten pellava ja ohut puuvilla purkautuvat helposti ja reiästä saattaa tulla turhan suuri.

Many historical or fantasy garments have often quite a lot of lacing in them. And to be able to do the lacing, there has to be holes. Modern garments and 19th century corsets have metal eyelets but in the older times there was no such thing. Holes or eyelets needed to be made in a different manner, sewing by hand.

When I was studying cloth making to be a seamstress, they taught us to make handsewn holes in a particular way. After going through many webpages and tutorials for historical outfits, I have noticed that there is several different ways, not always very pretty nor durable. Basic rule is that the tighter the stitching is, the better it looks and more durable it is. However I have no idea when people have used each stitching and how authentic they are for a particular era or decade. I assume there might have been as many methods as there were seamstresses, as it is nowadays too.

Notice in the photos what way the needle is pointing and what way the yarn goes around the needle. Avoid cutting the fabric is possible. Use eyelet awl to make the hole on fabric. If absolutely necessary you can cut couple threads in the middle of the hole, but be very carefull if you need to cut anything. Especially fine or loosely woven fabrics, like linen or fine cotton fray easily and it might cause too large eyelet.

Tapa 1
Helpoin, nopein ja samalla kaikkein heikoin tapa on tehdä kankaaseen reikä ja ommella se tiiviisti aivipistoin. Olen nähnyt erittäin siistejä ja toisaalta erittäin epämääräisiä aivipistoin tehtyjä reikiä. Se on nopea ommella, mutta myös kaikkein nopeimmin kuluva. Ei siis sovellu kovaan käyttöön, ellei ole valmis usein korjaamaan poikki kuluvia lankoja.

Option 1
Easiest, fastest but also the least durable way to make hand sewn eyelet is to use whip stitches. I have seen both very tidy and also quite messy eyelets made with whip stitches. It is fast to sew, but wears out fast in use, especially if stitches are not close enough to eachother. It’s not suitable for hard use, unless you’re prepared to repair broken yarns quite often.

Tapa 2
Pienellä harjoittelulla voidaan saada erittäin kauniita reikiä käyttämällä reuna- eli pykäpistoa, joka ommellaan reiästä poispäin. Pykäpisto muodostaa siis kauniin ja tasaisen pyöreän reunan reiän ulkopuolelle. Ompelemalla pistot näin päin on reikää helppo venyttää suuremmaksi kiristämällä pistot huolellisesti. Pistot ovat hiukan kestävämpiä kuin aivipistot.

Option 2
With little bit of practice you can create very pretty eyelets by using blanket stitches, which are sewn outwards to the actual hole. So the stitch “knot” creates neat circle around the whole. When doing the stitches this way around, it’s easier to stretch the actual hole larger with the stitching. These are bit more durable than whip stitch.

Tapa 3
Sama kuin tapa 2 mutta pistot ommellaan reikään päin, eli tasainen pykäpistoreuna muodostuukin reiän sisään. Etuna on parempi kestävyys, mutta miinuksena työskentelyn hitaus ja reiän venyttämisen hankaluus. Reikää kannattaa venyttää sopivalla työkalulla kesken ompelun, jotta saa sen pysymään riittävän suurena.

Option 3
Same stitch than option 2, but sewn inwards to the whole. This way the neat row of “knots” is creating more durable edge inside the hole. Minus side is that these are bit more difficult to make even and it’s slower than option 2. You might want to use a tool to stretch the hole every now and then during sewing. This helps it to stay large enough for the lacing.

Tapa 4
Menetelmä joka opetettiin vaatetusalaa opiskellessa. Samalla tavalla ommellaan myös napinlävet ja pistoina käytetään (yllätys!) napinläpipistoja, jotka eivät ole sama asia kuin pykäpisto vaikka valmiina rivinä näyttävätkin aikalailla samalle. Huomaa että lanka tekee silmukan neulan ympäri! Tämä on kaikkein kestävin tapa valmistaa käsinommeltuja reikiä vaatteeseen, mutta samalla se on myös kaikkein hitain ja hankalin tapa.

Option 4
This is the method I was taught when studying to be seamstress. It’s the same technique than for button holes and stitches are called (surprise!) buttonhole stitches, which are not the same than blanket stitch, even though they look very similar in ready made buttonhole/eyelet. Notice that the thread makes loop around the needle! This is the most durable way of making handsewn eylets for garments, but it is also the slowest and requires lots of practice to master properly.

Muita tapoja
Irrallisilla renkailla voi korvata kankaaseen tehdyt reiät. Renkaat ommellaan tukevasti kiinni kankaaseen yhdeltä syrjältä jolloin nyöri on helppo pujottaa. Ne voi halutessaan myös päällystää langalla jos ei halua että metalli/muovi jää näkyviin.

Renkaiden sijaan voi käyttää myös nk. maljuja. Malju on melkolailla sama kuin koristeellisen hakasen vastakappale, eli metallikoriste jossa on kiinteä rengas. Malju ommellaan kiinni kankaaseen ja nyöri pujotetaan renkaasta. Kansallispuvuissa käytetään usein maljuja liivien nyöritykseen.

Jos haluaa nyörityksestä todella tukevan, mutta samalla autenttisemman näköisen, voi käyttää sirkkarenkaita jotka kankaaseen lyönnin jälkeen päällystetään langalla. Alla oleva metalli tietysti kuluttaa lankaa hiukan nopeammin. Tämän tavan etuna on se että itse reikä ei pääse kulumaan vaikka sen peittävä ommel kuluisikin, toisin kuin pelkästään ommellut reiät.

Other options
You can also use rings instead of holes in the fabric. Sew rings tightly to the fabric, but just on one short area so that ring can swing freely and it’s easy to put lacing through. You can also cover rings with yarn to prevent metal/plastic from showing.

Instead of plain rings you can use specially made decorated rings. You might be able to find these with names dirndl hooks or dirndl eyelets or bavarian eyelets. You sew the eyelet on the garment from the decorative end and then pull the lacing through the eyelet hole. Finnish folk costumes often use these for lacing.

If you want to make really sturdy, but same time you want it to look more authentic, you can use metal eyelets through fabric and then cover them completely with handstitching. Metal will of course eat the thread after awhile, but atleast the eyelet itself doesn’t wear and tear even though the yarn might. Completely handstitched eyelets might loose their shape over time, especially if you don’t bother fixing them as soon as you notice signs of wear.