En ollut koskaan käynyt Virossa Tallinnaa pidemmällä, joten oli aika helppo sanoa kyllä, kun äitini kysyi että lähdenkö hänen seurakseen matkalle Pärnuun. En ole myöskään tehnyt ryhmämatkoja bussikyydillä sitten nuoruusvuosien. Matka oli siten varsin ohjelmoitu, mutta omatoimistakin aikaa jäi ihan mukavasti. Vaikka Pärnu on kutakuinkin Viron toisella reunalla Tallinnaan nähden niin sinne ajaa noin parissa tunnissa.  Aloinkin jo melkein suunnitella omatoimista automatkaa ensikesälle, koska reissaaminen Virossa tuntui varsin helpolta. Vanhana turisti- ja kylpyläkaupunkina Pärnu on täynnä kahviloita ja ravintoloita, hotelleja ja kylpylöitä. Vanhalta Torilta löytyvät toki ne perinteiset turistikrääsä-kojut joita löytyy myös Tallinnasta.

Hotellimme, kuten lähes kaikki muukin Pärnussa, sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä ostoskeskuksista ja hiekkarannasta. Pärnussa ei kai varsinaisesti ole muuta isompaa nähtävyyttä kuin itse hiekkaranta (ainakaan minulle ei varsinaisesti selvinnyt onko sellaisia), mutta itselleni kiinnostavinta olivat nimenomaan kauniit vanhat rakennukset ja nautinkin ihan vain verkkaisesta kiertelystä ja maisemien katselusta. Itseäni erityisesti viehätti se miten kaikki oli sulavasti sikin sokin. Asuintalot, koulut, ravintolat, liikkeet ja hotellit olivat sulassa sovussa keskenään. Esim keskellä omakotitaloaluetta saattoi olla suosittu kahvila vanhassa puutalossa tai pieni hotelli. Tämä omalta osaltaan oli syynä siihen miksi Pärnu teki minuun niin suuren vaikutuksen. Se on pieni ja kodikas kaupunki. 

Monet menevät Viroon vain ostoksille, mutta kuten varmasti tiedättekin niin minä en ole nykyisin mitenkään innokas shoppailija. Paras putiikki, eli paikallinen antiikkiliike, löytyikin hotellin naapurista vanhasta kivitalosta. En kehdannut ottaa valokuvia liikkeen sisällä. Ostin nahkaisen, upeasti kuvioidun vintage-käsilaukun. Paria vanhaa valokuvaa, toffeelikööripulloa ja Toblerone-patukkaa lukuunottamatta se olikin sitten ainoa ostokseni koko reisulta. 

Pärnun jälkeen meillä oli vielä ohjelmassa Villa Andropoff ja Lihulan piispanlinnan rauniot, joista jälkimmäinen muistutti pitkälti Kuusiston piispanlinnan raunioita tuolla Turun lähellä. Itselleni jännempi paikka oli Villa Andropoff, kolossaalinen tiilirakennus joka rakennettiin Neuvosto-aikana 80-luvulla, maan korkeimman johdon ja valtiovieraiden lomapaikaksi. Tuohon aikaan alue oli vartioitu ympäri vuorokauden ja aitaa kiersivät vartijat keskeytyksettä. Nykyisin Villa Andropoff on hotelli- ja lomakeskus, tosin näin sesongin ulkopuolella paikka oli varsin hiljainen. Alueelle johtava tie on tarkoituksella erittäin kapea ja mutkainen, niin että korkeilla moderneilla linjuripiileillä sinne ajaminen on varovaista puuhaa. Neuvostoaikana tällä estettiin kutsumattomien vieraiden vaivihkainen saapuminen. Aluetta ympäröivä metsä on suojeltua luonnonpuistoa joten tien leventäminen ja suoristaminen ei nykyäänkään ole mahdollista.

Rakennus on upean valkoisen hiekkarannan vieressä niin että hotellin pihaterassilta on mereen matkaa noin parikymmentä metriä. Alueella, aivan itse hotellirakennuksen vieressä on toinen varsin erikoisen näköinen rakennus joka on tällä hetkellä autio. Koska sydämessäni asuu pieni UE-seikkailija, tämä rakennus kiinnosti minua jopa enemmän kuin itse Villa Andropoff. Rakennus on kukoistuskautenaan ollut alueen tarkimmin vartioitu paikka, elokuvateatteri, jossa Andropoffin vieraat saattoivat katsoa elokuvia. Henkilökunta ei saanut tietää keitä teatterissa kulloinkin oli yleisönä, josta syystä rakennuksesta löytyy varsin erikoinen piirre, katolle johtavat kierreportaat. Katolla on ovi joka johtaa pieneen huoneeseen josta filmit pyöritettiin. Filmihuoneesta kuulemma näki valkokankaan, mutta näkymä itse teatterisaliin oli peitetty jotta ei voitu nähdä kuka salissa istui. Salaista puuhaa sanoisinko.

I had never been in Estonia anywhere else than Tallinn, so it was quite easy to say yes, when mum asked if I would like to join her on the trip to Pärnu. I also hadn’t done group trips since my younger years. Trip was one of those pre-organized ones, but there was still quite a bit time to do our own stuff. Even though Pärnu is pretty much on the other edge of Estonia, it only takes about couple hours to drive there from Tallinn. I almost started to plan road trip there for next summer, because travelling in Estonia seemed rather easy. Pärnu is old tourist and spa town, so it’s filled with cafés and restaurants, hotels and spas. You can also find the usual tourist junk shops from the old marketplace.

Our hotel, like pretty much everything in Pärnu, is located just short walk away from shopping centers and the beach. There isn’t really anything else in Pärnu than just the white beach (or atleast I didn’t really find out about anything else), but to me the most interesting thing is just to wander around and look at the old beautiful buildings. I was fascinated by how everything was just randomly spread around. Homes, schools, restaurants, shops and hotels were next to each other, mixed and matched. There could be popular cafe or cute little hotel right in the middle of a housing area. This was one of the reasons why I was so impressed by Pärnu. It is small but very cozy town.

 Näkymä hotellihuoneestamme Pärnussa. /
View from our hotel room in Pärnu.

Many people go to Estonia just for cheap shopping, but as you might know by now, I’m not much of a shopper anymore. The best boutique, the local antique shop was right next to our hotel, in an old building. I didn’t dare to take photos inside. I bought lovely embossed leather handbag. Along with couple old photos, toffee liquer and Toblerone, that was my only shopping on the trip.

After Pärnu we visited Villa Andropoff and Lihula Bishop castle ruins. Latter is very similar to what we have in Finland, nearby Turku, Kuusisto Bishop castle ruins. More exciting place for me was the Villa Andropoff, colossal brick building, made in Soviet Union Era, in the 80’s, for the Soviet leaders holiday place. At that time the place was guarded 24/7 and guards were circling the fence without a break. Today the place is hotel and holiday center, allthough outside season it was rather quiet. The road to the area is very narrow, winding and unsurfaced for a purpose. That kept anyone approaching the area without noticing. Surrounding forest is now Nature park, so making the road wider is not possible.

The hotel building is only couple meters from the sea shore. On the premises there is another unusual building, now abandoned. Because there is a little UE-adventurer inside me, that building was very tempting to me. That was the most secure building in the area, during it’s bloom, because that was the movie theater, where the Villa Andropoff guests could relax by watching movies. Staff was never allowed to know who was inside the theater, so there is one rather unusual character on this building, staircase to the roof. On the roof there is a small door leading to the projection room. Projectionist was able to see the silver screen, but the view to the actual movie theater was blocked. Very hush hush, don’t you think.

 Autiotalo ja villiintynyt puutarha keskellä Pärnua /
Abandoned house and garden in the middle of Pärnu

Villa Andropoff, sisäänkäynti /
Entrance to Villa Andropoff

Villa Andropoff rannalta katsottuna /
Villa Andropoff from the beach side

Vain portti muistona aidasta ja tiukasta vartioinnista. /
Just a gate left of fence and tight security.

Hylätty leffateatteri, portaat katolle kuvan vasemmassa reunassa. /
Abandoned movie theater, staircase to the roof on the left edge.

Lihulan piispanlinnan rauniot /
Lihula Bishop castle ruins

Lihulan museo / Lihula museum