Kassien ja nyssäköiden kaivelu on joskus kannattavaa puuhaa. Kerroinkin jo käyneeni maalla viikonloppuna rentoutumassa. Synnyinkodissa visiteeraus on usein jännittävää jo senkin takia että sieltä yleensä tarttuu matkaan mielenkiintoisia esineitä. On hämmästyttävää miten paljon hauskoja juttua voikaan löytää vanhasta maalaistalosta. Varastot, aitat ja vintit ovat täynnä mitä ihmeellisimpiä esineitä, vanhoja vaatteita ja romua. Älkää siis hyvät ihmiset hyljeksikö isovanhempienne perintöä. Mummun kaapeista voi tehdä yllättäviä löytöjä.

Omat mummuni ovat molemmat jo menneet manan majoille, mutta heidän perintönsä elää ja voi hyvin. Isän äidiltä perityn Kaukolan kansallispuvun hopeasolki ja pusero ovat olleet ahkerassa käytössä. Minua on vain harmittanut puseron lyhyys. Jos nostaa käsiä ylös paidan helma nousee kainaloihin ja paljastaa vatsamakkarat. IIIIK! No hätä ei ole tämännäköinen. Viikonloppuna tein löydön! Kaivelin nurkkia ja mitäpä sieltä löytyikään: kansallispuvun tarvikepaketti jossa oli jäljellä pala puserokangasta. Siitä saan tehtyä kaivatun pidennyksen puseroon. Ylistän mummoani joka ei heittänyt koskaan mitään pois =)

En ole aiemmin ollut hirveästi kansallispuku-ihminen, mutta olen miettinyt miten voisin pukua hyödyntää niin että se ei jäisi kaapin uumeniin pölyttymään. Puku on mummuni itse tekemä, joten käsityötä arvostavana ihmisenä harmittaa, että sillä ei ole enempää käyttöä. Puseroa ja hopeasolkea lukuunottamatta muut osat, hame, liivi ja essu ovat jääneet toistaiseksi käyttämättä. Hame on kuvanmukaista tummansinistä vekattua villakangasta. Essu ei mielestäni ole aivan yhtä pitkä kuin kuvassa. Liiviä voisi ehkä käyttää paitapuseron kanssa. Ongelmana on sininen väri. En oikein tunne oloani kotoisaksi sinisessä. No ehkä aikaa myöden kypsyn ajatukseen.

Olen miettinyt myös alkaisinko tekemään omaa kansallispukua. Tarvikepaketitkin ovat aika hintavia, 500-1300 euroa. Valmiit puvut painivat ihan eri hintaluokassa, kalleimmillaan reilu 4000 €. Äidilläni on oikeastaan kaksi kansallispukua, Hämeen puku (joka on kuulemma ollut lainassa jo vuosia) ja Valkealan puku jonka tekeminen on kesken. Hän aloitti sitä jo vuosia sitten mutta kunnollisten ohjeiden puuttuessa se jäi keskeneräiseksi. Hämmentävää että Vuorelma ei siihen aikaan toimittanut kunnollisia ohjeita esim puvun käsinkirjailuihin. Tiedä sitten onko nykyään saatavissa jo paremmat ohjeet.

Retki maalle oli muutoinkin antoisa. Kansallispuvun tarvikepaketin lisäksi löysin eräästä käsilaukusta kauniin alushameen. Lisäksi pengoin jätesäkkiä jossa oli omia vanhoja kirpputorille meneviä romujani. Ja oh la laa mitä löysinkään! Kengät joita olin etsinyt kotoa jo monta viikkoa! Tiesin omistavani harmaat avokkaat mutta en ollut löytänyt niitä mistään. Epäilin että olin ehkä myynyt ne kirpputorilla mutta en vain muistanut tapausta. Ja siellähän ne olivat kirpparikassissa maalla. Lisäksi äiti oli siivoillut aittoja ja sieltä vein mukanani kokeeksi pari kerää puuvillavinonauhaa josko siitä jotain keksisin tehdä. Kutsumme perheen kesken näitä tekemiäni löytöjä aarteiksi. Isälleni oli suunnattoman huvituksen aihe, että jaksan loputtomasti kaivella nurkkia ja tonkia varastoja. Aina hän muisti kysyä, että löysitkös nyt aarteita?

Maalla käynnin jälkeen on aina jotenkin niin hyvä olo!