Jokin aika sitten minulla oli ilo ja kunnia osallistua Chronically Vintage- blogin Jessican kokoamaan sarjaan jota hän julkaisee blogissaan. Joka kuukausi Jessica esittelee blogissaan vintage-bloggaajan jostain päin maailmaa. Hän lähetti minulle nipun visaisia kysymyksiä joihin sain vastata rauhassa. Tekstin yhteyteen sain lisätä muutamia suosikkivalokuviani, jotka julkaistiin jutun yhteydessä. Haastattelu julkaistiin Jessican blogissa muutama päivä sitten.
Jessica itse asuu Kanadassa ja kirjoittaa englanniksi. Hän oli todella nähnyt paljon vaivaa kysymysten laatimiseen. Käykää toki tutustumassa myös muihin hänen haastattelemiinsa bloggareihin. Saatatte löytää lisää kiinnostavaa luettavaa heidän blogeistaan. Ja toki myöskin Jessican omaan blogiin, jossa on myös paljon kiinnostavia juttuja! Olen kiittänyt Jessicaa jo useampaan kertaan, mutta kiitänpä vielä kerran. Kiitos!
Ja suomalaisille lukijoilleni vinkkaan vielä, että parisen vuotta sitten ensi kertaa nähty Blogistania-jakso on taas uusintakierroksella. Jos et ole sitä vielä bongannut niin se löytyy Yle Areenasta vielä vajaan kuukauden (lokakuun puoliväliin asti).
Some time ago I had the joy and honour to take part on vintage blogger-series by Jessica at her Chronically Vintage blog. Every month Jessica presents vintage blogger from somewhere around the world. She sent me some tricky questions to answer. I also got to choose some of my favourite photos to go with the text. Interview was published couple days ago in her blog.
Jessica lives in Canada and she writes in english. She really put all her best effort on the questions, which were fun to answer. Do go and check also the other bloggers she’s been interviewing and will be every month till the end of this year. You might find interesting stuff to read in their blogs too. And Jessica’s own blog of course, which is full of interesting stuff! I have thanked Jessica many times over, but I will do it one more time. Thank you!
And for those who understand finnish, my Blogistania tv-episode (filmed over two years ago) is on rerun again. Unfortunately it’s only in finnish, but you get to see me live instead of still photos. It will be available for about a month (till mid October) in Yle Areena.
Kuvakaappaus Jessican blogista /
Screen capture from Jessica’s blog
Olipa hyvä kun vinkkasit blogistaniasta. Todella hyvä jakso!!
Tämä oli kiva haastattelu. Hienosti kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Suosittelen.
MariaS – Kiitos! Vinkkasin kun kuulin että monikaan ei ollut sitä vielä nähnyt.
Sanni – Minustakin se oli oikein kiva. Jessica laati kysymykset todella paneutuen.
Olipa mukava haastattelu! Ja vieläkin mahtavampaa, että löysin blogisi. Pidän historiallisista asuista ja tällä viikolla postasinkin juuri blogiini Vihervaaran Anna henkisen asun. :) Osaisinpa vain ommella edes puoliksi niin hyvin kuin sinä! Blogisi menee muuten lukulistaani. :) Aurinkoista päivää! :)
Maria – Tervetuloa mukaan. Tuollaisia haastatteluja toki tekisi mieluusti useamminkin. Jessica on erittäin hyvä kirjoittaja ja muutenkin varsin herttainen persoona.Ompelu on siitä hauskaa että tekemällä oppii ja monesti niinkin että käytössä huomaa mikä meni vikaan. Sinunkin taidot karttuvat mitä enemmän teet.
Ihana haastettelu :).
Adore (ja sen eri muodot) on sana, josta kovasti pidän englannin kielessä. Suomalaiset usein vain pitävät jostain, ehkä jopa rakastavat jotain, mutta adore… sellaista ihailua kuulee harvoin. Liian harvoin!
Suomeksi kirjoitettuna tuo haastattelu olisi jotenkin laimea. Paitsi siis jos kääntäisi täysin sanasta sanaan niin sitten siinä ehkä säilyisi sama into. Mutta jos vain tekisi ja kirjoittaisi haastattelun suomeksi, niin se olisi varmasti vähemmän ylistävä. En sano etteikö ylistys olisi paikallaan (on se), mutta englannin kielellä se vain jotenkin onnistuu paremmin. Sen täytyy olla joku kulttuurijuttu, oletko huomannut? Pelkäävätkö suomalaiset kehuja, kiitoksia ja ylistyksiä?
Hehkuvainen – Olen miettinyt usein sitä että jos jonkun englantia äidinkielenään puhuvan blogia kääntäisi suomeksi, tai jos vaikka vaan tuon puolison puhetta kääntäisi suomeksi sellaisenaan niin se kuulostaisi varmaan vähän teennäiseltä. En tiedä miksi, mutta suomen kieli ei ole intohimon tai tunteiden kieli. Tunnesanoja on mutta niiden käyttö painottuu negatiivisiin ilmauksiin ja kehuminen ja positiivinen palaute tuntuu tosi äkkiä liioittelulta tai teennäiseltä. Ehkä se johtuu tästä aliarvostuksen kulttuurista mitä täällä viljellään. Ja kehujen vastaano, se vasta vaivaannuttavaa onkin. Olen ite ihan opetellut sanomaan kiitos kun mua kehutaan, itseni vähättelyn sijaan.