Olen vihdoin aloittanut projektin jota olen suunnitellut jo pidempään. Aika on vaan aina niin kortilla että jotkin projektit väistämättä jäävät hyllylle odottelemaan. Mutta viikonloppuna L’amusette’n kureliivitalkoissa tämä jo useampi vuosi sitten aloitettu projekti pyörähti kunnolla käyntiin. Jaan projektin useampaan postaukseen koska asiaa tulee nyt paljon ja valmistumisessakin saattaa kestää jonkin aikaa.

Olen haaveillut 1700-luvun korsetista ja puvusta jo pidempään. Netin ihmemaasta löytyy lukuisia blogeja joissa periodipukujen harrastajat esittelevät upeita luomuksiaan. Inspiraatiota voi siis käydä etsimässä vaikkapa seuraavissa paikoissa:
Suomeksi:
Couture Mayah
Elämää 1700-luvulla

Englanniksi:
Rococo Atelier
Before the Automobile
Festive Attyre
Fashionable Past & Koshka the Cat
Historical sewing
Isis’ wardrobe
Costumers Closet

No sitten kun on ensin imetty inspiraatiota täytyy alkaa miettiä mallia ja etsiä kaava. Halusin mieluummin piirtää kaavan itse kuin maksaa valmiista kaavasta joten olin jo parisen vuotta sitten tulostanut 1700-luvun korsetin piirto-ohjeet La Couturiere Parisiennesta, mutta samaa ohjetta sieltä ei enää löydy. Vastaavia ohjeita kyllä useampikin. Olin jopa ehtinyt piirtää kaavan lähes valmiiksi mutta en koskaan vaan saanut aikaiseksi tehdä sovitetta ja viimeistellä kaavaa.

Tällaiselle maallikolle 1700-luvun korsetit näyttävät kutakuinkin samalta, mutta kun niihin perehtyy tarkemmin,  huomaa että niissä on eroja. 1700-luvun korsetti ei muotoile lantiota, toisin kuten viktoriaaninen korsetti, vaan korsetti jakaantuu vyötäröstä alaspäin kapeisiin lipareisiin. Kureliivitalkoissa sain kuulla että 1700-luvulla korsetti tarkoitti vaatekappaletta joka oli reunasta reunaan tuettu luilla. Vaatteessa ei siis ollut luiden välissä lainkaan tyhjää kuten viktoriaanisissa tai moderneissa korseteissa. Luut kulkivat yläreunasta alareunaan, lipareisiin saakka joko aivan pystysuorassa tai hieman vinottain kyljistä keskellepäin. Vuosisadan loppua kohden kureliiveihin lisättiin rinnan kohdalle myös vaakasuuntaisia luita tuomaan rinnankohtaan tynnyrimäistä pyöreyttä.

Kureliivi saattoi olla auki selästä tai edestä tai molemmista. Valitsin sekä selästä että edestä avoinna olevan mallin koska se on monikäyttöisempi ja siinä on enemmän säätövaraa. Toisin kuin nykyään, 1700-luvulla kureliivi oli alusvaate ja siten oli näkyvissä vain harvoin. Se oli myös arvokas vaate sillä kureliiviin käytetyt luut olivat aitoa valaanluuta joka oli kallista tavaraa. Vain rikkailla, kuten hoviväellä oli varaa omistaa useita kureliivejä.

Pic. 

Valitsemani malli on lähinnä 1740-luvun kureliivin mallia. La Couturiere Parisiennen kaava oli selästä varsin onnistunut, mutta etuosaan jouduin tekemään muutoksia. Olkaimen kiinnityskohta oli turhan kaukana sivulla. Riippuen siitä miten paljon haluaa korsetilla kuristaa kasaan, voi kaavaa pienentää omista mitoista 5-10cm. Tämän jälkeen ompelin sovitteen tukevasta kankaasta (esim lakanakankaasta), se saa tuntua päällä varsin napakalta. Koska 1700-luvun kureliivi puetaan aluspaidan päälle, sen voi sovittaa ohuen topin päälle, mutta ilman rintaliivejä jos niitä ei sen kanssa aio käyttää. Muutokset voi piirtää suoraan sovitteelle ja siirtää siitä kaavaan. Sovituksessa kannattaa varmistaa että kureliivi ei tule kainalossa liian lähelle kättä koska silloin se on epämukava päällä kun luut pureutuvat käsivarteen ja kainaloon.

Sovituksen jälkeen tein vielä pienet muutokset kaavaan. Homma jatkuu sitten kun saan leikattua kaikki kappaleet oikeista kankaista. En ole millään muotoa kureliivien ammattilainen sillä tämä on nyt tosiaankin ihan ensimmäinen 1700-luvun kureliivi jonka ompelen, mutta vastaan mielelläni kysymyksiin jos suinkin osaan. Netti on myös pullollaan ohjeita, eli jos innostuit niin ei kun kaivelemaan.

Pic. 

I have finally managed to launch a project I have been planning for long. I don’t have that much time to do my own sewing anymore so some projects must wait. However this weekend, on L’Amusette’s stays workshop I was finally able to properly start this project. I will split this in several different posts because there is lots to talk about and it also takes a while to get it finished.

I have dreamed of 1700’s stays and gown for long time. There is several awesome blogs over the interwebs, where period gown enthusiasts showcase their creations. So to those who seek inspiration, you can find it here:
Finnish blogs:
Couture Mayah
Elämää 1700-luvulla
Before the Automobile
Rococo Atelier

International blogs:
Festive Attyre
Fashionable Past & Koshka the Cat
Historical Sewing
Isis’ wardrobe
Costumers Closet

Well then, you have sucked the inspiration and now is time to decide the model and search for the pattern. I wantend to draft my own rather than buy one, so I printed couple years ago from La Couturier Parisienne instructions how to draft 1700’s stays pattern. That particular pattern and instructions no longer exist, but similar instead. I even had drafted the pattern and it was almost ready for muslin version. But I just never got around actually finishing it and sewing the muslin.

For unpracticed eye like me, all 1700’s corset, often referred as “stays”, look pretty much the same. But closer inspections reveals that there are different styles. Stays doesn’t form the hips like victorian corset. It is separated to small flaps on the hips. At the Stays workshop I learned that in the 1700’s corset meant garment that is covered with boning from end to end. There is no gaps between the bones at all, unlike in Victorian or modern corsets. Boning goes from top to bottom vertically, all the way to the flaps, or diagonally from sides towards the middle. Towards the end of the century they also added horisontal boning on bust, to give the stays barrel shaped bodice.

Stays could be open either back or front, or both. I chose to put laces both back and front to make it more versatile and also to give more allowance if my body changes. Unlike nowadays, in the 1700’s stays was undergarment and visible very rarely. It was also rather valuable garment because boning was real whale bone, which was expensive stuff. Only rich people, like those in the court, could afford to have several stays.

Pic. 

The model that I chose is closest to the 1740’s model. La Couturiere Parisienne’s pattern was pretty good on the backside, but front needed some alterations. Shoulder strap was too much on the side. Depending on how much you want to tighten the stays, you should make intakes on the circumference. Stays should be about 5-10 cm smaller than your own measurements. After these changes I made the muslin from sturdy fabric, it should feel rather sturdy on you. Because 1700’s stays are worn ontop of chemise, you can do the fitting ontop thin top or blouse, but without bra if you intend to wear it without bra. You can draw the changes directly on the muslin and then transfer them to the actual pattern. Make sure in the fitting that the stays doesn’t come too high up on armpit or too close to the arm on the sides. It is really unconfortable if the boning bites to your flesh around the arm.

After the fitting I did final changes to the pattern. Project will continue when I have time to cut the actual fabrics. I’m no professional in making stays, because this is the very first, but if you have questions I try to answer them as good as I can. Interwebs is also full of tutorials and instructions, so if you got excited, do dig in.

Alla alkuperäinen pari vuotta vanha kaava. Päällä uudet muokatut
kaavat. Takakappale jaettu kahteen osaan, etukappale kahteen
osaan sekä irralliseen etupalaan jonka päälle tulee nyöritys. /
Original couple years old pattern on the bottom. New altered
pattern on top. Back is diveded in two pieces, front devided in two
pieces and the separate middle piece. Lacing goes ontop of 
the middle piece. 

Sovite ja siihen piirretyt vyötärölinja ja muutokset. /
Muslin and drawn waistline and alterations.