Vintage-taide: siluetit / Vintage art: silhouettes

Joskus kesällä löysin kirppikseltä kaksi kaunista taulua. Ensin aioin ostaa ne pelkästään erikoisten vanhojen kehysten vuoksi, koska etsin jatkuvasti kirppiksiltä vanhoja valokuvakehyksiä polkupyörävalokuva-kokoelmaani varten. Sitten ihastuinkin itse kuviin niin paljon että ne menivät seinälle sellaisenaan. Kehyksissä on kaksi vuoden 1945 siluetti-kuvaa.

Siluettitaide on 300 vuotta vanha taidemuoto, joka sai nimensä 1700-luvun alkupuolella eläneestä Ranskan valtiovarainministeri Etienne de Silhouettesta. Herra de Silhouette oli virassaan vain kahdeksan kuukautta, mutta teki tuona aikana huomattavia säästötoimenpiteitä ja mm. määräsi ylellisyystuotteille, kuten muotokuville, veron. Koska muotokuvien maalaamisesta tuli veron myötä hirvittävän kallista, muotiin tulivat halvat pahvista leikellyt sivuprofiilikuvat jotka luonnollisesti sitten nimettiin valtiovarainministerin mukaan.

Siluetti ei kuitenkaan tarkoita yksinkertaistettua kuvaa. Siluetit voivat olla ja parhaimmillaan ovatkin täynnä taidokkaita yksityiskohtia jotka siluettien leikkaaja ikuistaa mustaan kartonkiin tai paperiin täydellisesti, ilman luonnostelua. Jotkut lukijoista saattavat lapsuudesta muistaa huvipuistojen siluettitaiteilijat jotka ikuistivat puistoissa kävijöitä siluetteihin pientä maksua vastaan. Minäkin muistan Särkänniemen siluettileikkaajan lapsuudestani. Nykyään siluettitaide alkaa olla katoava taito. Tiettävästi Suomessa toimii enää kaksi siluettitaiteilijaa, tamperelainen Väinö Kemppainen joka on leikannut siluetteja yli 20 vuotta Särkänniemessä ja helsinkiläinen Sirkka Lekman. Sirkka on jatkanut isänsä Eero Mannisen työtä Linnanmäellä lähes näihin päiviin asti.

Omat siluettitauluni eivät ole paperista leikattuja vaan musteella valkoiselle paperille maalattuja. Erilainen työtapa ei vähennä siluettien viehätystä. Nyt haaveilenkin että saisin teetettyä siluetit sekä isännästä että minusta. Vieläköhän Väinö ensikesänä leikkaisi siluetteja Särkänniemessä?

inenglish

Last Summer I thrifted two pretty pictures. First I was going to buy them just for their vintage picture frames, because I’m constantly searching for old picture frames for my vintage bicycle photo collection. Then I fell in love with the actual pictures so I had to hang them on the wall as they are. They are two silhouette pictures from 1945.

Silhouette art is 300 years old art form, which was named after the the French finance minister Etienne de Silhouette, in 1759. Monsieur de Silhouette was minister only for eight months, but during that time he made significant savings on the government budget. For example he ordered that all luxury items, like portrait paintings, must be taxed. Because portraiture paintings turned out horribly expensive after that, cheap cardboard profile cuts became very popular. Of course they named the new art form after the finance minister.

Silhouette doesn’t mean simple picture. They can be and at their best, they are, very detailed and cut by talented artists without any sketching. Some of you readers might remember seeing them in your childhood at the amusement parks, cutting visitors portraits for small fee. Even I remember seeing silhouette artist in our local amusement park, Särkänniemi. This art is, however, slowly disappearing. As far as I know, there is only two silhouette artists working in Finland. Väinö Kemppainen from Tampere, has been cutting silhouettes over 20 years  in Särkänniemi and Sirkka Lekman from Helsinki. Sirkka has been continuing her fathers, Eero Manninen, footsteps by cutting silhouettes in Linnanmäki Amusement Park in Helsinki. However they both are slowly retiring.

My silhouette pictures are not cut, but painted with black ink on white paper. Different method doesn’t diminish their charm. Now I am dreaming of having silhouettes of me and my hubby. I wonder if Väinö is still cutting silhouettes in Särkänniemi, next summer?

silhouette1

silhouette2

6 Comments

  1. Hehkuvainen says:

    Ihailen suuresti osaavia siluettitaiteilijoita! On aivan käsittämättömän vaikeaa leikata oikeita mittasuhteita. Täytyy olla jotenkin erityisellä tavalla rakentuneet aivot, että kykenee näkemään paperilla ne näkymättömät viivat joista kuva muodostuu. Taulusi ovat kauniit, vaikka ovatkin maalatut.

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Samoin, jo lapsena mun mielestä oli hämmästyttävää miten joku voi osata leikata jonkun hahmon ilman minkäänlaista piirrosta tai luonnosta täysin oikein mittasuhtein. Tuo Särkänniemessä siluetteja leikannut Väinö Kemppainen on leikannut niitä myös Pikku Kakkosessa aikanaan. Olikohan se Sukkelat sakset vai mikä lie sen osion nimi. Tiesitkö muuten että esim Jane Austen on ollut kuulemma taitava siluettien leikkaaja. Unohdin mainita siitä tuossa postauksessa. Ja asiavirhekin sinne näemmä lipsahti… itse taidemuoto lienee huomattavasti vanhempi, mutta muodikasta siitä tuli 1700-luvulla.

  2. Hehkuvainen says:

    En tiennyt tätä Austenista, tosin on paljon mitä en hänestä tiedä. Jos saatte siluetit joskus jossain teetettyä, toivon että näemme ne sitten blogissa!

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – En minäkään tiennyt, luin siitä sattumoisin Sirkka Lekmanin nettisivuilta. Jos niin onnellisesti käy että saamme siluetit teetettyä niin esittelen ne ilman muuta blogissakin!

  3. Päivi Niittumaa says:

    Hei! Löysin kesällä maalaistalon kirppikseltä isohkon siluettitaulun. Hinta oli varmaan 50 senttiä. Nyt yritin etsiä tietoa näistä tauluista ja löysin blogisi. Kukahan osaisi kertoa näistä tauluista lisää? Tuli mieleen, että tämä taulu voisi olla Emil Cedercreutzin tekemä, koska löytyi Nakkilasta läheltä hänen kotiseutujaan.

    1. Rhia says:

      Päivi – Siluettitaiteesta löytyy netistä aika vähän tietoa, varsinkaan suomeksi. En itse omista Cedercreutzin siluetteja enkä tiedä mahtoiko hän signeerata siluettejaan. En myöskään osaa sanoa voiko siluettitaiteilijoita erottaa toisistaan työnjäljen perusteella, mutta sekin on varmaan mahdollista. Sen verran tiedän että siluetit olivat Suomessakin erittäin suosittuja 1800-1900-lukujen taitteessa. Nykyään sen taitajat ovat enää harvassa, valitettavasti. Arvelisin että Emil Cedercreutzin museossa varmaan osattaisiin kertoa sinulle tästä aiheesta tarkemmin. Kannattanee ottaa sinne päin yhteyttä.

Comments are closed.