Perjantai, JEEE! Viikonloppu tulee ja stressi helpottaa. Päivä päivältä mennään syksyä ja työsuhteeni loppumista kohti. Syyskuun tullen koittaa oloneuvoksen rennot päivät. HAH! Tuskin, sillä syyskuusta alkaen alkaa hiostava ja kivinen yrittäjän elämä. Siitä myöhemmin lisää. Nyt haluan hetken rentoutua laukkumuistoissani.

Ahkerat lukijat tietävät jo että keräilen vanhoja aarteita joita romuksikin kutsutaan. Vintage-laukut kuuluvat tähä kategoriaan. Niitäkin on kertynyt sievoinen kasa. Hattukokoelmani ei ole mitään laukkukokoelmani rinnalla. Eniten rakastan pieniä söpöjä iltalaukkuja, mutta muutkin käsveskat kelpaavat. Aamuisin pukeuessani näen laukkuvalikoimani eteisen kaappien kahvoissa roikkumassa ja niistä tulee aina hyvä mieli. Teen jonkin verran laukkuja myös itse.

Osan laukuista olette jo voineet nähdäkin aiemmissa merkinnöissäni. Tässä lisää kokoelmiini kuuluvia:

Tekokiiltonahkaa metallikoristein, pikkuruinen iltalaukku
jostain kirppikseltä. Isompi kroko-jäljitelmä-käsilaukku
50-60-luvulta. Vuori puuttuu mutta olen antanut
itselleni kertoa että tällaisessa laukussa sen kuuluisi
perinteisesti olla värikäs ruudullinen, vaatii siis restaurointia =)

Virkattu pikkulaukku ja koristeellinen lukkomekanismi,
kirpputorilöytö. Mummuni vanha isompi käsilaukku.
Tekonahkainen, jämäkkä ja tilava.

Helmin päällystetty iltalaukku olkahihnalla.
Yksi aarteistani jota en koskaan raaski käyttää.
Hopeinen kirpputorilöytö nahkajäljitelmää, koristeellinen lukkomekanismi.

Kaikista laukuistani ei ole kuvia joten ehkä minun täytyy pitää joku päivä pidempi kuvaussessio että saan kaikki dokumentoitua. Mielestäni kuvaaminen on tärkeää siitäkin syystä että sitten minulla on laukuista tiedot olemassa jos niille joskus jotakin katastrofaalista tapahtuu.

En koskaan maksa maltaita näistä laukuista. Ostan parilla eurolla. Jos laukku maksaa kympin joudun jo miettimään ankarasti kannattaako sen ostaminen. Kalleimmat laukkuhankintani ovat olleet 23€ ja 10 £. Näistä ihanuuksista kuva aiemmassa kirjoituksessani. Keräilen laukkuja koska rakastan pieniä ihanuuksia. Kaunis esine saa minut hyvälle tuulelle. Ja yksi tärkeä syy on että haluan säilyttää mennyttä aikaa tuleville polville. En tiedä mitä laukuille minun jälkeeni tapahtuu, ehkä ne menevät roskiin. Mutta ajatelkaa miten ihanaa olisi perustaa laukku- ja kenkämuseo!

Nyt joudun repimään itseni irti koneen äärestä ja rientämään töihin. Miksi se aina häiritsee harrastuksia niin pahasti?!?