Vuodenvaihde sitten tuli ja meni. Meillä se sujui hyvin pitkälti kotisohvalla vällyihin kääriytyneenä. Isäntä kärsi flunssasta ja minä migreenistä. Niinpä sitten puolikuntoisena päädyimme tuijottamaan ilotulitteita tv-ruudun välityksellä Finrexinin ja Panacodin voimin. Joka vuosi on ihan yhtä outoa opetella kirjoittamaan vuosi uusin numeroin.
Luulin että 2013 oli rankka vuosi, mutta pakko todeta että 2014 oli vielä rankempi, etenkin syksy on ollut todella raskas. Huonot hetket eivät täällä blogissa ole juurikaan näkyneet, ihan tarkoituksella. Haluan että blogi pysyy minulle ja lukijoillekin kivana paikkana, enkä välitä täällä hirveästi ruotia kaikkein negatiivisimpia asioita. Sen verran kuitenkin valotan tilannetta että alamäkeä mennään. Burnout- ja masennustaustani olen ohimennen joidenkin postausten yhteydessä maininnutkin. Kerran masennuksen sairastettuani joudun jatkuvasti pitämään vointiani silmällä, että osaan löysätä ennenkuin käy huonosti. Nyt ollaan siinä pisteessä että on parasta puhaltaa peli vähäksi aikaa poikki ja vähentää stressiä aiheuttavia juttuja niin pitkälti kuin mahdollista.
Haluan keskittyä kivaan tekemiseen, sellaiseen mikä antaa pelkästään iloista mieltä eikä muutu stressaavaksi pakolla suorittamiseksi. Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä että saatan ja joudunkin kieltäytymään monista kivoista jutuista joihin normaalisti en epäröisi lähteä mukaan. Toivon kuitenkin että blogini pysyy jatkossakin kivan tekemisen paikkana. Samaa toivon myös syksyn aikana löydetyistä uusista harrastuksista, kuorolaulusta ja saksofonin soitosta. Niiden pitäisi toimia stressiä lievittävinä tekijöinä, joten toivon mukaan myös pysyvät sellaisena.
Uudenvuodenlupauksia en ole tehnyt vuosiin, mutta ettei postaus pyörisi ihan pelkästään pohjamudissa niin tein listan kivoista asioista joista olen haaveillut ja jotka haluaisin tehdä vuonna 2015. Ja oheen vielä Joulukuun Instagrammeilut.
To do-lista vuodelle 2015
– Oppia soittamaan Hercule Poirot-teema saksofonilla
– Matkustaa höyryjunalla vintage- tai steampunk-tyylisessä asussa
– Matkustaa Englantiin
– Siivota ja järkeistää vaatekaappi (jatkuva projekti)
– Käydä piknikillä
– Opetella nypläämään
– Ommella joku suuritöinen vintage-henkinen asu (voi olla ettei tämä tapahdu vielä tänä vuonna, mutta saapa nähdä)
New Years came and went. We spent it pretty much wrapped in blankets on our sofa. Hubby was suffering flu and I was suffering of slight migrain. So we ended up staring the fireworks from telly with the help of flu medication and pain killers. Every year it is so weird to learn to write the year in new numbers.
I thought 2013 was rough year, but I have to say, 2014 was even rougher, especially the last quarter. Bad moments haven’t really been showing here in the blog, on purpose. I want to keep the blog as a nice and happy place for both, me and the readers. I don’t really care to go through the roughest parts in here. However I will tell you this much, I’m on a downhill right now. I have mentioned my background of burnout and depression before shortly in some other instances. When you have once gone through depression, you have to keep your eye on the symptoms for the rest of your life. To make sure you don’t end up sick again. Now I find myself in the situation when I have to blow the whistle and pause the game for awhile.
I have to cut down things that cause stress, as much as I can. I want and need to concentrate on things that bring joy, rather than become forceful and cause stress. Unfortunately this might and will mean that I have to say no to many fun things I normally would not hesitate to join in. However I do hope that my blog stays among the nice, non-stressing things. I also hope that my new hobbies choir singing and sax playing will do the same. They are supposed to be stress relieving, and that’s the way I hope them to stay.
I don’t make New Year’s resolutions, but to make sure this post isn’t going too depressing, I made a list of fun stuff that I have been dreaming and I’d like to do on the year 2015. And I added the December Instagram aswell.
To do in the year 2015
– Learn to play Hercule Poirot theme on sax
– Travel onboard steam train wearing vintage or steampunk outfit
– Travel to England
– Clean and sensify my wardrobe (ongoing mission)
– Have a picnic
– Learn to make bobbin lace
– Sew a timeconsuming vintage-styled outfit (might not happen this year, but who knows)
JOULUKUU / DECEMBER
1. Taku tutkii uutta toilettia / 2. Sääntömääräinen pärstä
3. Jouluvalmisteluja / 4. Joulukuinen sää
5. Jouluaatto maalla / 6. Inspiroiduin Viktoriaanisesta ajasta
1. Taku inspecting her new toilet / 2. Mandatory selfie
3. Preparing for Christmas / 4. December weather
5. Christmas eve on the country side / 6. Inspired by Victorians
Lots of fun activity last year, dear friend. I wish you another year full of productivity and all your dreams come true.
Rosy – There was lots of fun things last year. I hope that this year will keep up with the fun stuff and hold the rough. I wish you the best of things too for the following year and lots of happy moments!
Toivon, että tämä tuleva vuosi olisi valoisampi ja toisi enemmän niitä hyviä asioita tullessaan, itsekullekin! Itselleni on vuodenvaihde jotenkin hankala sillä tavalla, että on joskus pelottavaa ruveta miettimään mitä inhaa taas tuleva vuosi sisällään pitää. Joka vuoteen mahtuu kumminkin jotain. Yritin nyt jättää sellaiset pohdinnat mahdollisimman vähiin, mutta eihän siltä kokonaan säästynyt. Ja ne uudenvuodenlupaukset, niitä en ole tehnyt, enkä tee, sillä en saisi niitä pidettyä kumminkaan. Kun osaiskin ottaa vain päivän kerrallaan.
Metsäntyttö – Itse en varsinaisesti tulevia murehdi, ennenkuin tilanne on kohdalla. Etenkään kun mitään epämiellyttävää ei ole tiedossa tulevaksi. Itselläni enemmän vaikuttaa se miten paljon stressiä otan tekemättömistä töistä, aikatauluista ja antamistani lupauksista. Perfektionistien ongelmia ovat nuo omani lähinnä. Mutta nämä tietty on persoonakohtaisia ja jokainen reagoi tavallaan.
Uudenvuodenlupauksien tekemisen lopetin vuosia sitten kun totesin etteivät ne pidä kuitenkaan. Mieluummin teen asioita silloin kun sille tuntuu kuin väkipakolla jotain vuosittaisia lupauksia tekemällä.
Elämä on ylä- ja alamäkeä, ja sellaisena ihan jees jos mäet eivät ole liian pitkiä ja jyrkkiä. Alamäissä saa tosiaan välillä olla oman elämänsä jarrumiehenä, ettei syöksy ole liian kovaa. Hyviin ja ihaniin asioihin keskittyminen on aina viisasta, kyllä ne hankalat ja ikävät asiat pitävät riittävästi mölyä itsestään.
Jännä, miten pienet asiat voivat kääntää tunteen positiiviseksi. Ajattelepa vaikka tätä: mitä jos ei sanoisi toiselle “voih, olen niin kateellinen!” vaan sanoisikin “voih, olen niin onnellinen puolestasi!”. Tilanne pysyy, tunnelma vaihtuu täysin! Toivon itselleni erityisesti sellaista vuotta, että positiiviset ajatukset tulisivat yhä useammin automaattisesti.
Toivon sinulle kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle! :) Ei oteta turhia paineita.
Hehkuvainen – Se kun muistaisi ja pystyisikin pitämään ne ajatukset positiivisina. Perfektionisti-suorittajalla ne negatiiviset ajatukset kohdistuu useimmiten itseen ja siihen miten se rima on tuolla pilvissä jossain ja itse makaa siellä maassa naama kuralammikossa. Siinä ei muiden kehuminen aina auta kun pitäisi osata kehua myös itseä ja antaa itselle lupa suoriutua vähän löysemmin vaatimuksin. Tavallisesti ihminen antaa kyllä itselleen luvan löysätä, perfektionisti ei. Perfektionisti on epäonnistunut jos ei ole saavuttanut asettamaansa tasoa, kelpasi se sitten muille tai ei. (Perfektionisti ei myöskään pyydä apua koska se on epäonnistumisen merkki sekin…) Mutta noh, ei nyt suotta mennä mun pään sisäiseen maailmaan tässä sen enempää :D Turhien paineiden välttäminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitä tässä nyt kovasti taas harjoitellaan samalla kun opetellaan sanomaan ei. Ja samoin sinullekin hyvää tulevaa vuotta!
Tuttuja ajatuksia. Mutta häntä pystyyn ja hetki kerrallaan, kaikki tunteet on tärkeitä, vaikka juuri kyseisellä hetkellä ei ehkä näe syitä niille. Teet nyt niitä kivoja juttuja ja annat piut paut muille *halaus*
Sanna – Juu, kyllä mä tän homman jo tiedän, mutta siinä kohtaa kun se stressi on päällä on jo vähä myöhäistä rypistää. Onneksi nyt tajusin ajoissa ja osaan jo toimia sen mukaan. Tosin aina se ole kovin helppoa kun haluaisi miellyttää myös kaikkia muita: kavereita, läheisiä, asiakkaita. Kaikki ei aina ymmärrä sitä että oma terveys ei välttämättä kestä sitä että ottaa jo ennestäänkin ahdistavalle tehtävälistalle jonkun toisen ihmisen mielestä hyvin vähäpätöiseltä tuntuvan tehtävän, kuten nyt vaikkapa yhden napin ompelun tai sähköpostiviestien lukemisen tms. Mutta nää on niitä asioita joiden kanssa pitää vaan elää ja sen ihmisen itse pitää valita mitkä tehtävät on liikaa ja mihin pitää pystyä sanomaan ei jos ne tuntuu ylivoimaisilta. Mutta nyt tosiaan aletaan purkaa tätä sumaa tässä ja rauhotutaan sen myötä toivon mukaan. Kiitos ja halaukset myös sinne suuntaan!
I hear you, ystävä hyvä. :)
Onnittelut näkyvyydestä All bright Tampere -sivustolla!
Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta sanoa ei, silloin kun se on sinun parhaaksesi. Toivon, että lähelläsi on ihmisiä, jotka ymmärtävät sinua kun sanot ei ja tukevat sinua silloin kun on raskasta. Tai auttavat sinua sanomaan ei.
Tunnistan itsestäni täydellisyydentavoittelijan. Ja olen todella onnellinen siitä, että puolisoni tunnistaa saman piirteen minussa. Olen kiitollinen siitä, että hänellä on kyky nähdä milloin olen piiskaamassa itseäni liikaa (itse asettamieni) liian korkeiden tavoitteiden vuoksi. Vaikka perfektionisti sisälläni huutaisi, ettei tämä vielä riitä ja parempaan/enempään pitää pystyä, on suuri merkitys sillä, että tärkein ihminen lähelläni ottaa kiinni ja pysäyttää. Vakuuttaa kerta toisensa jälkeen, että olen tehnyt parhaani, riittävästi ja enemmänkin. Näin ei ole aina elämässäni ollut ja siksi tätä tilannetta osaan nyt arvostaa. Myös nykyinen esimieheni tuntuu tuntevan tapani toimia ja osaa asetella sanansa sopivasti.
Samankaltaisia ihmisiä toivon sinunkin lähellesi sinua kantamaan. Ja sitä, että osaat olla armollinen itseäsi kohtaan.
Listasi uuden vuoden haaveista on hengästyttävä. Mahtavia unelmia! Ja kaltaisellesi multitalentille täysin realistisia suunnitelmia :)
Omalla listallani olisi halu kehittyä moottoripyörällä ajamisessa, reissuja Ruotsiin ja Tanskaan (mielellään mp:llä jos ensin mainittu kohta etenee toivotulla tavalla) ja kaikenlaista käsintekemistä, neulomista ja ompelua uusia tekniikoita ja tapoja opetellen.
Tinde – En tiedä että onko mun läheiset niin tarkkasilmäisiä että osaisivat nykäistä hihasta oikealla kohtaa, ei ne ongelmat tai oireet välttämättä aina edes näy päällepäin. Mutta onneksi itse olen terapeutin kanssa käynyt näitä läpi ja siksi nyt osasinkin itse pistää jarrut päälle riittävän ajoissa. Ekalla kerralla en osannut ja sitä mentiinkin sitte vaikeimman kautta.
Onneksi tuossa omalla listalla on pari helpompaakin kohtaa joiden järjestäminen ei ole kovin suuri ongelma. Viimekesänä piknikit jäivät kovin vähiin, mutta nautin niistä hirmuisen paljon. Ehkä saan ensi kesänä useamman piknikin aikaiseksi, vintage-teemalla tai ilman. Ja Belgian Detective (se Poirotin teema) on jo hyvällä alulla, ei se vielä mikään hieno ole, mutta kyllä sen jo tunnistaa. Eli uskoisin että ainakin osa listasta on ihan toteutettavissa. Eniten epäilen tuota suuritöistä vintage-asua koska haaveilen tosiaan että jaksaisin tehdä jonkin oikein näyttävän asun, esim jonkun Titanic-aikakauden tyylisen matkapuvun käsinkirjontoineen jne. Mutta se voi olla sen verran isotöisempi muun ohessa tehtävä juttu ettei välttämättä valmistu vuodessa, varsinkin kun noita muitakin projekteja on kesken :D
Eikä tuo sinunkaan listasi kovin mahdottomalta kuulosta. Moottoripyörällä ajosta en mitään ymmärrä, mutta arvelisin että harjoittelemalla siinäkin kehittyy, niinkuin tuossa saksofonin soitossakin.
Hehkuvainen – Kiitos!
Ja muutenkin iso kiitos kaikille teille jotka olette positiivista mieltä ja tsemppauksia lähettäneet! Niilläkin on iso merkitys! Kiitos <3