Sain tuolta isännältä joululahjaksi Downton Abbeyn viidettä kautta käsittelevän kirjan Kartanon vuosi ja ahmin sen varsin innokkaasti läpi. Kirjan on kirjoittanut sarjan luojan Julian Fellowsin veljentytär Jessica Fellows. Kirja käy läpi 1920-lukuisen aateliskartanon elämää vuodenkierron kautta kesäisestä seurapiirikaudesta syksyn metsästyskauden alkuun ja niin edelleen.

Pidän kovasti kirjoittajan tyylistä. Hän yhdistää hauskasti ja jouhevasti historiallisen ja kulttuurisen faktatiedon tv-sarjan tuotantoon liittyviin yksityiskohtiin, näyttelijöihin, roolihahmoihin ja kokonaiseen kuvitteelliseen yhteisöön. Mukaan on mahdutettu niin kiinnostavia todellisia anekdootteja aristokraattien elämästä, kuin aikakauden ruokareseptejäkin. Vaikka kirja painottuukin aateliskartanon elämään kuukausi kerrallaan, oman osansa valokeilasta saavat myös sarjan tuotantotiimin osat musiikista puvustukseen ja historialliseen neuvonantajaan. Ja tietenkin kirja on täynnä näyttäviä kuvia sarjan jaksoista ja lavasteista.

Kirjaa lukiessa käy myös selväksi miten massiivisesta tuotannosta on kysymys. Niin maskeeraaja, puvustaja, lavastemestari kuin sarjan historiallinen neuvonantajakaan eivät pihtaa vaivojaan saadakseen juuri oikean kampauksen Lady Roselle, täsmälleen autenttisesti leikatut sitruunat keittiökohtaukseen tai Lady Coralle tai herra Robertille juuri tyyliin sopivan asun metsästys- tai piknik-kohtaukseen. Ruokastylistit pitävät huolta siitä että päivällisillä tarjottavat ateriat näyttävät juuri oikeilta ja historiallinen neuvonantaja huomauttaa, että taustalla näkyvän avustajan ei sovi juosta sisällä talossa sillä kukaan ei vuonna 1924 juossut sisällä kartanossa. Sarja luodaan niin pikkutarkan yksityiskohtaisesti, että tuskin tarkimmatkaan vintage-harrastajat huomaisivat siinä virheitä. Tosin joitakin myönnytyksiä modernille ajalle tuotantotiimikin on joutunut tekemään, kuten sen että sarjassa nähdään tupakoivia ihmisiä vain hyvin harvoin vaikka tilastojen mukaan tuolloin noin neljä viidestä miehestä tupakoi ja noin puolet naisistakin. Siinä varmasti on yksi syy miksi sarja on niin suosittu ympäri maailmaa, se tuntuu kaikin puolin uskottavalta. Joskin tuo isäntä tuntuu olevan välillä sitä mieltä että perheen palvelusväki sotkeutuu isäntäperheen tekemisiin välillä vähän enemmän kuin mitä tuolloin olisi ollut suotavaa.

Kaikenkaikkiaan kirja on viihdyttävää ja kiintoisaa luettavaa ja mielestäni erittäin hyvin kirjoitettu. Todellisten, 1920-luvulla tuollaisessa maailmassa eläneiden ihmisten kertomukset tekevät kirjasta todentuntuisen. Mielestäni on myös äärettömän loistava idea kirjoittaa tällaisia kirjoja suosikkisarjoista. Monen muunkin sarjan fanit varmasti ottaisivat samantyyppiset syvällisemmin sarjasta ja sen miljööstä kertovat kirjat ilolla vastaan. Minulla on myös Jessica Fellowsin kaksi aiempaa Downton Abbey-kirjaa, mutta ne ovat englanniksi ja olen toistaiseksi vain selaillut niitä, kun taas tämä suomennettu versio oli helppolukuisempi. Aion myös ehdottomasti kokeilla muutamia kirjan reseptejä, kuten parmesaanikeksi ja sitruunainen ohrajuoma. Raportoin blogissa sitten kun pääsen sinne asti.

I got fifth season Downton Abbey book as a Christmas present from hubby. It’s called A Year in the life of Downton Abbey and I have gorged through it. Book is written by the niece of the creator Julian Fellows, Jessica Fellows. Book goes through the life in the mansion in the 1920’s, from the social season in London to the hunting season in Scotland, and so on.

I like the authors style very much. She combines in funny and smooth way the historical facts with the details of a tv production, actors, characters and the whole imaginary society. There are interesting real anecdotes from aristocrats lives and also fascinating recipes from that era. Even though book is mainly about the life in the mansion month by month, it also highlights the important parts of the production team like music, wardrobe and historical adviser. And of course book is filled with colourful photos of the people and sets.

While reading the book it becomes clear how massive production the series is. Everyone from makeup, wardrobe, set masters and to historical advisers are not saving their effort to create just the perfect hairdo for Lady Rose, to provide lemons cut in the correct way to the kitchen or making just the right outfit for Lady Cora or Master Robert for hunting or picnic scene. Food stylists make sure the food served at the dinner party looks just right and historical adviser makes sure that extra at the background are not supposed to run, because no-one ran in the mansion in 1924. Series is created to the tiniest detail, and I’m sure not even the pickiest vintage people have mistakes to pinpoint out. Allthough the production team had to make some adjustments for the modern times. Like the fact that there is less smokers seen in the series than what was likely at that time. According to statistics at that time four of five men were smokers and almost half of women too. The eye to the detail must be one reason why the series is so popular around the world, it feels very realistic. Even though hubby thinks that sometimes the staff seems to meddle too much to the family issues, more than what was acceptable at that time.

I find this very entertaining and interesting book to read and I think it is very well written. The stories by the people who really lived in that kind of world in the 1920’s make it feel very real. I think it’s a brilliant idea to write such a series of books about popular tv-series. I’m sure the fans of many other series would be happy to find similar books about their favourites. I also have two other books by Jessica Fellows, but until now I have only browsed them couple times. They are in original language and this was translated to Finnish so it was easier to read (even though I use English daily at home). I am definitely going to try some of the recipes in the book, like the parmesan bisquits or the lemon barley water. I will report in the blog as soon as I get that far.