Nyt voitais hieman vilkaista Hki Vintagen ostoskassiin. Päätin aika nopeasti että en viitsi alkaa sovittelemaan lainkaan vaatteita. Niitä oli tarjolla niin paljon että en jaksanut oikeastaan edes katsella niitä. Sen sijaan keskityin muihin juttuihin kuten ompelutarvikkeisiin, koruihin, asusteisiin, kaavoihin ja muuhun pikkutavaraan. Aika nopeasti selvisi myös että budjettini oli auttamattoman riittämätön. Hatut, kengät ja laukut olivat kaikki varsin hinnakkaita, etenkin juuri ne omaa silmää eniten miellyttävät. Niinpä ostoskassiin päätyi ihan muunlaisia juttuja. Yksityisen myyjän pöydästä löysin ihania pitsipaloja sekä sukanpaikkauslankoja joita aina satunnaisesti tarvitsee mutta ei löydy kaupoista. Lisäksi ostin ensimmäiset vintage-kaavani: saksalaisen Modenschau-kaavalehden 50-luvulta ja kotimaisen Sorja-kaavan 50-luvun lopusta. Ja hetki ennen kotiinlähtöä löysin vielä kauniit käsineet. Hyviä löytöjä ainakin minusta.
EDIT – Raporttini itse tapahtumasta voi lukea Fintagen blogissa.
IN ENGLISH
I think now would be a good time to peek inside my yesterday’s vintage-event shopping bag. I decided pretty quick that I won’t bother trying any clothes on. There was so much of them it would have been way to big of a task. I concentrated on other things like sewing supplies, jewelry, other accessories, patterns and little trinkets. Pretty soon I also realized my budjet was way too small. Hats, shoes and handbags were pretty pricy, especially those I fancied. So I ended up getting completely different kind of stuff. From one table I found lovely vintage laces and sock mending threads which are occasionally needed but cannot be found in shops. I also acquired my very first vintage patterns: german Modenschau pattern magazine from 50’s and finnish Sorja-blouse pattern from the end of 50’s. And just a moment before leaving I found pretty gloves. I think I made pretty well.
Kyllä, hyviä löytöjä tosiaan! ET muuten arvaa, ihastuin eilen valkoiseen pitsimekkoon!! Minä!! Mekko jäi kaivelemaan mieltä niin paljon että luulen palaavani tänään sovittamaan sitä. Hui! Mekosta tuli mieleen äitini hääpuku vuonna 74.
Voh! Muistin noista sukanpaikkauslangoista, että mummi antoi minulle aikoinaan laatikollisen käyttämättömiä saumallisia silkkisukkia joiden mukana tuli juuri noita lankojakin. Arvaas mitä 12-vuotias RautaNeito teki niille sukille ja langoille.. langat meni roskiin ja sukista tuli peruukki :/
Nina – No mä uskon helposti että valkoinen pitsimekko vois kyllä sopia sun vaatekaappiin ihan hyvin, etenkin jos se on joku semmonen hyvin eleetön missä ei varsinaisesti ole mitään rimpsuja tai semmosia. Onhan sulla muitakin naisellisia hepeneitä vaikkei ne nyt hirveän kruusattuja olekaan. Mun äidillä oli muuten myös pitsinen täyspitkä ja pitkähihainen hääpuku vuonna -71. Ikävä kyllä myöhemmin puku värjättiin siniseksi ja leikattiin kaiketi matonkuteiksi tms… mutta toisaalta, ei se mulle ois mahtunu kuitenkaan, äiti oli aika hoikka siihen aikaan, parikymppisenä.
RautaNeito – Voi ei! Mut semmosta se elämä on, jälkeenpäin harmittaa mitä on tyhmänä joskus aiemmin tullut tehtyä. Onneksi noita sukanpaikkauslankoja tulee aina silloin tällöin kirppiksillä vastaan. Ostan aina kun törmään, niin on sitten mistä valita kun tulee tarve :) Silkkisukkia mulla ei vielä ole, vaikka tuolla HkiVintagessa ois kyllä ollu ainakin yhdet aidot silkkiset sukat tarjolla (en edes kehdannut kysyä hintaa kun olivat ihan iskemättömän näköiset).