Pahoittelut pitkästä poissaolosta blogissa. Kevät ja alkukesä on ollut taas todella kiireinen ja aina kun olen edes ehtinyt ajatella blogia, aika onkin riittänyt lähinnä vain ajatteluun, ei itse tekemiseen. Nyt on melkein ensimmäiset kaksi viikkoa kesälomaa takana ja ensimmäistä kertaa on aikaa istahtaa koneen äärelle. Tuntuu aina että kevät ja kesä on ihan liian lyhyt ja täynnä kaikenlaista ohjelmaa. Sitten kun vasta oikein ehtii istua alas ja nauttia kesästä, onkin jo syksyn tuoksu ilmassa ja puutarha lakaa lakastua ja pitäisi kiireen vilkkaa tarttua sadonkorjuuseen.

Kaikenlaista on siis ehtinyt tässä tapahtua. Kesäkuu meni melko tiiviisti töiden parissa ja työpaikalla tapahtuneet muutokset aiheuttivat stressiä. Ai niin, olihan siinä kesäkuun alussa yksi kasvivärjäyskurssikin. Tämän lisäksi nypläyskurssiamme oli pyydetty järjestämään kesäkuuksi nypläysaiheinen näyttely paikalliseen pieneen näyttelytilaan. Niinpä kesäkuu menikin pitkälti työstressistä toipumiseen ja pitsinäyttelyn valvojana toimimiseen. Kesäkuun lopussa kävin elämäni ensimmäistä kertaa Kiikoisten Purpureilla, Suomen toiseksi vanhimmassa kansanmusiikkitapahtumassa. Purpurit ovat koko kotikylämme yhteinen voimanponnistus, sillä satakunta talkoolaista ahertaa tapahtuman eteen. Itse olin muiden kiireiden johdosta vain vieraana tällä kertaa koska halusin nähdä tapahtumassa esitetyn kuuluisan Kiikoisten purpuri-tanssin. Sivustakatsojana on pakko todeta että osa tanssivuoroista, kuten juoksupolkka oli todella vauhdikkaita. Tanssijoilla on saanut olla hyvä kunto. Kiikoisten purpuri oli vähällä kadota tyystin tietoisuudesta, mutta sen nuotit löytyivät kuolinpesän huutokaupasta 60-luvun lopulla. Siitä alkoi Kiikoisten Purpurien historia, kun nuottien löytymisestä syntyi innostus herättää purpuritanssi taas henkiin.

Purpuri
Purpurit ovat monivuoroisia tanssisikermiä ja edustavat suomalaista kansantanssiperinnettä. Purpuri koostuu useista erilaisista tansseista joita kutsutaan vuoroiksi. Eri paikkakunnilla on ollut omanlaisensa purpurit. Purpureista on säilynyt melko vähän tietoa, mutta arvellaan että ne olisivat tulleet osaksi suomalaista kansanperinnettä joskus 1850-luvun tienoilla. Purpurissa voi olla vuoroja 5-12, mutta sen todellisen keston toistoineen määrää osittain tanssijoiden lukumäärä, sillä kaikki tanssijat eivät välttämättä osallistu tanssiin yhtä aikaa ja kukin vuoro kestää niin kauan kuin tanssijoita riittää tai montako tanssiparia määrätään kuhunkin vuoroon tanssimaan. Pisimmillään purpureita on saatettu esim häissä tanssia useampi päivä, jolloin välillä on seurusteltu, syöty ja nautittu muita virvokkeita. Purpuri alkaa alkumarssilla ja päättyy loppumarssiin. Tyypillisiä purpureissa tanssittuja tansseja ovat esim polkka, masurkka, katrillit, sottiisi, poloneesi ja valssi.

Kesäloman polkaisin käyntiin rivakasti osallistumalla Muodin historian kiertokoulun järjestämään Empire-päivään Hartolassa. En ehtinyt kiireisen kesäkuun johdosta tehdä uutta empirepukua, sillä se olisi vaatinut vähän enemmän kaavoitusta ja perehtymistä. Sen sijaan minulta löytyi feresin kaavat ja ohjeet, jotka vaikuttivat melko helpoilta. Ompelin siis elämäni ensimmäisen feresin. Kaikki tarvikkeet löytyivät omista varastoista. Vihreän silkkiessun tein purkamalla yhden pilalle hiutuneen silkkimekon ja ompelemalla sen paloista riittävän suuren essuksi kelpaavan palan. Feresin kanssa käytettävän päähineen, sorokan tein samasta silkkimekosta. Feresistä tuli muuten oikein hyvä, mutta helma saisi olla pari senttiä lyhyempi.

No sitten kun noita muita projekteja ei ilmeisesti ole riittävästi, ostin ensimmäisen kesälomaviikon puhteiksi kaksi pakettiautollista päreitä. Niistä aion askarrella pihasaunaan silmää hivelevämmän päällysteen. Tuo oranssi maali kun ei ihan hirveästi miellytä ja pistää pihapiirissä silmään kuin tikku pas….a. Siihen päre-souviin tuhraantui kaksi päivää. Tai oikeastaan 2,5 koska toinen pakullinen päreitä on vielä pakussa. Pitäisi purkaa ne kunhan tästä ehtii. Ehkä ensi viikolla. Sitten kävin kaverin kanssa taas Avoimet puutarhat-tapahtumassa ihailemassa paikallisia upeita puutarhoja ja isännän kanssa poikkesimme nopsaan Turussa Finnconissa. Alkuviikosta käytin yhden päivän mattopesuun ja sen jälkeen kävin koti-kotona setvimässä äitini jäämistöä josta vaan tuntuu tavaraa riittävän loputtomiin. Huomenna hurautan Raumalle pitsiviikoille kun siellä julkistetaan Rauman uusi kansallispuku. Ensi viikolla toivottavasti ehdin perehtyä taas remonttihommiin sillä postissa saapuivat juuri tilaamani lasituslistat, jotta pääsen korjaamaan kuistin ulkopokia. Kuistin vuorilaudat odottavat myös raapimista ja maalausta. Olispa kahden kuukauden kesäloma.

Ps. Parisen vuotta sitten asentamaamme tervapääskyn pönttöön on muutaman päivän sisällä nähty kahdesti lentävän tervapääsky. Meille on siis ehkä ensi kesänä tiedossa alivuokralaisia. Jee!

Apologies for my long absence from the blog. Spring and early summer have been really busy again, and whenever I’ve even had a moment to think about the blog, I’ve only had enough time to think about it, not to actually to do anything. Now the first two weeks of my summer vacation are almost gone, and for the first time, I have time to sit down at the computer. It always feels like spring and summer are way too short and packed with all kinds of activities. Then, just when you finally have a chance to sit down and enjoy the summer, there’s already a hint of Autumn in the air, the garden is starting to wither, and you have to hurry to get the harvest in.

So, all sorts of things have happened here. June was pretty busy with work, and changes at the office caused some stress. Oh yes, there was also one plant dyeing workshop too, in the beginning of June. On top of that, our bobbin lace-making class was asked to organize a bobbin lace exhibition for June at a small local exhibition space. So June was largely spent recovering from work-related stress and serving as a supervisor for the lace exhibition. At the end of June, I attended the Kiikoisten Purpurit for the first time, the Finland’s second-oldest folk music festival. The Purpurit is a joint effort by our entire home village, as about a hundred volunteers work tirelessly to make the event happen. Due to other commitments, I was only a guest this time, as I wanted to see the famous Kiikoisten purpuri-dance performed at the event. As a spectator, I have to say that some of the dance routines, such as the running polka, were truly fast-paced. The dancers must have been in great shape. The Kiikoinen purpuri-dance had nearly disappeared from public consciousness altogether, but it’s sheet music was discovered at an estate auction in the late 1960s. That marked the beginning of the history of the Kiikoinen Purpurit, as the discovery of the sheet music sparked enthusiasm to revive the purpuri dance.

Purpuri / Potpourri
Purpuri are multi-part dance sequences in the Finnish folk dance tradition. A purpuri consists of several different dances called “turns.” Different regions have had their own unique versions of purpuri. Relatively little information about purpuri-dances has survived, but it is believed that it became part of Finnish folk tradition sometime around the 1850’s. A purpuri may have 5–12 turns, but it’s actual duration, including repetitions, is partly determined by the number of dancers, since not all dancers necessarily participate at the same time, and each turn lasts as long as there are dancers left dancing or depending on how many dance couples are assigned to each turn. At it’s longest, the purpuri may have been danced for several days, for example at weddings, during which time people socialized, ate, and enjoyed other refreshments. The purpuri begins with an opening march and ends with a closing march. Typical dances performed during a purpuri include, for example polka, mazurka, quadrille, schottische, polonaise and the waltz.

I kicked off my summer holiday with a bang by participating in Empire Day in Hartola, organized by the Muodin historian kiertokoulu (=Fashion History Traveling School in engl.). Due to my busy June, I didn’t have time to make a new Empire-style dress, as that would have required a bit more pattern-making and research. Instead, I found a pattern and instructions for a ferezi, which seemed fairly easy. So I sewed the first ferzi of my life. I found all the materials in my own stash. I made the green silk apron by taking apart a silk dress that had frayed beyond repair and sewing the pieces together to form a large enough piece to serve as an apron. I also made the sorokka, the headdress worn with the ferezi, from the same silk dress. The ferezi turned out really well, but the hem could be a couple of centimeters shorter.

Well, since there apparently aren’t enough of other projects, I bought two van-loads of shingles to keep me busy during the first week of my summer vacation. I plan to use them to build a more visually appealing cladding for the sauna. That orange paint isn’t exactly to my taste, and it sticks out in the yard like a sore thumb. It took two days to get the shingles from the seller to our place. Or actually 2.5, since second load of shingles is still in the van. I should unpack them as soon as I have a chance. Maybe next week. Then I went with a friend to the Open Gardens event again to admire the gorgeous local gardens, and my husband and I made a quick stop at Finncon in Turku. Earlier this week, I spent a day washing rugs, and after that I went to my birth home to sort through my mother’s belongings, there just seems to be an endless amount of stuff. Tomorrow I’m heading to Rauma for Lace Week, where Rauma’s new national costume will be unveiled. Next week, I hope I’ll have time to get back to the renovation work, since the glazing trimmings I ordered just arrived in the post, so I can fix the lobby windows. The lobby siding also needs to be scraped and painted. If only I had a two-month summer vacation.

Ps. We installed swift nesting box couple years ago and now during past couple days we’ve seen twice a swift flying in it. So perhaps next summer we finally have tenants there. Yay!

View this post on Instagram