Jaahans se on sitten Vapriikki-vintagesta vähitellen toivuttu. Viikonloppu sujui kaikenkaikkiaan oikein mukavasti. Yksi asia kuitenkin pisti vähän harmittamaan. Satuin kuulemaan kun kaksi asiakasta juttelivat keskenään tuotteitani katsellessaan. Kuulin lauseen “Miten tää hame on näin kallis? Eihän tässä ole muuta kuin kangasta!”. Niinpä niin. Eihän siinä hameessa tosiaankaan ole muuta kuin kangasta.
Näinä massatuotannon aikoina ihmisiltä on päässyt hämärtymään että mitä vaatteen valmistaminen vaatii ja mistä kaikesta lopullinen myyntihinta koostuu. Kun tuotetaan yhtä ja samaa vaatetta tuhansia ja kymmeniä tuhansia kappaleita, pyritään kustannukset minimoimaan niin että yhdelle vaatteelle jää hintaa vain muutamia euroja, jos sitäkään. Niinpä on mahdollista että tuo vaate myydään henkkamaukalla tai muussa halvassa ketjuliikkeessä parilla kympillä. Kotimainen käsityö on pikkuisen eri juttu. Vaikka luotankin siihen että blogini lukijakunta on keskimäärin valveutuneempaa väkeä ja ymmärtää käsityön arvon, sen verran kävi nyppimään tuo asiakkaan kommentti, että ajattelin kuitenkin kohta kohdalta käydä läpi mistä kaikesta vaatteen hinta muodostuu.
KÄSITYÖNÄ VALMISTETTAVAN VAATTEEN KUSTANNUKSET
TYÖN OSUUS
– Mallin suunnittelu
– Kaavoitus & sarjonta eri kokoihin, mahdolliset korjaukset mitoituksiin
– Leikkaaminen (kangas, vuori, tukikankaat)
– Tukikankaiden kiinnitys
– Vaatteen ompelu
– Vaatteen viimeistely (napit, napinlävet, etiketit, langanpäiden siistiminen jne.)
– Loppusilitys
– Hinnoittelu ja hintalappujen kiinnitysMATERIAALIEN OSUUS
– Kangas
– Mahdollinen vuori
– Tukikangas
– Napit, vetoketjut, hakaset, soljet tms. kiinnittimet
– Koristelut, esim nauhat, nyörit, rusetit
Ateljétyönä valmistettavan yksittäisen tai piensarjan vaatteen hintaan vaikuttaa hyvin pitkälti työhön käytettävä aika. Mitä monimutkaisemmat leikkaukset ja mitä enemmän yksityiskohtia, sitä kalliimpi vaate. Laskokset, rypytykset, erikoiset leikkaukset ja muut koristeet nostavat hintaa. Yksittäiskappaleena asiakkaan mittojen mukaan tehtävä vaate on luonnollisesti kalliimpi kuin pienen sarjan varastokokoinen vaate. Kun ompelimo tekee omaa mallistoa, ei riitä että tuosta noin vain suit’sukkelaan leikkaa ja ompelee vaatteen. Vaate pitää ensin suunnitella ja kaavoittaa. Kaavoittamisessa suuren osan ajasta vie peruskaavan kuosittelu ja peruskokoisen kaavan sarjominen eri kokoihin.
Yllä mainitut kustannukset ovat suoraan tuotteeseen kohdistuvia kustannuksia. Kun vaatteen myyntihinta jaetaan näiden kaikkien kesken voidaan siltikin todeta että jokainen mainituista kohdista vie vaatteen hinnasta vain pienen osuuden. Niiden lisäksi on muita epäsuoria kustannuksia jotka myös vaikuttavat tuotteen hintaan, joskaan eivät yhtä suuresti kuin valmistuskustannukset.
KIINTEÄT EPÄSUORAT KUSTANNUKSET
– Työtilan vuokra
– Sähkö & vesi
– Laitteiden hankinta & kunnossapito
– Kirjanpito
– Markkinointi
– Toimistotarvikkeet, siivous yms.
Kuten huomaatte, tuotteen hinta koostuu hyvin monesta tekijästä, joista työn osuus on käytännössä ompelijan palkka. Näin ollen Suomessa käsityönä valmistettu vaate ei voi maksaa 10 tai edes 20 euroa. Tässä kohtaa voidaan myös miettiä sitä millaista palkkaa halpatuotantomaassa, kuten esim Bangladeshissa ompelijat saavat. Pikkuvinkkinä voin kertoa teille että kotimaisten laatutehtaiden tuotanto on jo vuosia sitten siirretty Suomesta kaukoitään koska palkat ovat tehtaiden suurin kustannuserä. Suomalaisella palkkatasolla tuotanto ei ole enää kannattavaa. Olkoonkin että ompelijan ammatti on yksi kotimaisista matalapalkka-aloista sekin.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Tuotteen myyntikanava saattaa myös nostaa tuotteen hintaa sillä jälleenmyyjät toki haluavat tuotteista oman osuutensa. Verkkokaupat ja niiden erilaiset provisiojärjestelmät sekä pankkien kulut saattavat myös vaikuttaa tuotteen hintaa korottavasti. Näiden lisäksi verottaja jaksaa muistaa pienyrittäjää isolla arvonlisäverolla. Suomessa lähes kaikkia tuotteita koskee 24% arvonlisävero joka lätkäistään kaiken muun päälle. Eri yrityksillä on oma tapansa laskea tuotteiden hinnat, ja materiaalikulujen osuus vaihtelee suurestikin tuotteesta riippuen, mutta ohessa vielä hyvin karkea kaavio siitä miten tuotteen hinta jakautuu näihin kuluihin.
TUOTTEEN HINTA-ESIMERKKI
Ovh 140 €
Alv – 24%
= 112 €
josta
n. 10 % = 11,20 € kiinteitä kuluja
n. 20% = 22,40 € materiaalikuluja
n. 70 % = 78,40 € työn osuusTyön osuudesta ompelija-yrittäjä maksaa vielä henkilösivukulut ja tuloveron jonka jälkeen hänelle jää käteen palkkaa noin puolet, esimerkkitapauksessamme siis noin 39€. Ja tässähän ei vielä ollut edes laskettuna voittoa jota tarvitaan jotta yritys voi kasvaa ja kehittyä.
Että juu, eipä siinä hameessa tosiaan ole muuta kuin se kangas.
Well then, Vapriikki-vintage is over and I’m finally starting to recover. Weekend went great all in all. One thing however, made me a bit upset. I overheard two customers talking when they were browsing my items. I head the sentence “How on earth is this skirt so expensive? There’s nothing more than fabric on this!”. Indeed. Nothing more than fabric on the skirt.
On these massproduction times, people have forgotten the knowledge what it takes to make clothes and what kind of costs the final price includes. When producing thousands and tens of thousands pieces of one particular garment, the company tries to minimize the cost as good as possible, so that the cost for one garment is only couple euro’s, if even that. This way it is possible to sell this garment in cheap chain shop for 20 euro’s. Handmade local garments are quite different story. Even though I trust that my readers are more wiser on the matter and understand the value of handmade garment, I got still so pissed off that I’m now explaining, bit by bit, how the price is formed.
COST OF HANDMADE GARMENT
WORK
– Designing the model
– Pattern drafting & grading to different sizes, possible alterations to the pattern
– Cutting (fabric, lining, interfacings)
– Attaching interfacings
– Sewing the garment
– Finishing the garment (buttons, button holes, labels, cutting the thread ends etc.)
– Final ironing
– Pricing and pricetagsMATERIALS
– Fabric
– Lining, if any
– Interfacings
– Buttons, zips, hooks, clasps, buckles etc.
– Decorations like ribbons, bows, ornaments
When making one-of-a-kind or small series of garments, the time used on one garment, affects quite a lot on the price. The more complicated cuts and details, the more expensive garment. Pleats, ruffles, special cuts and other decorative elements raise the price. Tailor made unique piece is more expensive than garment from small collection in stock size. When seamstress makes a collection of their own, it’s not just matter of sewing. First the garment has to be designed and drafted. Drafting the model from basic pattern and grading the drafted pattern to different sizes takes quite some time.
Those mentioned above are manufacturing costs. When the price is divided to all these fragments of manufacturing costs, the amount per fragment is not much. In addition to those, there are also indirect fixed costs that will affect on the price of the garment. All though they don’t have as big affect.
INDIRECT FIXED COSTS
– Rent of the workplace
– Electricity and water
– Acquiry & maintenance of the machinery and tools
– Accountant
– Marketing
– Office supply, cleaning supply etc.
As you can see, the price is combination of many things, where the actual work is practically seamstresses wages. Knowing all this, you have to realize that handmade garment, made in Finland, or any other western country, cannot cost 10 € or not even 20 €. At this point you can also think about what kind of wages the seamstresses get in cheap mass production countries, like Bangladesh. Finnish high quality clothing factories have transferred their manufacturing to Far East long time ago, to cut down the cost of wages. Wages are the biggest cost of clothing industry. With the Finnish level of wages, it is not profitable to manufacture clothes here. Not even when the seamstresses wages actually are amongst the lowest in Finland.
But that’s not all. Selling the garment might also add to the price. Shops want to have their own share of the price. Online shops want their provision fees from sales and the banks might want something from transactions. And not to make it easy, finnish tax people want to have their 24% of every sold item. Different companies have their own way of calculating the price, and material expenses vary a lot depending on the product, but here is a very rough diagram of how the price forms.
PRODUCT PRICE EXAMPLE
Price 140 €
Vat – 24%
= 112 €
of which
about 10 % = 11,20 € fixed cost
about 20% = 22,40 € material cost
about 70 % = 78,40 € workSelfemployed seamstress have to pay insurances and other workers expenses and income tax from that work amount. After that there is about 39 € left on our example case. And this doesn’t even include the profit yet, the profit which is needed for the company development and growth.
So yeah, nothing more than fabric on the skirt.
Niinpä, ja tässä ei ollut vielä listattu sitä, että lisäksi tulee markkinointi ym. kulut, jos pienyrittäjä myy tuotteitaan suoraan. Lisäksi myös aikaa kuluu myymiseen, ja tästäkin ajasta tulisi saada palkkaa. Ja jos tuote siirtyy toisen myytäväksi, on kauppiaan osuus usein 50 prosenttia. Joten ymmärrän kyllä tuohtumuksesi kommentista!
Vivi – Kiitos kommentistasi, markkinointi on mainittu tuolla kiinteissä epäsuorissa kuluissa :D Ja ihan totta, myymiseen menee aikaa. Aina kun asiakas tulee liikkeeseen esim tilaamaan jotakin, se on pois sitten siitä kaikesta muusta työstä. Eli se asiakaspalvelu tosiaan vie aika ison osan ajasta myös. Ja sitä samaahan olin myös tekemässä tuolla Vapriikki-vintagessa. 9-tuntisia päiviä joista ei varsinaista palkkaa kuitenkaan kerry.
Voih, tsemppiä pienyrittäjille. Ostan jonkin verran suomalaisilta tekijöiltä ja kyllähän se hinta aina vähän kirpaisee. Mutta silloin saa vaatteen, jonka alkuperän tietää, joka sopii omalle kropalle ja joka kestää. Olen huomannut senkin, että siinä missä ne H&M:n hikirätit on sullottu laatikkoon miten sattuu, kalliita suomalaisen käsityön tuloksia pidän jokaista kuin kukkaa kämmenellä. Vaatetta arvostaa ihan eri tavalla, jolloin sen käyttöikä jälleen kasvaa. Ehkäpä kaikkien vaatteiden pitäisi maksaa enemmän… :/
Enpä olis osannut asiaa paremmin ilmaista.
Kiitos selventävästä laskelmasta! Sulla on kiva blogi:)
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Itse olen pukuompelijan koulutuksen saanut, ja juu “sinähän teet minulle äkkiä jotain kivaa, ym. ym.” on tullut kuultua. Mutta, kun ilmaiseksi pitäisi tehdä. Olen sanonut kaikille, että anopillekin olen kertonut olevani niin kallis ompelija, ettei kunigatar Elisabethilläkään olisi minuun varaa, sen verran olen ilmaista työtä tehnyt. Sitten riitti! Mutta onneksi voi perhelle ommella laatuvaatteita, jotka kestää ja kestää.
Kiitos loistavasta kirjoituksesta. Olen itsekin käsityöläinen ja tunnen tuskasi. Kunpa saisimme myös ne kaikkitietävät kuluttajat lukemaan tämän erittelyn. Jos tapahtuisi jokin älynväläys!
a friend of my used to make custom clothing and had a probably with people complaining about the cost. She got so feed up, that her response was “Go buy your clothes at Wal-Mart” You wonder how many of these people would not bat a eye dropping $$$ on something “designer” from a fancy shop? You are making beautiful pieces that deserve the high price. Maybe those ladies should go sew something themselves
Ihanaa että joku puki sanoiksi nämä faktat joihin jokainen pienyrittäjä törmää!!! Kiitos ja isot tsempit ammattilaiselle.
PS. Ihanat hintalaput sulla :)
Magdalena Hai – Se on tämä nykyinen kulutuskulttuuri. Jos ostaa kymmenen vaatetta kuussa niin kyllä se alkaa kukkarossa tuntumaan jos jokainen maksaa 150€. Mutta jos ostaa yhden vaatteen kuussa niin siihen raaskii ehkä käyttää hieman enemmän. Ja onhan se hyvin ja laadukkaista materiaaleista tehty vaate aivan eri tavalla kestävä kuin se kympin halpisvaate. Ja aivan totta, jos vaate on vähän kalliimpi niin sitä varmasti käsitteleekin toisella tavalla kuin halpavaatetta. Näinhän juuri ennenkin tehtiin, hankittiin harvoin mutta hyvälaatuista ja sitten sitä pidettiin, paikattiin ja huollettiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan jotta se kestäisi mahdollisimman pitkään. Vanha viisaus pätee edelleen, köyhän ei halpaa kannata ostaa.
Cherise – Yritin sanoa kaiken tärkeän, mutta nyt jälkeenpäin katsoen voisin vielä tätäkin tekstiä täsmentää :D
Julia – Kiitos kommentistasi, toivottavasti viihdyt!
Ompelija – Tuo on myös tuttua, tosin nykyään enää harvemmin törmään siihen että ilmaiseksi pitäisi tehdä. Enemmän on juuri niitä jotka yrittävät tinkiä hintaa alaspäin, jos nyt eivät ihan ilmaiseksi kuitenkaan.
Piiku – Eipä kestä kiittää. Toivottavasti tästä joku toinenkin käsityöyrittäjä saa iloa. Kaipa se on meidän tehtävä sitten valistaa sitä kuluttajaa. Harvoin tosin siinä kehtaa ihan alkaa saarnaamaan asiakkaalle :D
thorne garnet – yeah, that sounds so familiar. Usually I don’t have to snap at the customers, but once there was a customer who was complaining that my repair-rates were too high and that someone she knows makes them over half cheaper. I said to her that perhaps you should go and have your repairs done there then.
SalSaDesign – Kiitos itsellesi :D Oli se jo aikakin että tästä puhutaan.
Todella hyvä teksti! Harvemmin kuluttajat tajuavat myöskään sitä, miten surkealaatuisia kankaita halpaketjujen vaatteet sisältävät. Ja näitä eroavaisuuksiahan voisi listata loputtomiin..
Sormustimen Anni – Totta, heikkolaatuisempi kangas on yksi keino pelata niitä valmistuskustannuksia alaspäin. Kun massatuotannossa ostetaan kangasta tuhansia metrejä niin kankaan metrihinnassa vaikuttaa oleellisesti jo pienikin hinnanalennus. Ajatellaan vaikka että tunika-tehdas tilaa 10 000 metriä kangasta tunikaerää varten. Valitaanko parempilaatuinen kangas joka maksaa 3€ metriltä vai huonompilaatuinen kangas joka maksaa 2€ metriltä. Vaikka hinnanero ei ole metrille iso, on se 10 000 metrin kangaserässä jo 10 000€. Muita yksinkertaisia tapoja alentaa tuotantokustannuksia on mallien yksinkertaisuus ja huonosti tehty kaavoitus. Näistä syistä vaatteet usein myöskin istuvat huonosti.
Hyvin kiteytetty!
Törmäsin Second hand-yrittäjänä samaan logiikkaan, joka lopulta vei innon koko putiikinpyörittämiseen. Saattaa siis mennä narinaksi tämä viesti :-D
Vaatteitaan myyntitilille tuovat olisivat halunneet koko myyntihinnan itselleen (lähes alkuperäisen ostohinnan verran) ja ostajat olisivat maksaneet hädin tuskin vitosta ‘kun käytetty on aina käytettyä’. Joka suunnasta sateli ihmettelyä, että miksi he saavat niin vähän ja miten minä kehtaan heidän vaatteillaan rahastaa tai miksi hinnat ovat niin korkeat ja miksi en voi tinkiä tolkuttomuuksiin. Siitä välistä olisi sitten pitänyt vielä kuluihin ja palkaksikin jotain puristaa. Eihän se onnistunut, tietenkään.
Palvelualoilla joidenkin taksoja ei ihmetellä lain, mutta toisten taas pitäisi työnsä ilmaiseksi piikoa. Koitapa mennä värituubin kanssa kampaajalle ja sanoa, että ‘Sähän tän mulle laitat ilmaiseksi, eikö?’ tai ravintolassa vaatisit maksaa vain pelkkien materiaalien hinnan. Ei tulisi mieleenkään, vaan kuvetta kaivetaan kiltisti ja hymy huulilla…
Ongelman ydin on varmasti siinä, etteivät ihmiset ymmärrä ostavansa myös palvelua pelkän valmiin tuotteen sijaan, jolloin myös siitä on maksettava. Keep up the good work!
Huh huh, enpä ihmettele että tuollainen kommentti harmitti :(. Toivon ajattelemattoman kommentin heittäjän päätyvän tänne lukemaan mitä se “vain kangasta” oikeastaan tarkoittaa. Näiden samojen asioiden tiimoilla liikuimme Kenen kuteissa kuljet? -kampanjassa eli tammikuun lähivaatehaasteessa (olen kuullut huhuja, että jonkinlaista jatkoa on tulossa, joten yritämme pitää yllä erityisesti kotimaisen (käsi)työn arvostusta).
Kuten kommenttien suuresta määrästä näet, asia on monelle tärkeä. Joukkovoimaa!!
Vaateostosteni suhteen omatuntoni on melko puhdas (ei ihan vitivalkoinen, mutta kehtaan olla sitä mieltä että vedän aika hyvin), mutta mietin silti miten voisin olla konkreettisemmin avuksi. Kaipaatko apua hintalappujen leikkelyyn…?
Maria – Kiinnostava näkökulma aiheeseen! Tätä tapahtuu siis muillakin, kuin käsityöaloilla. Itse olen tullut huomaamaan siirryttyäni lähes kokonaan käytettyihin vaatteisiin, että laadukkaasta käytetystä vaatteesta maksaa mieluummin vaikka vähän enemmän kuin siitä kakkoslaatuisesta halpisvaatteesta joka kestää hädintuskin kahta pesua. Ja olen maksanutkin! Ne asiakkaat jotka eivät ole valmiita maksamaan, ovat varmaankin niitä jotka mieluummin sitten ostavat kymmenen kertakäyttöistä kympin vaatetta kuin yhden satasen vaatteen joka kestää, kestää ja kestää.
Asiakkailta aika hävytöntä ajatella että sinun olisi yrittäjänä pitänyt pyörittää second hand-liikettä kutakuinkin ilmaiseksi. Huh huh!
Hehkuvainen – On tosiaan ollut hienoa huomata että sekä täällä blogissa että facebookissa tämä postaus on herättänyt jo paljon keskustelua ja juttua on linkattu nyt todella paljon. Varmaankin nyt jo yhdessä vuorokaudessa tästä on muodostunut blogini historian linkatuin postaus! Ja mikäs sen hienompaa kuin että voi puhua hyvän asian puolesta. Suomi on kuitenkin täynnä pienyrittäjiä joita tämä sama aihe koskettaa läheisesti.
Hintalaput varmaan saan leikeltyä itse, mutta postausta saa toki edelleen linkkailla ja kehottaa vaikka ystäviäkin linkkaamaan ;) Ehkä se sitä kautta menee ihmisille perille että käsityöyrittäjänkin pitää tienata henkensä pitimiksi.
Mä niiiiin tiedän tunteen. Myös lause “tekisin tollasen itekin!” tulee kuultua toisinaan. No teepä sitten, jos se kerran niin helppoa ja halpaa on!
Itse en ompele, mutta piirrän, maalaan ja teen koruja (noin muutamia juttuja mainitakseni) ja lopulta luovutin kokopäiväisen yrittäjän elämästä. Sillä kohtaa kun puoliso jää työttömäksi ja on lapsiakin, ei oikein jaksa selitellä asiakkaille, miksi jokin “pieni ja helppo” tilaustyö voi maksaa jopa satasen…
No, nyt sitten sivutoiminen yritys ja palkkatyö. Puolensa kummassakin.
Elisa – Yrittäjyys ei todella ole se helpoin tie. Tässä on nyt menossa mulla kuudes vuosi, saapa nähdä miten kauan jaksan. Olen monesti haaveillut palkkatyöstä, mutta hieman pelottaa että miten tuo migreeni suhtautuisi siihen, mutta ainakin olisi säännöllisten tulojen kautta turvattu olo. Paremmin siellä tienaisi.
Täytyy todeta, että vaikka blogin kirjoitus oli varsin oivallinen ja paikkansapitävä, niin se kaupankäynti ei mene oikeastaan ihan noin. 25 vuotta nyt yrityselämässä olleena, olen oppinut ihan ensimmäisenä, että sille asiakkaalle on ihan turha selittää miksi joku maksaa noin paljon tai kuinka paljon työtä jossain on. Menee oppineen aika hukkaan.
Jos se tuote on asiakkaan mielestä kallis niin se on. Silloin yrittäjän pitää pystyä tuomaan siihen tuotteeseen tai sen brändiin jotain sellaista arvonlisää, että tuote kannattaa ostaa käsityöläiseltä, muuten voi suosiolla antaa sen tuotteen henkan ja maukan Bangladeshilaisten pikkuräätälien hoiviin. Koska eihän siinä silloin ole muuta kuin kangasta. Mikäli pystyy saamaan siihen vaatteeseen jotain sellaista, mitä ei h&m kykene, niin silloin taas voi hinnasta valittavalle asiakkaalle todeta, että olette ilmeisesti hieman väärässä paikassa. Jos vaatteessa on sitä jotain, niin se asiakas haluaa sen tuosta huolimatta.
Tosiasia nykyään kuitenkin on, että keskinkertaisella bulkkituotteella ei kannata pienyrittäjän lähteä isojen kanssa kilpailemaan. Visioa ja rahkeita pitää löytyä luomaan jotain poikkeavaa ja silloin kun yrityksestä saa elannon sopivassa suhteessa annettuun työpanokseen, voi hinnasta valittavien ihmisten kommentit sivuttaa ja unohtaa. Jos kiihkottomasti asiaa omalta kohdalta pohtii, niin mikäli on kaksi täysin identtistä vaatetta ja toinen on monia kymppejä halvempi kuin toinen, niin itsekin ostaisi tuon halvemman, vaikka kuinka silloin polkisi Suomalaisen ompelijan taloutta. Niin se ihmismieli vaan toimii.
Tämä valittaminen ei ole mitenkään alaorientoitunutta vaan kyllä sitä on kaikkialla, valokuvaajana saan kuulla päivittäin, kuinka kuvaaminen on niin kallista ja tutut kampaajat kertovat aina kuulevansa, kuinka kotona värjääminen on niin paljon halvempaa ja ravintoloissa ihmetellään, kuinka niiden perunoiden hinta voi nousta noin paljon kun ne kannetaan ravintolan ovesta sisälle. Tuo nyt kuitenkin on vaan puhetta ja jos talous on kunnossa, ei tuolla ole merkitystä ja jos taas tuloa ei riittävästi tule, niin ei se tilanne parane asiakkaille luennoimalla.
Mullakin on migreeni, paha sellainen. Ja onneksi olen löytänyt pomon, joka ymmärtää asian :) Alkuunsa kohtauksia tuli töissä usein, mutta nyt kun rutiinit on kotona ja työelämässä uomissaan, helpottaa.
Tsempitykset sinne!
Harri – Syy miksi kirjoitin tästä asiasta mieluummin nimenomaan blogiini on juuri se, että en koe tarpeelliseksi luennoida työpaikalla asiakkaille siitä miksi vaatteeni ovat niin kalliita. Silloin kun asiakas on todennut että ompelupalveluni/vaatteeni ovat hänelle turhan hintavia olen kyllä suositellut heitä tekemään ostokset sitten jossakin muualla. Oletan että et ole blogini vakituista lukijakuntaa joten et niin ollen myöskään voi tietää että tuottamani vaatteet eivät ole sitä perustavaraa mitä kaupat ovat väärällään. Kohdistan tuotteeni tietylle asiakaskunnalle, jonka olen kyllä profiloinut aika tarkkaan, mutta eipä mennä nyt tässä siihen.
Haluan kuitenkin puhua tästä asiasta jo siksikin että vaateteollisuus, kuten moni muukaan teollisuudenala, ei nykyisellään tue kestävää kehitystä eikä tämä maapallomme tule kestämään sellaista kulutusta jota erityisesti tekstiili- ja muotiteollisuus parhaillaan harjoittaa. Tekstiiliteollisuuden tuottama jätteen määrä on jotain sanoin kuvaamatonta. Vaikka en tässä nimenomaisessa postauksessa puutukaan nimenomaan juuri tuohon aiheeseen, on käsityöyrittäjyyden tukeminen läheisesti tekemisissä kestävämpien, laadukkaampien tuotteiden ja maltillisemman kuluttamisen kanssa. Tiesitkö että jokaisesta muotisesongista menee myymättömiä vaatteita kaatopaikalle tonneittain? Siis niitä kympin paitoja, joita kukaan ei enää halua sitten kun ne ovat pari sesonkia liian vanhoja eivätkä ne ole riittävän hyvälaatuisia jotta niitä kannattaisi kierrättää. Eikö olisi sinunkin mielestäsi parempi että vaatteiden kuluttamisesta, laadusta, kestävyydestä ja hintatasosta puhutaan niin paljon että se asiakas joka ennen kelpuutti sen halvan henkkamaukan vaatteen joka kestää kaksi pesukertaa, alkaa haluta sitä kestävämpää tuotetta joka kestää vuosia ja maksaa itsensä takaisin aikaa myöden?
Olen samaa mieltä siitä että tilanne ei parane asiakkaille luennoimalla, enkä ole sellaista missään vaiheessa tehnytkään (en edes tuolle asiakkaalle jonka kuulin arvostelevan tuotteeni hintaa. Hänhän kommentoi ystävälleen, ei minulle. Itse satuin vain olemaan kuuloetäisyydellä.) Mutta samalla olen sitä mieltä että tilanne paranee vain jos ihmiset saadaan näkemään asioita eri tavalla kun nyt. Jos minä voin muuttaa itse itseni entisestä himoshoppailijasta kestävän kulutuksen ja kierrättämisen tukijaksi, miksi niin ei voisi tehdä joku muukin? Katsominen peiliin auttaa, samoin asioista keskusteleminen. Se että tämä postaukseni on herättänyt keskustelua ympäri nettiä on minusta vain hyvä asia ja askel oikeaan suuntaan.
Elisa – Kiitos tsempeistä, migreeni on pirullinen vaiva. Onneksi olet löytänyt ymmärtäväisen pomon :D
Annie M. – Kiitos kannustuksesta! Aikaa myöden se tulee kalliiksi ihan kaikille, kyse kun ei ole pelkästään sen tuotantomaan ongelmasta. Vaatteita ja tekstiileitä menee kaatopaikoille myös Suomessa reilusti päälle 10 kiloa vuodessa asukasta kohden, siis miljoonia kiloja. Ihan tässä vähän aikaa sitten luin uutisen jonka mukaan Suomessa ei enää vuoden 2016 jälkeen saa toimittaa kaatopaikoille tekstiilijätettä. Sen jälkeen kaikki tekstiilijäte, jonka määrä vain kasvaa vuosittain, menee poltettavaksi. Fiksumpaa varmasti olisi jättää ne heikkolaatuiset halpisvaatteet ostamatta ja ostaa sen sijaan vuosia kestävä vaate pienestä mallistosta jossa ei ole kaatopaikalle rahdattavaa sesonkiylijäämää.
Mä sanoisin että ylipäätään kaikki käsityöt on hinnoiteltu jokseenkin alakanttiin, mutta saattaa olla että miesvaltaisten käsityöalojen on ehkäpä helpompi saada korkeampaa hintaa kuin naisvaltaisten.
Kävin katsomassa kauniita mekkojasi. Mun mielestä hinnat ovat jopa edullisia, tai vähintäänkin varsin kohtuullisia eettisestä ja hyvälaatuisesta käsityöstä. Ärsyttää nykyinen tapa korvata määrällä laatua :( Lisäksi se, mikä tulee halvaksi minulle, tulee kalliiksi jollekulle toiselle: halpatuontimaista tulevien vaatteiden valmistuosolosuhteissa työntekijät maksavat terveydellään ja hengellään länsimaisesta kulutustarpeesta. On myös vahvasti eettinen valinta suosia (kotimaisia) käsityöläisiä! (ps. perinteisesti naisten käsityöt vs. miesten käsityöt on mielestäni edelleen hinnoteltu siten, että esim. suhteessa puusepän valmistamat tuotteet ovat kalliimpia kuin vaikkapa ompelijan. Olenko ihan väärässä? Ei, enkä sano tätä sillä, että uskoisin suomailaisten puuseppä-yrittäjien kieriskelevän rahoissa…)
En suinkaan kohdistanut kirjoitustani sinun toimintaan, vaan ihan yleiseen mielialaan ja ajatusmaailmaan pienyrittäjien keskuudessa. Tiedän aika hyvin Tampereen erikoisvaate scenen ja sen tapahtumat ja sinunkin vaatteitasi katselin vapriikissa, siellä käydessäni.
Olen myös täysin samaa mieltä sinun kanssasi tuosta kulutushysteriasta ja sen älyttömyydestä, eikä maasta varmasti löydä montaa tarkempaa kierrättäjää ja kulutuksen vihollista kuin minä, mutta kuten sanoin niin nyt reilun parinkymmenen vuoden kokeilemisen jälkeen olen alkanut ajattelemaan, että ei asiakkaiden kuluttamiseen voi vaikuttaa järkisyillä. Ei niitä kukaan sisäistä. Ihminen ostaa halvinta, jos hänellä on rajallisesti rahaa käytettävissä, paitsi kun se haluaa jotain tiettyä, ei sillä hinnalla ole juurikaan merkitystä, jos se vain järkevästi on jostain irroitettavissa.
Siksipä pitäisi panostaa kestävyyteen, ajattomuuteen ja käytettävyyteen, jollaista ei voida halvalla tehdä ja luoda sellainen imago, että asiakas haluaa sen tuotteen ennen kuin halvan mallin vrt. Apple. Tokikin kestävämpi vaate tarkoittaa pienempiä markkinoita ja kovempaa kilpailua.
Harri – Ehkä olen sitten vielä yrittäjyydessäni naiivi ja sinisilmäinen, mutta uskon myös siihen että mitään ei saavuta jos ei yritä. En pidä asioista keskustelua turhana. Jos tämä keskustelu saa jo yhdenkin ihmisen miettimään kulutustottumuksiaan niin hyvä. Ne ihmiset joilla ei ole varaa kuluttaa, eivät yhtään sen enempää kuluta siellä henkkiksellä kuin minunkaan putiikissani. Vanha viisaus siitä että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, pitää nykyään paikkansa entistä paremmin. Miksi köyhempi ihminen haluaisi maksaa kympin vaatteesta joka istuu huonosti ja menee roskiin kahden pesun jälkeen? Sellainen henkilö tekee ostoksensa kirpiksellä, enkä minä voi mitenkään kilpailla omilla tuotteillani sellaisen kanssa.
On kuitenkin lukematon määrä ihmisiä joilla rahasta ei ole pulaa, mutta joista on silti kivempi ostaa se parin kympin mekko viisi kertaa kuussa ja heittää ne pois parin käyttökerran jälkeen kuin hankkia kerran kuussa yksi laadukkaampi tuote, joka kestää vuosia. Ja tämä on nimenomaan se kansanryhmä johon minä haluan vaikuttaa, jotta he ymmärtäisivät miksi joku toinen vaate on kalliimpi kuin toinen ja miksi Suomessa käsin valmistettu tuote ei voi maksaa samaa summaa kuin halpakaupan vaatteet. Jos henkilöllä on varaa shoppailla kuukaudessa useilla sadoilla euroilla, hänellä on varaa myös minun tuotteisiini. Samoin henkilö joka tulee ostoksille vintage-tapahtumaan, tuskin odottaa tekevänsä siellä älyttömän halpoja löytöjä koska vintagen hinnat ovat olleet selvässä nousussa jo vuosia. Tai jos asiakas tulee ompelijalle joka tekee uniikin, vuosia kestävän vaatteen, mittojen mukaan ja odottaa saavansa sen muutamalla kympillä niin kyllä minulla mielestäni on oikeus hieman tuohtua asiasta. Toki asiakaskuntani on hyvin rajattu, mutta olisi hulluutta yrittää pitää asiakaskuntana koko maailmaa. Johan tämä opetetaan yrittäjäkurssillakin siellä ensimmäisten asioiden joukossa että mitä tarkemmin profiloitu asiakaskunta, sitä helpompi heille on myydä tuote.
Asiallinen kirjoitus. Mutta eikö olekin “ihmeellistä” että ammattitaidon arvostus on matalempaa naisvaltaisia aloja kohtaan?
Hyvä kirjoitus. Monesti palkkatyössä olevat ihmiset eivät vain tiedosta yrittämisen sivukuluja tai valmistamiseen uppoavia tunteja ja ihmettelevät siksi. Joskus on samaan henkeen pitänyt kädestä pitäen selittää satunnaisille tutuille, miksi esim. kahvikupillinen ei voi maksaa ravintolassa kymmentä senttiä, joka lienee porojen ostohintaosuus.
Itse olen business-to-business puolella, joten tuotteiden hintarakenne tuntuu olevan ehkä asiakkaille paremmin selvillä, mutta varsinkin satunnaisen yksityishenkilön osuessa kohdalle, tinkaamista tapahtuu (ja saakin järjen rajoissa tapahtua).
Mutta tsemppiä yrittämiseen – täällä ainakin on arvostus korkealla räätäleitä kohtaan.
Katja – Juu, todella “ihmeellistä” :D
Markku – Jotenkin vielä pystyn käsittämään sen että ihmiset eivät ole tietoisia yrittämisestä aiheutuvista sivukuluista, vaikka arvonlisäverokin on otsikoissa jatkuvasti. Se mikä minua erityisesti kävi tällä kertaa nyppimään on se että kuvitellaan että vaate käytännöllisesti katsoen kasaa itse itsensä ja minun ei myyjänä tarvitse muuta kuin ripustaa se henkariin roikkumaan. Kun kaupat ovat täynnä massatuotettua tavaraa, ihmiset eivät enää näe miten paljon käsityöhön on käytettävä aikaa ja vaivaa. Tai vaikka näkisivätkin niin kaikkea sitä tuotteeseen käytettyä ammattitaitoa ei pidetä minään. Minä olen kulkenut itse tekemissäni vaatteissa teini-ikäisestä saakka ja muistan aika selvästi miten jossain vaiheessa massatuotanto-ketjuliikkeiden ilmestyessä katukuvaan oli jopa aika noloa sanoa kaveripiirissä että tein tämän käyttämäni vaatteen itse. Siitä on onneksi tultu eteenpäin jo siitäkin, mutta helppoa tietä en missään nimessä ole valinnut käsityöläiseksi ja yrittäjäksi ryhtyessäni.
Kiitos tästä. On jo harmittanut pitkään se miten kuluttajan käsitys vaatteen hinnanmuodostuksesta ja siitä mikä on “normaalia” on niin vääristynyt. Meni juttu jakoon.
Outi Pyy – Ole hyvä. Ei varmaan olisi pahitteeksi että kaikessa tuotannossa olisi enemmän läpinäkyvyyttä ja että laadun ja hinnan suhteesta keskusteltaisiin enemmänkin. Eiväthän ihmiset edes osaa vaatia parempaa laatua jos eivät tiedä mitä se tarkoittaa.
Hieno kirjoitus, kiitos ja jaan ehdottomasti eteenpäin. Antaa ajattelemisen aihetta, toden totta!
Hienosti kirjoitettu. Itse parturi/kampaajana ja nykyisin pääosin “miesten” eli puutöihin suuntauneena voin kertoa ettei ole helppoa. Milläs esim. kilpailet puutarharyhman tekemisestä kun itse materiaalit maksaa saman kuin ikea/jysk valmis setti? Lisäksi tarvitaan koneet +20kE ja aikaakin menee, sähkö tosin tulee töpselistä, ainiin sekin pitää maksaa. Ainiin tarttet vielä melkoisesti tilaa koneille, sitäkään ei saa ilmaseksi.
Tukka puolella tehty työ ja siitä käteen jäävä osa on lähinnä naurettava. Tämä kaikki mikäli hoidat kaikki velvoitteet ja vielä olet niin tyhmä että ylläpidät työntekijöitä.
Työviikot 6 päiväsiä ja tunteja ei lasketa omasta työstä.
Eipä voi mitään yrittäjä perheistä olemme molemmat, välillä tulee olo että päässä on vikaa :D
Tässäkin oikeastaan näkyy vain se, että kuinka paljon ihminen on irtaantunut yhdenlaisesta, konkreettisesta todellisuudesta.
Enää ei tiedetä miten vaatteet ja käyttötavarat valmistetaan tai missä ja miten ruoka tuotetaan. Se kaikki tapahtuu isoissa halleissa tuolla jossain. Sisään menee jotain yhdestä päästä hallia ja toisesta tulee ulos sita valmista tavaraa. Prosessi on kateissa, kun kukaan ei sitä näe. Miltei itselläänhän ne kasaantuvat, kuten sanoit :D
Hyvä kirjoitus ja voimaannuttavaa keskustelua – Kiitos
Olen Harrin kanssa eri mieltä. Asiakkaille kannattaa avata hinnan muodostus, jos he sitä kysyvät tai aihe tulee puheeksi. Ehkä ei tietysti sivusta kuunneltuun keskusteluun kannata holtittomasti hyökätä. Olen mittatilausompelija käsityöläinen enemmän kuin tapahtumia tuotteiden kanssa kiertävä käsityöammattilainen ja näkökulmassani saattaa olla hienoisia eroja valmiita tuotteita myyvään yrittäjään. Mutta uskon silti että asiakkaille kannattaa kertoa alalla kuin alalla vastauksia heitä ihmetyttäviin asioihin.
Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla pienelle yrittäjälle yksittäisistä henkilöistä koostuva vakioasiakaskunta on juuri se kullanarvoinen ja työtä vaativa kivijalka, juuri se puskaradio, joka kertoo myös ystävilleen, mistä osti mitäkin. Sen kokoamiseksi on kommunikoitava ihmisten kanssa. Kokemukseni mukaan asiakkaille avautuu hinnanmuodostus varsin lyhyellä avauksella, sen avauksen saa tietysti tehdä joka viidennelle uudelle asiakkaalle. Mutta eivät ne sanat minua kuluta. Ilahduttavaa on, oikeastaan ihan parasta, kun sama asiakas tulee luoksesi uudestaan, ja tekee uuden tilauksen tietäen nyt mistä maksaa.
Asiakaspalvelutyöstä kun on kysymys, hankalien asioiden kuten hinnan avaukset ja reklamaatiot pitää jaksaa hoitaa myös ystävällinen ilme kasvoilla ja sitä ystävällisempi ja rauhallisempi mitä hämmentyneempi ja loukkaantuneempi asiakas on. On se harmillista myös se, että tämä vaihe työtä (joka muuten myös pitäisi sijoittaa tuotteen hintaan sisään käytettynä työaikana) tuntuu yhdeltä vaikeimmista työvaiheista. Mutta ei se mahdoton työvaihe ole sekään.
Ongelma on mielestäni ensisijaisesti siinä, millaista kulutuskäyttäytymistä nykyajan länsimainen palkkatpalkansaaja pitää ns. normina. Ennen kulutushyödykkeitä ja vaateittakin ostettiin säästöillä, ei joka palkasta huvin vuoksi, mutta nyt meininki on se, että vaatekin ostetaan kuin kahvi ja pulla – mielenvirkistykseksi “kuhan nyt jotain vois ostaa” -mentaliteetilla. Tällaista asennetta ei muuteta sillä, että kerrotaan kuluttajalla, mistä käsityön hinta muodostuu. Sehän ei ole mikään ongelma, etteikö asiakas tietäisi, mistä hinta koostuu, vaan se – kuten Harrikin sanoi – että asiakas ei näe vaatteessa mitään sellaista, jolla hän voisi perustella itselleen sen ostamista.
Itse kotiompelijana ja kirpparitamineitten käyttäjänä ajattelen useinkin jostain tylsästä tai rumasta käsityöstä “mikähän tuossakin maksaa” … tai enemmänkin “kukahan tuonkin ostaa”. Eikä kyse ole silloin todellakaan siitä, ettenkö tietäisi, kuinka paljon aikaa ja osaamista käsityön tekeminen vaatii. Amerikkalaisessa Muodin huipulla -ohjelmassa tulee usein esiin periaate, kuinka hyvän suunnittelijan pitää osata suunnittella edullisia, mutta kalliin näköisiä vaatteita. Laadussa on siis kysymys myös mielikuvista, ei yksin kangaslaadusta ja istuvuudesta. Jokainen kuluttaja ostaa mieluiten tuotteen, jonka hän kokee saavansa edullisesti, toisin sanoen vaate maksaa vähemmän, mitä sen olettaisi maksavan. Sama periaate pätee yhtä lailla mielestäni käsityöläisen tekemiin kuin massatuotanto- tai butiikkivaatteisiin. Jos asiakas ajattelee “eihän tuossa ole kuin kangasta”, silloin hän mielestäni tuo vain esille hämmästyksensä siitä, ettei vaate näytä mitenkään erikoiselta hintaansa nähden. Toinen ostaja voi tietenkin olla asiasta päinvastaista mieltä riippumatta siitä, tietääkö hän käsityön hinnanmuodostuksesta mitään vai ei.
SussaMari – Kiitos, jos postaus herättää ajatuksia niin se on ehdottomasti positiivista!
kuski – Niin, ehkä sitä pitää ollakin päässä vähän vikaa että ryhtyy yrittäjäksi :D mutta jostain sitä on leipä yritettävä repiä meidän ompelijoidenkin ja koska lähes kaikki ompeleva tuotanto on Suomesta siirretty kaukomaille niin ompelijalla ei paljon ole vaihtoehtoja kuin ryhtyä yrittäjäksi. Sanoisin että negatiiviset asenteet lähtevät jo sieltä hallitustasolta. Jotenkin tuntuu että pienyrittäjiä ei Suomessa kannusteta tai arvosteta yhtään miksikään.
Maria – Näin se varmasti aika pitkälti on. Kun ei konkreettisesti nähdä enää miten asiat syntyvät, tai siis että ne eivät tosiaan vain synny tyhjästä vaan kaikki pitää jonkun tehdä, eikä kaikkea voi pelkkä kone valmistaa, niin ei ymmärretä arvostaa sitä tekemiseen käytettyä aikaa ja ammattitaitoa.
Heini – Juuri näin olen itsekin toiminut. Jos asiakas on kysynyt tai miettinyt hinta-asiaa, olen lyhyesti avannut sitä miten hinta muodostuu. En tokikaan näin pitkästi ja perinpohjaisesti kuin tämä blogi-postaukseni. Ja olen todella muutaman kerran joutunut ohjaamaan asiakkaan muualle kun hintani ovat olleet heille liian korkeat. Ja sekin on ihan ok. Ymmärrän toki että ihan kaikkia en voi miellyttää, eikä minun tarvitsekaan. En näe että asioiden salailusta olisi siitäkään kovin paljon hyötyä, sen paremmin minun kuin muidenkaan pienyrittäjien kannalta. Esim jos puhutaan korjausompelusta niin asiakkaan pitää ymmärtää että määränsä enempää hintoja ei voi alentaa koska muuten työstä ei jää käteen mitään. Tai jos asiakas tulee teettämään mittatilausvaatteen niin minun pitää pystyä selittämään hänelle ymmärrettävästi miksi minun tekemäni vaate on kalliimpi kuin ketjuliikkeestä ostettu valmisvaate. Sekin mielestäni kuuluu siihen asiakaspalveluun. Ilokseni voin todeta että minulla on vakituisia asiakkaita jotka ovat todenneet palaavansa nimenomaan juuri hyvän palvelun vuoksi.
Ja siihen sivukorvalla kuultuun keskusteluun en tosiaan tuppautunut mukaa :D sekin olisi ollut aika epäkohteliasta ja tylyä.
Tuula N. – Tuohan se ongelma pitkälti on, tavaraa ostetaan ostamisen vuoksi. Ei siksi että oikeasti tarvittaisiin jotakin. Mutta tästä juuri muodostuu se ongelma. Koska ostetaan ostamisen vuoksi, ei enää osata haluta tai etsiä laadukkaampia tuotteita. Kun tärkein ostokriteeri on omistaminen ja halvalla ostaminen, ei suinkaan tuotteen laatu ja pitkä käyttöikä, hyvä palvelu tai eettisyys, on hirveän vaikea alkaa kilpailla muussa kuin siinä hinnassa. Ja kuitenkin samaan aikaan, hyvin monen ihmisen suusta olen kuullut että he mielellään ostaisivat kestävämpiä ja laadukkaampia vaatteita kun vain tietäisivät että mistä. Jotenkin ristiriitaista vai mitä?
Koen jokseenkin hassuksi ajatukseksi verrata Muodin huipulla-ohjelman suunnittelijoita käsityöläiseen. Kilpailu on suunnattu nimenomaan designereille. Heidän toki pitää osata suunnitella kalliin näköisiä vaatteita koska ne vaatteet ovat juuri niitä joita tuotetaan massatuotantotehtaissa tuhansia päivässä parilla eurolla kappaleelta. Ei kukaan halua vaatetta joka näyttää kahden euron retkulle. Ja kuitenkin heidän materiaalibudjettinsa suunniteltua asua/vaatetta kohden on kutakuinkin samaa luokkaa kuin mitä minun vaatteeni maksavat valmiina. Jos Heidi Klum sanoo että vaate näyttää kalliilta niin minkähänlaisista summista mahdetaan puhua? Voisin helposti kuvitella että hän pystyy käyttämään yhteen vaatteeseen tuhat euroa ilman että silmäkään värähtää. Jos Heidi sanoo että vaate näyttää kalliilta vaikka materiaalit maksoivat “vain satasen” niin se lienee hieman eri asia kuin jos tavallinen suomalainen vaatekaupan asiakas, joka katsoo käsin valmistettua 80€ hametta ja pitää sitä kalliina koska siinä on “vaan se kangas”.
Aivan ihana juttu. Kiitos. Laitan jakoon kaikille tuttaville ja ystäville tänään. Nythän on ystävänpäivä. Avasit tuon pandoranlippaan hienosti kaikille näkyväksi.
Annu
Aivan loistavasti kirjoitettu juttu! Pistin heti jakoon yrittäjistä koostuville foorumeille. Entisenä ompelijayrittäjänä tiedän tasan tämän ongelman omasta kokemuksesta. Mittatilauspuolella ja korjausompelussa menee aikaa vielä tuhottoman paljon asiakastapaamisiin, sovituksiin, valmiiden töiden noutoon jne “aikasyöppöihin” joita on vaikea laskuttaa. Puhumattakaan siitä, että osa ompelijoista metsästää vaikka rikkinäisen takkivetskarin tilalle uutta sopivaa monesta kaupasta ja tämä työ joka vie paljon aikaa jätetään kokonaan hinnoittelematta. Toivoisin, että kaikki ammattiompelijat heräisivät näihin hinnoitteluongelmiin ja laskisivat tarkkaan todellisen työhön käytetyn ajan sekä kulurakenteen. Asia on koko alan yhteinen ongelma eivätkä sivutöinä ompelutöitä alv-rajan alapuolella tekevät harrastajapohjaiset toimijat paranna asiaa.
Onnistuneen tuotteistuksen kautta on kuitenkin mahdollisuutta päästä hintakuopasta ylöspäin ja ainakin jossain määrin eroon hintakilpailusta. Käsityötuotteet myydään mielikuvilla ja kun mielikuva on asiakkaalle tarpeeksi mieleinen ja kiinnostava hinnan merkitys ostopäätöksessä pienenee huomattavasti. Näkisin todella mieluusti vaikkapa eri markkinoilla käsityöläisten ständeillä kunnolla esillä tarinoita tekijästä, tuotteiden synnystä, kuvia tekovaiheista jne. Yleensä esillä ei ole edes yrityksen nimeä. Silloin tuottella ei ole mitään lisäarvoa eikä siitä olla halukkaita maksamaan myyjän kannalta järkevää hintaa. Hyvä esimerkki tuotteistuksesta löytyy vaikkapa täältä http://www.unikea.fi. Törmäsin tähän sivustoon ihan sattumalla googlaillessani sänkyjä netistä. Enää en todellakaan voisi kuvitellakaan meneväni Ikeaan ostamaan uutta sänkyä, vaan haluan ostaa sen nimenomaan juuri täältä tyypiltä. Näin hinta kadotti merkityksensä ostopäätöksessäni, kun kiinnostuin tarpeeksi tekijästä ja tuotteista.
Hei. Katoppas lää linkki. Tässäkin samaa asiaa. http://nyt.fi/wumo/s1305786449956
Mä nyt kanssa vielä vähän tarkennan kirjoitustani, ettette pitäisi ihan valittajana kuitenkaan. Siis tottakai asiakkaalle pitää ja kannattaakin kertoa, että mistä hinta koostuu, jos tuo siitä on kiinnostunut. Vaan kuten Tuulakin tuossa kirjoitti, lähes kaikki se kyllä jo tietävät, mutta he eivät tee ostopäätöstään tuon perusteella. Eli siksi siinä selittämisessä menee useasti vaan hyvää aikaa hukkaan ja saa valittajan maineen.
Esimerkkinä omalta alaltani, valokuvauksesta. Valokuvaus on perusteiltaan aika simppeliä hommaa, pienellä harjoittelulla jokainen pystyy sitä hyvissä olosuhteissa suorittamaan. Minä teen sitä työkseni ja siksi minulla on nuo sivukulut, toimisto, studio huonoa keliä varten, valokuvien pohjukkeita, kortteja, kuvauskalustoa kaikkiin tarkoituksiin, erilaisia yhteistyökumppaneita… Kuitenkin kun se hääpari tulee ostamaan itselleen kuvausta, se vertailee minun puolentoistatuhannen ja valokuvaharrastajakaverinsa parinsadan hintaa. Ei niitä tuossa kiinnosta yhtään, että paljonko olen kalustooni sijoittanut tai paljonko minun kirjanpitäjän kuukausipalkkio on tai mitä maksan vuodessa veroja. Ne katsovat ottamiani kuvia ja vertaavat niitä sen kaverin luontokuviin tai siihen yhteen mukavana kesäpäivänä kuvattuun pieneen hääkuvasarjaan. En minä hinnalla tai usein kuvillakaan pysty tuossa kilpailemaan, vaan on luotava brändi, joka saa tuon hääparin uskomaan, että kallis kuvaaja on tuon huiman hintansa arvoinen. Kuten Mira tuossa mainitsi, pitää olla sitä lisäarvoa. Minulla asiakas ostaa sen luottamuksen, että toimitan hänen näkemiään kuvia varmasti säällä kun säällä ja osaan myös neuvoa ja auttaa kaikissa hääkuvaukseen liittyvissä asioissa ja vähän sen ulkopuoleltakin. Juuri metsästin yhdelle parille polaroidkameran ja filmiä, vaikka se ei kuulu mitenkään toimenkuvaani.
Ompelupuolellakin tuota voi käyttää, vaikka antamalla ompeluksensa saumoille ikuisen takuun. Asiakas voi tuoda tuotteen aina korjattavaksi, jos siinä hajoaa jokin valmistuksen osa, kuten nappi irtoaa tai sauma ratkeaa. Noita korjauksia tulee kuitenkin niin vähän, että se ei kuluja nosta juurikaan, mutta tuotteen arvo nousee keskusteluissa, kun voi kaverilleen kehua, että minulla on sellainen puku jossa on ikuinen takuu. Asiakkaalle tulee tunne, että on ostanut vaatteen ohella jotain extraa.
Loistava esimerkki, joka avaa hyvin kustannusrakenteen. Alv:n kun vielä jättää pyöristämättä ja laittaa sen euroina, niin avaa vielä paremmin (moni ei osaa laskea alv:a oikein, vaan laskee sen 24% myyntihinnasta…), silloin tämä esitys on ihan oppikirjaan sopivaa materiaalia! Ja tuo 39€, joka jää tekijälle ei tietysti ole tuntipalkka, paitsi ehkä tosi yksinkertaisessa mallissa.
Kun itse osaan ommella, katson usein hintaa sillä silmällä, että jos tekisin tuon itse.. mutta kun on omassa työssä kiire ja ompelutaitokaan ei ole ateljeeluokkaa, niin maksan kyllä mielelläni hyvästä vaatteesta sen oikean hinnan. Hyvä vaate myös kestää, toisin kuin halpistuotteet, joten pitkän ajan kuluessa se käy aika edulliseksi halpikseen verrattuna. Pintamuotia nuorille menee halpiksena, koska tuotteelle ei odotetakaan oitkää elinikää, mutta klassinen työasu saa kestää mielellään hyvän näköisenä muutaman vuodenkin ja silloin sen hintakin saa olla korkeampi.
Annu – Vai pandoranlippaan :D ja kiitos linkistä, bongasinkin tuon jo FB:n kautta aiemmin tänään.
Mira – Tuo materiaalien metsästäminen on kyllä tuttua hommaa. Etenkin nyt kun paikallinen ompelutarviketukku meni konkurssiin eikä ihan vastaavaa enää ole lähimaastossa. Materiaalien hankkiminen on paljon hankalampaa ja myös kalliimpaa.
Itse näen asian niin että käsityöläiset eivät panosta mielikuviin, imagoon tai tarinaan koska heillä ei ehkä ole siihen varaa, eikä ehkä osaamistakaan. Käsityöläisyys kun on pitkälti kädestä suuhun elämistä ja nimenomaan se voiton saaminen jolla yritystä voidaan kehittää ei ole ihan helppoa. Juuri edellä postauksessa mainituista syistä. Ja kun rahaa imagon rakentamiseen on käytettävissä minimaalisia summia aletaan tinkiä imagon laadusta. Käyntikortit ja mainokset tuotetaan itse, jolloin tyyli saattaa olla vaihteleva eikä ehkä niin myyvä kuin ammattilaisen suunnittelemana.
Harri – Tuskin tässä kukaan on sinua valittajana pitänyt :D tästähän on sukeutunut varsin kiinnostava keskustelu, kiitos siitä. Mutta olen kyllä sinun ja Tuulan kanssa eri mieltä siitä että asiakkaat tietävät mistä hinta koostuu, mielestäni he eivät tiedä. Omakohtaisten kokemusteni perusteella monen asiakkaan mielestä ompeluhommat tehdään tuosta noin vain hätsynpikaa ja suitsait sukkelaan. On hyvin tavallista että asiakas tulee luokseni kuvitellen että tuote on valmis ylihuomenna tai viikon päästä, kun todellisuudessa toimitusaika voi muista töistä riippuen olla kuukaudesta kahteenkin. Eivät ne rekissä valmiinakaan roikkuvat tuotteet valmistu yhtään sen nopeampaa kuin asiakkaille suoraan menevät tilaustyöt.
Monille on vaikea ymmärtää että kun he ostavat minulta jotakin, oli se sitten valmis vaate suoraan rekistä tai mittatilaustyönä valmistettu tai korjausompelua, he eivät suinkaan osta pelkästään sitä tuotetta jonka he kantavat kassissa kotiin. He ostavat samalla aikaani, ammattitaitoani ja palvelua. Itseasiassa, minulla on käytössä juuri kuvailemasi kaltainen “ikuisuustakuu” mittatilausvaatteille. Samoin saatan tehdä korjausompelun yhteydessä ns. kaupanpäälliskorjauksia jos asiakkaan tilaamaa korjausta tehdessä huomaan jonkun muun pienen, nopeasti korjattavan kohdan jonka voin kätevästi hoitaa siinä samalla. Näin asiakas saa hieman ekstraa samalla rahalla, mutta nämä tietysti riippuvat aina vähän tilanteesta ja ovat tapauskohtaisia. Ja yhtä lailla mielestäni lisäarvoa ovat myös valitsemani laadukkaat kankaat ja hyvä, kestävä työn jälki.
Se mihin halusin postauksessani erityisesti kiinnittää ihmisten huomion on nimenomaan se työhön käytetty aika. Jos ompelua harrastava henkilö tekee itselleen vaatteen hän useinkaan ei laske työlleen mitään arvoa vaan arvottaa vaatteen sen mukaan mitä materiaali maksoi. Niinpä hän toteaa ystävälle että katsopas, tämä hame maksoi kympin. Silti hän on saattanut käyttää paljon aikaa vaatteen istutukseen, yksityiskohtiin ja viimeistelyyn. Ja sitten kun hän on siellä käsityöläisen rekin ääressä ja katsoo sitä ammattilaisen tekemää hametta jossa on paljon aikaa ja vaivaa vaativia yksityiskohtia hän ajattelee että noh, voisin tehdä samanlaisen kympillä, hän unohtaa jo sen omaan hameeseensa käyttämän työajan, työajan joka käsityöyrittäjällä on juuri se mistä hänelle oikeasti maksetaan silloin kun ostetaan hänen tekemänsä hame.
Marja-Leena – Kiitos! Ja juu, 39€ todellakaan ole tuntipalkka tässä esimerkissä, silloinhan kyseisen kuvitteellisen tuotteen tekemiseen olisi käytetty vain yksi tunti. Harva käsityönä tehty vaate valmistuu alusta loppuun tunnissa. Tai no, voisi toki valmistua mutta laatukin olisi sitten jotain ihan muuta kuin se mitä minä haluan käsistäni päästää. Tuolla eräässä aiemmassa kommentissani totesin että olisi hulluutta pitää koko maailmaa asiakaskuntana. Niinpä olen rajannutkin nuorison asiakaskuntani ulkopuolelle. Nuorisomuodin kanssa on pienyrittäjän aika turha alkaa kilpailla. Kun minisesongit vaihtuvat kutakuinkin kerran viikossa, ei oikein kenelläkään käsityöyrittäjällä ole resursseja lähteä sellaiseen kilpailuun. Ja intressini ovat muutenkin hieman muualla kuin nopeasti vaihtuvassa pintamuodissa. Tiedän kyllä että minullakin on vielä oman yritykseni imagossa parannettavaa, mutta tämän hetkisessä tilanteessa se ei tapahdu sormia napsauttamalla vaan vaatii pidempiaikaista työtä.
Well said!!! Mä itse olen ompelija myöskin sekä metalli-/kiviseppä ja useaan otteeseen kuullut vastaavia kommentteja. Yksi mielenpainuvimmista oli vuosia sitten eräillä messuilla. Olin myymässä hopeasta valmistettuja korujani ja asiakas siinä totesi minulle, että “nämä rihkamakorut on just ihania kun jos ne häviää niin ei harmita”. Niinpä niin… mieltä ylentävää on kuulla, että käsityönä valmistettu jalometallikoru, joista jokainen on uniikkikappale, onkin rihkamaa.
Minä ostin viime vuonna vaatteita 50 eurolla. Kesäkengät alesta 39 e, kesäsukkia 5 parin nippu 5 e, syksyllä sukkia 3 parin nippu 6 e.
No, olenkin työtön, n. 500 e/kk.
Sanna – :D ja kehtasi vielä sinulle päin näköä sanoa? Aikamoista!
Elisa – Kiitos viestistäsi, mutta ajatus jäi vähän hämäräksi. Jos tässä oli joku pointti niin se ei käynyt viestistäsi ilmi.
Eräs käsityönopettajatuttavani tapasi aina tehdä itse vaatteensa. Nyt ei enää tee. Sanoi ettei se kannata. Langat ja kankaat maksavat paljon. Tulee halvemmaksi ostaa kaupasta.
Terttuliisa – Totta, mutta itse tehden saa uniikkeja vaatteita joita ei muilta löydy. Harrastelija voi myös tehdä yhtä hyvin hankintoja kirpputorilta. Itse ostan paljon materiaaleja myös kirpputoreilta, lankoja, kankaita, nappeja, mitä tahansa käsitöihin liittyvää. Yrittäjänä voin myös tehdä materiaaliostoksia tukussa jossa hinnat ovat vähittäiskauppaa edullisemmat. Mutta tämä nyt ei oikeastaan ollut oman postaukseni pointti vaan työhön käytettävä aika.
Rinna Saramäki on kirjoittanut aiheeseen liittyvän kirjan Hyvän mielen vaatekaappi. Siinä käsitellään vaatteen hinnanmuodostuksen ja halpatuotannon ongelmien lisäksi sitä, miksi ihmisen täytyy omistaa niin älyttömästi vaatteita (joita ei kaikkia välttämättä käytä koskaan). Suosittelen. Pisti ainakin itseni miettimään.
Kiitos blogistasi. Sitä on mukava lukea.
Päivi – Kiitos, tuo Rinnan kirja onkin ollut jo jonkin aikaa hankintalistalla, mutta en vielä ole saanut sitä hommattua. Itsellänihän on ollut hyvän mielen vaatekaappi-operaatio työn alla jo useamman vuoden ja vintageharrastajana en tosiaan kamasti itse enää valmisvaatteita edes hanki. Pääosin kaappini sisältääkin nykyään joko laadukasta vintagea tai itsetehtyä. Rinnan blogikin on lukulistalla, oikein mielenkiintoisia juttuja on sielläkin ollut.
Ymmärrän, että asiakkaan kommentti harmittaa. Toisaalta, hän ei tainnut olla kohderyhmääsi, joten sikäli ei kannattane isommasti välittää.
Pirjo-Liisa – Mua ei niinkään harmita se että kommentoinnin kohteena oli mun valmistama tuote. Ymmärrän tottakai että kaikki ihmiset eivät ole mun tuotteiden kohderyhmää. Enkä haluakaan niin olevan. Enemmän harmittaa se yleinen asenne että mistään laadukkaasta ja käsintehdystä ei olla valmiita maksamaan eikä osata nähdä että tuote on muutakin kuin siihen käytetty materiaali. Samaan asenteeseen kun törmää ihan kaikkialla muuallakin oli kyseessä sitten vaate tai joku muu käsityötuote.