Löysin Vapriikki-vintagesta aivan mahtavan pienen kirjasen jossa on 1920-luvun ohjeita puseroiden valmistamiseen. Kirja on hauskasti kirjoitettu ja ajattelin tässä jakaa kanssanne pienen katkelman.
“Viyella-puserossa ja konttoriesiliinassa” on erään uuden ruotsiksi ilmestyneen kirjan nimi. Kirjaa näkemättä uskaltanee väittää, että siinä on varmasti puhe konttorineidistä, sillä viyella-pusero ainakin on konttorineidin vaatekappaleita. Mikä sen mukavampi asu onkaan koneella nakutellessa ja konttoripöytää hihalla hierottaessa vuodesta vuoteen kuin luja, pitkähihainen viyella-pusero. Onpa se monta vertaa somempikin kuin jokin vanha viralta työnnetty “pyhähame” tai kissahtanut, antiikkinen silkkipusero.
– – – –
On kyllä totta, ettei korkeakauluksinen, suoratyylinen urheilu- eli paitapusero sovi kaikille, niin tyylikäs kuin se kaikessa vaatimattomuudessaan muutamilla onkin. Hyvin lihavat tai muuten lyhyt- ja paksukaulaiset eivät usein voi käyttää sitä – ainakaan eivät ole siinä edukseen – mutt’ei puseron “pukemattomuus” aina johdu siitäkään.
– – – –
Kas, ajat ovat huonot, sen tiedämme. Jos mieli kestää elämäntaistelussa, on paras seurata aikaansa. Aviomiesten ja isien ei ole syytä vielä hermostua, sillä tällä kertaa olemme harvinaisen järkeviä. Onpahan vain kysymys siitä, että naisten on entistä enemmän työtä tehtävä, muutoin meidät hukka perii ja meidän maamme samalla. Mutta mehän tunnemme osamme: “Rakasta, kärsi, ahkeroitse vainen!” Etenkin viimeksimainittu on tärkeätä. Ja nainen onkin ihmeellinen (on niin hauska päästä itse itseään kehumaan), pystyy kaikkeen, miehisiin virkoihin, kotiaskareihin ja usein molempiin yht’aikaa. Pankaapa miehet ompelemaan itse vaatteensa, sen vuoksi että räätälien laskut ovat vaikeat saada kokoon. Ei tule mitään.
– – – –
Esipuhe oli pitkä ja ikävä, mutta sellaisia ne ovat miestenkin kirjoissa.Puserokirja – Eeva Harri & Ellen Svartström,
Kustannusosakeyhtiö Otava, 1922
From the Vapriikki-vintage fair I managed to find this marvelous little 1920’s book about blouses. It is written in a funny way so I thought to share some of it with you today.
“In viyella blouse and office apron” is the name of one new book, published in swedish. Even without seeing the book, I’m sure they are talking about office assistants, because viyella-blouse certainly is office assistants garment. Is there any nicer outfit when tapping your type writer or rubbing the office table with your sleeve, year after year, than strong longsleeved viyella-blouse. It is many times cuter than some old demoted “Sunday best” or shrunken antique silk blouse.
– – – –
It is true, that high collar, straight sports blouse, also called collar shirt, does not suit all, as stylish as it is on some people, in it’s simple way. Very fat or otherwise short and thick necked people are not often able to wear it – atleast not if they want to look their best – but that is not always the reason why blouse does not suit you.
– – – –
We know, the times are bad. If your mind is strong enough in the battle of life, it is best to follow the time. This is not the reason for husbands and fathers to get upset, because this time we are quite sensible. It’s just the matter of the fact that women have to work even harder, otherwise we are doomed and our country with us. But we know our tasks: “Love, suffer, work!” Especially the latter is important. And woman is amazing (it is so much fun to compliment yourself), they can do anything, manly office work, home chores and often both at the same times. Make the men sew their own clothes, just because tailors bills are too big to pay. That does not work.
– – – –
Prologue was long and boring, but that’s how they are even in men’s books.Puserokirja – Eeva Harri & Ellen Svartström,
Publication company Otava, 1922
“Not just to office assistants, but a loyal friend to all women,
the collar shirt, which does not fail us, no matter what the fashion is.
Wear it with collar open or closed, just the way you want.”
Onpa hieno löytö!
Tuopa vaikutti hauskalta. Ihan huvikseen tuota lukisi.
Elina – Niin minustakin. Kirjasessa on pienoiskaavoja kivoihin puseroihin, pitänee joskus ottaa asiaksi tehdä muutama.
Metsäntyttö – Itse ompeluohjeet eivät enää ole niin hupaisaa luettavaa. Mutta tuo esipuhe, joka on monta sivua pitkä, on kyllä oikein viihdyttävä. Ja piirroskuvat ovat kauniita.
Great treasure!!
Mielenkiintoisella tavalla kuvaavat katkelmasi, ei ainoastaan pukeutumisen vaan myös yhteiskunnan muuttumista. Ja kielenkäyttöä.
Ehkä tässä tapauksessa pukeutumisen tyyli onkin se, joka vähiten poikkeaa tästä ajasta. Tai ainakin voisin varsin hyvin itse kuvitella pukeutuvani konttorityöhöni kuvien 1 ja 2 mukaiseen puseroon ilman, että se aiheuttaisi hämmennystä ympäristössäni.
Rosy – Indeed it is! I love finding these kind of old sewing books.
Tinde – Olen huomannut että kaikissa vanhoissa naistenlehdissä ja kirjoissakin se ajankuva kyllä välittyy tekstin kautta vaikka itse teksti ei aikaa niin tarkasti kuvaisikaan. Minusta se on jännää. Pidän vanhasta kirjoitustyylistä vaikka se usein ilmentääkin naisten heikompaa asemaa yhteiskunnassa (tosin eihän se ole sen kirjoitustyylin vika). Ja toisaalta tämän kirjoittaja tuntuu olleen varsin huumorintajuinen ja kuitenkin jokseenkin edistyksellinen, onhan hänen mielestään nainen pystyvä kaikkeen. Jo 20-luvulla, kun yhteiskunta vielä piti naista hellan ääressä ja ainoastaan naimattomat naiset saivat tehdä työtä kodin ulkopuolella.
Muoti kyllä tehokkaasti ottaa vaikutteita menneestä, koska melkein kaikki on jo keksitty aiemmin :D Kirjassa on enemmänkin kuvia ja monet niiden puseroista kävisivät hyvin nykymuotiinkin. Tosin niissä näyttää olevan varsin leveät hihat, mikä ei nykypäivänä ole välttämättä hirveän käytännöllistä. Ainakin suurin osa nykymuodista suosii todella tiukkoja hihoja vaikka miehusta olisikin löysä. 20-luvulla vaatteet olivat ylipäätään aika laatikkomaisia, mikä kyllä tuntuu olevan nykyajankin trendi, joskin ehkä eri syistä.
Nuokin tässä kuvana olevat puseronkaavat on mielenkiintoiset. Sopivan yksinkertainen malli joka ei vaadi paljoa. Hihat tosiaan ovat kovin leveitä, eivätkä niin arkikäyttöön soveltuvia, mutta jos vaikka sellaiseksi “sunnuntaipuseroksi”:)
Metsäntyttö – Kirjasessa on kymmenkunta helppoa puseron kaavaa. Pääntien malli hiukan vaihtelee, mutta muutoin kaikki ovat keskenään aika samanlaisia, yksinkertaisia malleja. Pienillä yksityiskohdilla, kuten kuvassa olevan puseron taskuilla, niihin saa sitten vaihtelua. Yhdessäkään kaavassa ei ole rintamuotolaskoksia tai muita muotolaskoksia, sivusaumat ovat täysin suorat. Eli siis tyypillinen 20-luvun siluetti joka ei välttämättä toimi rintavilla (kuten minulla). Mutta en anna tämän häiritä, lisään rintamuotolaskoksen tarvittaessa. Ja hihaahan voi toki kaventaa jos suora tai alas levenevä hiha on hankala käytössä.