15/12-19 Vintage Beauty Tips: Meikkivoide / Foundation

Vintage-meikkiasioita ei ole blogissa nähty aikoihin, joten mikäs sen parempi hetki virkistää vanhaa blogisarjaa kuin joulukalenteri. Vaikka kaikenlaisia kotikutoisempia meikkejä ja kosmetiikkaa on valmistettu vuosituhansia, nykyisenkaltaisia meikkivoiteita alettiin valmistaa vasta 40-50-luvuilla. Mutta palataanpa ihan alkuun.

Teatterin lava on kaukana yleisöstä, joten näyttelijöille oli tarpeen jotenkin korostaa kasvojen ilmeitä. Niille täytyi saada jonkinlaista meikkiä korostamaan silmiä ja suuta. 1700-luvulla ja aiemmin suosittu lyijyvalkoinen ihomaali oli myrkyllistä ja teki kasvoista vahamaiset, siksi näyttelijät turvautuivat pitkään pelkkään puuteriin ja pigmenttijauheeseen. 1800-luvulla uudet kirkkaat kaasuvalot saivat värit häviämään kasvoilta teatterin lavalla, joten pehmeän puuterin sijaan kasvoille piti saada enemmän väriä. 1800-luvun lopulla näyttelijät alkoivat sekoittaa puuteripigmenttejä sulatettuun taliin tai rasvaan. On ilmeisesti hieman epäselvää kuka lopulta oli ensimmäinen rasvamaalien käyttäjä, mutta useimmiten se yhdistetään saksalaiseen oopperalaulaja ja kemianopiskelija Ludwig Leichneriin. Hänen kehittämänsä “greasepaint” oli värikylläämpää ja helpompaa levittää kuin muiden. Sitä sai kahdessa erikokoisessa puikkomaisessa muodossa. Hänen tuotteensa sai nopeasti suosiota ja 1873 hän jo perustikin yrityksen joka myi teatterimeikkituotteita kansainvälisille markkinoille. Tavallisilla kuluttajilla ei tässä vaiheessa ollut oikein vielä mitään teollisesti tuotettua meikkipohjaa. Saatavilla oli lähinnä vain irtopuuteria ja puuteripaperia (1890-luvulta lähtien) kiillon pois taputteluun.

30-luvulla kun filmiteollisuuden kultakausi pyrähti lentoon Hollywoodissa, paikallinen kosmetiikkamyyjä Max Factor alkoi kehittää kosmetiikkaa elokuvia varten. Hän oli jo siinä vaiheessa varsin menestynyt alallaan, eikä hän ollut tyytyväinen jo tarjolla oleviin “greasepaint”-tuotteisiin. Toimiakseen paremmin elokuvamaskeerauksessa Factor halusi meikeiltä tasaisempaa laatua, pehmeämpää levittyvyyttä ja ohuempia kerroksia. 1923 (tosin lähteistä riippuen on mainittu myös vuosi 1914) hän toi markkinoille näyttelijöille tarkoitetun pehmeämmän greasepaintin, jonka piti käyttäytyä paremmin lähikuvissa ja elokuvavalaistuksessa, sekä sopia tietynlaiselle elokuvafilmille. Nämä teatteri- ja elokuvameikit olivat lopulta erilaisten laajamittaisten testien ja kehityksen kautta pohjana kuluttajille suunniteltuun meikkisarjaan.

1930-luvun lopulla MaxFactor toi markkinoille mullistavan PanCake-meikkipohjan joka oli täysin uudenlainen laatuaan. Se vastasi kutakuinkin moderneja meikkipuutereita. Pan cake tuli levittää kostealla sienellä ja se vaati alleen kosteusvoidetta, jotta iho ei alkanut kiristää. Alun alkaen se kehitettiin elokuvateollisuuden tarpeisiin, mutta levisi tietysti hyvin nopeasti filmitähtiä ihailevien naisten käyttöön. Se oli jotain mitä ei oltu koskaan ennen nähty ja naiset ihastuivat siihen. Ja toden totta, MaxFactorin nykyinen omistajakin on ilmeisesti vahvistanut että samalla reseptillä tehtyjä tuotteita myydään edelleen, lähes sata vuotta myöhemmin. Luonnollisesti tuon jälkeen MaxFactor on saanut paljon kilpailijoita joilla kullakin omat tuotteensa kiinteässä, rasvamaisessa ja nestemäisessä muodossa. Aivan kaikkien kilpailijoiden tuotteet eivät aina olleet yhtä laadukkaita ja hyviä.

Lähteitä:
History of makeup
Cosmetics and skin: Greasepaint
Cosmetics and skin: Pan cake
Wikipedia: Foundation
Vintage dancer: Victorian makeup

There hasn’t been any of vintage makeup stuff in the blog for very long time, so let’s get that series going on again. Even though all sorts of home-made makeup and cosmetics has been made for thousands of years, modern makeup foundation hasn’t been in production longer than from 40’s-50’s. But let’s go back to beginning.

Theater stage is far from audience, so it was necessary for actors to enhance facial features and expressions some how. To make your eyes and mouth to stand out. Lead white which was popular in 1700’s turned out to be poisonous and made face a bit wax-like. So for long time actors used only powders and loose pigments. In the 1800’s brought in new bright gaslight, which washed out the colour from the face on theater stage. Instead of powder, actors needed more colour. At the end of 1800’s actors started to mix powder pigments into melted tallow or grease. Apparently it’s not exactly clear who was the very first to invent the greasepaint, however most often it’s associated with German opera singer and chemistry student Ludwig Leichner. Greasepaint he created had more pigments and it was easier to apply than others. It came in two different size sticks. His products became popular very quickly and already 1873 he founded a company for selling theater cosmetics for international markets. At this point consumers didn’t really have any industrially produced makeup foundation. Mostly just loose powder and papier poudre (since 1890’s) for plotting grease off the skin.

In the 30’s when film industry really took of big time in Hollywood, local cosmetic shop owner Max Factor started to develope makeup for movies. He was already quite succesfull on the business, and he wasn’t happy about existing greasepaint products. He wanted to have smoother quality, softer and more flexible texture and thinner layers, for makeup to work in movies. In 1923 (allthough some sources also claim 1914) Factor brought much more softer and smoother greasepaint to markets. It was meant for actors and it was supposed to look better in closeups and work better for specific lighting and film. These theater and movie makeups were, after huge range of testing and developement, the base for makeup range designed for consumer.

At the end of 1930’s Max Factor brought brand new and innovative product, PanCake to market. Nothing like it had been seen before. It was similar to modern makeup powders. PanCake was meant to spread with damp sponge and it required lots of moisturiser on skin before applying, otherwise it made the skin feel tight and dry. Originally that was also designed for actors, but it spread quickly to consumer use via actesses and their fans. It was something completely new and women loved it. And lo and behold, owner of MaxFactor has apparently confirmed that products made with exact recipe are still sold today. Naturally MaxFactor has since then received lots of competition who all have their own producst in one form or another. But not all competitors products were always as good quality.

Sources:
History of makeup
Cosmetics and skin: Greasepaint
Cosmetics and skin: Pan cake
Wikipedia: Foundation
Vintage dancer: Victorian makeup

Suomessa ei vielä 30- luvulla juurikaan käytetty meikkituotteita.
Puhdas heleä iho oli tarpeeksi, siitä korkeintaan taputeltiin pois kiilto
puuterilla. Ainoa lehdistäni löytynyt meikkipohjan mainos on tämä
ruotsalainen “pudercreme”-mainos 30-luvun puolivälistä. /
In Finland makeup wasn’t popular nor accepted in 30’s. Clean radiant
skin was enough, only powder was used to plot away the shine. This
swedish “pudercreme” ad was the only one I could find about makeup
foundations.
Vanhoja kosmetiikka-rasioita on melko vaikea löytää, siksi tähänkään juttuun ei löydy vanhaa
meikkivoidepurkkia. Revlon-huulipunapuikko on mummuni vanha, ehkä 70-luvulta.
Pisamien poistoon tarkoitettu voide on myyty hienossa maitolasisessa purkissa, ehkä 1900-luvun alusta.
Mirabilis-rasiassa on ollut saippuaa ja Le Narcisse Bleu on puuteria. Puuteripaperia on myyty samanlaisessa
vihkosessa vuodesta 1905 lähtien. /
It’s difficult to find old cosmetics packaging. That’s why there isn’t any old foundation jar for this post.

Revlon lipstick is my granny’s old, perhaps from 70’s. Cream for removing freckles
was sold in beautifull glass jar, perhaps early 1900’s. Mirabilis box had soap in it and
Le Narcisse Bleu is loose powder. Papier poudre has been sold in the same booklet package since 1905.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.