Viimeaikaiset postaukset ovat olleet pidemmänpuoleisia tekstin puolesta. Koittakaa kestää, kyllä tämä kirjoitusinto tästä taas laantuu, viimeistään kun talvi saapuu. Sitä odotellessa pari sanaa pukeutumisesta. Lukijoissani on paljon pukeutumisesta ja vaatteista kiinnostuneita, mutta oletteko silti koskaan tulleet oikeasti ajatelleeksi pukeutumista? Siis oikein perinpohjaisesti ajatelleeksi itse pukeutumisprosessia, sitä miksi valitsette aamulla jonkun tietyn vaatteen?
Olin viime talvena mukana jännittävässä ja hauskassakin väitös-tutkimuksessa jossa minun piti valottaa ajatusprosessia päivittäisten vaatteiden valinnan taustalla. Tämä tapahtui pukemalla ajatuksissa tapahtuva valintaprosessi sanoiksi ja nauhoittamalla se siinä samalla vaatteita valitessa. Tarkoituksena oli saada otantaa täysin tavallisesta pukeutumisviikosta. Minun ei siis pitänyt paneutua pukeutumiseen sen enempää kuin normaalistikaan, vaan otoksesta haluttiin saada mahdollisimman realistinen.
Tutkimuksen aikana huomasin että vaatteiden valintaprosessi tapahtuu aika huomaamatta. Toisinaan saatan ajatella jo päiviä etukäteen mitä vaatteita puen minäkin päivänä. Tosin usein myös tämä suunnitelma saattaa muuttua matkan varrella. Muistan vaatekaappini sisällön aika hyvin ulkoa joten kun avaan kaapin aamulla olen saattanut jo tietoisesti tai jopa tiedostamattani päättää mitä puen. Joissakin tapauksissa on vaikea sanoa missä vaiheessa varsinainen päätös tietyn vaatteen pukemisesta muodostuu tai miksi se muodostuu. Ja kun olen laiskaakin laiskempi pyykkäri niin usein tässä kohtaa huomaan että vaate, jonka juuri sillä hetkellä tahtoisin pukea asustaakin pyykkikopassa. Silloin turhaudun ja saatan joutua tekemään “kompromisseja” ja olla hieman tyytymätön lopputulokseen.
Vaikka valintojen taustalla on osittain myös ulkona vallitseva säätila (tarkistan joka aamu ulkolämpötilan ja kelin ennen pukeutumista), varsin usein pitäydyn jo hyväksi havaituissa komboissa enkä juurikaan kokeile mitään uusia juttuja. Tietyn puseron kanssa käytetään tiettyjä housuja tai tiettyä hametta ja tiettyjä koruja jne. Entistä useammin päälle hakeutuvat lempivaatteet ja lempikorut. Jo parin vuoden ajan olen pyrkinyt karsimaan vaatekappiani siihen suuntaan että sieltä löytyisi ainoastaan niitä lempivaatteita, mutta vaatetta hankkiessa on vaikea vielä tietää mitkä niistä muodostuvat lemppareiksi. Hutejakin siis joskus tulee.
Nauhotteistani selvisi myös että hyvin harvoin vaihdan vaatteita joka päivä (tosin sen toki itse tiedostin jo aiemminkin). Minusta on turhaa pestä vaate jos se ei ole likainen. Joten siksi käytän yleensä samoja vaatteita vähintään pari päivää, joskus useammankin, mikäli kainalot eivät ala haiskahtaa tai en onnistu kämmimään niihin tahroja. Se mikä nauhoitteista ei ehkä tutkijalle välittynyt on se että kun on kurja fiilis, väsyttää, ottaa pannuun tai muuten on kiire tai jotenkin hankala päivä, haluan pukeutua mahdollisimman mukaviin vaatteisiin. Mukavuus ei tässä kohtaa välttämättä tarkoita leggingsejä ja trikootunikaa, vaan vaatetta jossa tunnen itseni yhtä aikaa rennoksi ja omasta mielestäni nätiksi. Mukava vaate voi olla istuvakin, kunhan se ei kiristä ja sen materiaali on yleensä hengittävää ja miellyttävän tuntuista sekä helppohoitoista. Esim hirveästi kissankarvoja keräävät materiaalit eivät ole mukavia sillä alituinen kissankarvojen tarraharjaaminen on vaivalloisista asioista ehkä vaivalloisinta.
Tutkija esitti jälkeenpäin vielä joitakin kysymyksiä ja niihin vastatessani tajusin myös että samalla kun pukeutumisen pohjautuu siihen missä itse tunnen parhaiten viihtyväni, haluan kuitenkin viestittää sillä itsestäni tietynlaista mielikuvaa. Jotenkin minusta tuntuu epämukavalta jos koen että muiden vastaanottama mielikuva minusta ei ole yhtenevä sen mielikuvan kanssa millainen itse koen olevani tai haluan olla. Siksi “vääränlaiset” vaatteet tekevät kaksinkertaisesti epämukavan olon. Mietittekö te koskaan tällaisia asioita, tai kiinnostaako teitä edes ottaa selvää miksi pukeudutte kuin pukeudutte?
IN ENGLISH
My latest posts have been pretty long on the text side. Try to bear with me, this enthusiasm to write will die out when the winter comes, at the latest. While waiting for that, I have couple words about wardrobe. There are many people amongs you readers that are interested in clothes and fashion, but have you ever really thought about dressing up? I mean really truly thought about the process of choosing clothes, why do you choose particular piece of clothing in the morning?
During last winter I was taking part in exciting and fun thesis study about process behind choosing outfits. This happened through recording out loud the thinking process to the recorder while choosing outfits. It was supposed to be just regular week and regular outfits. So I didn’t have to put any more effort on getting dressed as usual so it would be as realistic as possible.
During the week I noticed that choosing clothes happens most of the time quite effortlessly. Sometimes I may think days ahead what I’m going to wear on which day. Allthough this can also change along the way. I remember my wardrobe pretty well by heart so when I open it in the morning I pretty much know what I want to wear. Sometimes decision is made knowingly, sometimes it is subconscious. In some cases it is difficult to say when the actual decision is made, or why it is made. And because I’m the laziest of the lazy doing the laundry, I quite often notice that the particular piece I want to wear is currently living in wash basket. Then I’m forced to compromise and can be unsatisfied with the result.
Even though the current weather is always behind my wardrobe choises (I check the weather and temperature every morning), I quite often limit myself on combinations I have already found out working, and don’t really try much new combinations. I wear certain skirt with certain blouse etc. More and more often I wear my favourite items. Already couple years I have tried to limit my wardrobe to the favourite items, but when I buy new stuff I don’t always know which ones turn out to be favourites. So there are and will be misses aswell.
Recordings also revealed that I rarely change clothes every single day (I already knew that myself, ofcourse). I think it’s silly to wash clothes if they are not dirty. That’s why I wear same clothes atleast couple days in a row, sometimes even longer than that if the armpits don’t start stinking and I don’t manage to mess them up with stains. The thing that might not be so clear on the recordings, is that when I feel miserable, tired, upset or am busy etc, I want to wear as comfortable as possible. Comfortable doesn’t mean jersey tunics and leggings to me, but clothes that I feel both relaxed and pretty at the same time. Comfortable clothes can be also fitted, aslong as they are not too tight, they are breathing and easy to maintain. For example fabric that sucks in all the kitty hair is not comfortable. Constantly brushing off kitty hair is the most awkward thing there is.
Afterwards I also recieved some additional questions and when replying to those, I realised that at the same time when I want to wear clothes I feel comfortable in, I also want to give certain image to people about myself. Somehow I feel very uncomfortable if I feel that other people get completely wrong idea off me and what I’m like. That’s why “wrong” clothes make me feel uncomfortable twice as much. Do you ever think about these things, or are you even interested in the reasons why you wear what you wear?
Lauantai-illan sirkus-teemaisten burleskibileiden asu
jonka miettimiseen ei jäänyt kamalasti aikaa. /
Outfit for the Saturday evening and circus themed
burlesque event. I didn’t have much time to think about this.
Mietin noita samoja asioita joka päivä! Lyhyimmillään prosessi on silloin, kun mietin että “voinko laittaa tämän saman asun vielä huomenna” ja vastaus on kyllä (minustakin samaa vaatetta voi hyvinkin käyttää useana päivänä ellei se ole selkeästi likaantunut tai hikistynyt). Muissa tapauksissa ajatuskuvio on hiukan monimutkaisempi.
Kun ottaa huomioon sen, että joka ikinen päivä on jonkinlainen asuvalinta tehtävä, päädyn yllättävän harvoin tuskastelemaan sitä ettei minulla ole mitään päällepantavaa. Arkipäivien vaatteet valitsen jo edellisenä iltana odottelemaan. Vapaapäivinä valinta on enemmän umpimähkäinen ja saattaa venyä pitkälle puoleen päivään ;).
Mukavuudenhalu ja laiskuus määrittävät aika usein pukeutumistani. Joskus pusero jää valitsematta siksi, että se pitäisi silittää ennen käyttöä eikä ole intoa tarttua silitysrautaan.
Tämän päivän asuksi valikoitui (eilen illalla) kevyet housut, tunikapituinen puserojuttu ja neuletakki. Pitkät housut siksi, etten jaksa ajella säärikarvojani. Ja siksi, että sää on viileä. Viileyden takia mukana on myös neuletakki. Puserojuttu on äärimmäisen mukava vaate, se ei kiristä eikä purista. Tärkeää siksi, että viikonloppu on ollut mahan kannalta huono enkä halua minkään puristavan mistään. Jos sää olisi aurinkoinen ja lämmin, pyöräilisin töihin näissä varusteissa. Mutta koska sataa, vedän näiden sisävaatteiden päälle kuoripuvun.
Hehkuvainen – Mullakin ne asunvalintaongelmat muodostuvat lähinnä siinä kohtaa kun vaate jonka haluaisin pukea on pesussa tai jos vaatekaapista puuttuu joku olennainen vaatekappale. Esim tänä sateisena kesänä olen huomannut että kaapistani puuttuu sopivia housuja. Ompelemani farkut ovat käyneet vähän *krhm* pieniksi tai niin kulahtaneiksi ettei niitä kehtaa ihan joka tilanteessa pukea ja kesällä osa hameistani/mekoistani on liian hiostavia ja osa liian kevyitä vilpoiselle kesäsäälle. Mä en oikein osaa tuota edellisenä iltana valitsemista, en vain saa sitä aikaiseksi ja sitten aamulla pimeässä tuskailen (kun en voi sytyttää valoja ettei isäntä herää) kun en löydä jotain :D tosin jos tiedän jo etukäteen että aamulla on hirmuinen kiire, olen tuotakin satunnaisesti harrastanut.
pins on your fishnets, awesome!
thorne garnet – thank you! I made them last year when I was pick up girl in a burlesque party. I haven’t worn them since, so I thought they deserve another outing ;)
Oma pukeutuminen pitäytyy pitkälti tyylissä “kunhan on mustaa”.
Mukavuus,pienten lasten kanssa rytyäminen on huomattavasti mukavampaa kun ei purista ei kiristä ja uloskin mättää talvipakkasella ihan mieluusti tarpeeksi kerroksia ylle.Mukavampi seistä lumipenkassa kun ei palele.Pipon tosin otin viime talvena käyttöön ensimmäistä keraa sitten lapsuuden.Olipa kiva huomata että se todellakin lämmittää =)
Työhöni kuuluu suojavaatetus joten sen puoleen on helppoa.Talo tarjoaa.
Mä olen se kauhistus vanha akka jolla on bändipaidat edelleen ykköskostyymina,nahkatakki paras kaveri ja virttyneet puntinlahkeet.
17-vee tyttäreni sanoi vielä muutama vuosi sitten että olen tosi nolo ja hän ei ikinä pukeudu mustiin eikä varmasti bändipaitoihin.Nooh..neiti pukeutuu nykyisin mustaan ja kappas kun Metallica-paidat kulkeutuu nettishoppailun jälkeen meille…(väärä bändi tosin mamin makuun).
mia – mutta kai sullakin kumminkin jotain ajatustyötä sisältyy siihen millaisen kombon nyt minäkin aamuna kaapista kaivat? Että vaikka on mustaa ja bändipaitoja niin kai sullakin on niissä kuitenkin sen verran variaatiota että mikä bändipaita tänään miellyttää ja miellyttääkö sama huomenna? Tai että jos on viisi mukavaa paitaa ja kolmet mukavat housut niin mitkä niistä tänään pukee jne. Vai onko se ihan arpapeliä mikä kulloinkin osuu käteen?
Enkä mä sanois että bändipaidat on kauhistus, nehän on taas palanneet muotiin :D mulle ne vaan ei koskaan oikein iskeneet tyyliin, vihasin sitä laatikkomaista muotoa joka ei tuntunut sopivan mun kroppaan mitenkään päin. Ainoa omistamani bändipaita on Tina Turner-keikkapaita (muistanet tilaisuuden ;) ) joka sekin lojui yli 10 vuotta kaapissa käyttämättömänä. Pari vuotta sitten muokkasin sen uuteen uskoon eikä se ole päässyt käyttöön sen jälkeen yhtään enempää. Mutta tyyli muuttuu silti. 15 vuotta sitten mulla oli kaapissa pelkkiä farkkuja ja vannoin että hametta en päälleni pue, 10 vuotta sitten ne oli suoria housuja. Nyt ei kaapista housuja juurikaan löydy ja mieluiten pukeudun hameeseen tai mekkoon.