Joskus vastaan tuleen sellaisia “kerran elämässä”-hetkiä, ettei oikein itsekään usko asioita todeksi. Sain lahjoituksena pahvilaatikollisen kansallispuvun ohjeita ja kaavoja, jotka olivat menossa roskiin. Sattumoisin satuin oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, joten minulta vienosti tiedusteltiin olisinko kiinnostunut näistä. Lahjoittajalla ei ollut näihin mitään asiantuntijuutta tai käyttöä, mutta arastelivat heittää pois kysymättä keneltäkään. Minä sanoin kiitos ja lahjoittaja sanoi anteeksi. Nappasin laatikon kainalooni ja kurvasin kotiin niitä tutkimaan.

Ja voi mikä aarre tässä onkaan. Olen nyt käynyt läpi ja luetteloinut näitä monta päivää. Olen laskenut yli 70 suomalaisen kansallispuvun osittaiset tai kokonaiset kaavat ja ohjeet. Mukana on niiden lisäksi kaksi muinaispukua ja molemmat kansallispukujen tapaan käytettävät kuoropuvut (Alavus ja Kuortane). Ohjeita ja kaavoja löytyy useisiin miesten kansallispukuihin sekä muutamia lasten kaavoja. Lisäksi kokoelmaan kuuluu joitakin yleisiä kansallispuvun huoltoon ja käyttöön liittyviä ohjeita. Jotkut ohjeet ja kaavat ovat peräti 50-60-luvuilta, ehkä jopa 40-luvulta, jotkut ovat 1990-2000-lukujen taitteesta. Olen ihan ällikällä lyöty.

Museaalisesti tämä kokoelma ei ole erityisen arvokas sillä lähes tulkoon kaikki kokoelman pukujen ohjeet ja kaavat ovat edelleen hyvin saatavissa. Jokaisella kansallispukuvulla on ns. koti. Se tarkoittaa sitä että kyseinen taho, koti, huolehtii siitä että puvun ohjeita, kaavoja ja materiaaleja on saatavilla. Niitä ei voi hankkia mistään muualta kuin kyseisen puvun kodista. Tästä syystä tämän kokoelman lahjoittajakaan ei näillä voinut mitään tehdä. Ne ovat olleet yhden ihmisen työväline ja sellaisenaan myös melko puutteellinen. Joistakin puvuista löytyy nimittäin pelkkä tykkimyssyn kirjontakuvio tai pelkät ompeluohjeet, ei kaavoja lainkaan. Minullakaan ei ole näihin mitään tekijänoikeuksia eikä myyntioikeuksia, enkä voi näitä kopioida muiden käyttöön.

Tämä kokoelma on kuitenkin minulle henkilökohtaisesti, sekä nykyiselle kotipaikkakunnalleni paljon sitä arvokkaampi. Tästä laatikosta nimittäin löytyivät Kiikoisten puvun ohjeet, joiden on luultu jo hävinneen jäljettömiin. Kiikoisten kansallispuvun koti on Kiikoisten Nuorisoseura, mutta pukua ei ole vuosiin voinut valmistaa sillä ohjeet ovat olleet kadoksissa. Kankaaseen tarvittavia lankojakaan ei enää mistään saa sillä niiden myynti ja valmistus on loppunut. Nyt meillä kuitenkin on toivoa, sillä ohjeet löytyivät ja olen luvannut ainakin toistaiseksi toimia niiden jakelijana. Lisäksi pystyn käyttämään tätä kokoelmaa kaikkine kilkkeineen oppimismateriaalina tulevassa ammatissani kansallispukukouluttajana. Kokoelman ehkä parasta antia ovatkin varsinaisten ohjeiden lisäksi pienet kankaiden mallitilkut, pitsin ja nauhan pätkät sekä käsin kirjoitetut muistilaput ja ohjeet joita näiden edellinen, jo 20 vuotta sitten eläköitynyt käyttäjä on ohjeisiin liittänyt. Jo pelkästään luetteloimalla kokoelman puvut ja niiden osat, olen oppinut kansallispuvuista paljon. Olen todella otettu ja ylpeä siitä että nämä luovutettiin haltuuni ja saan niitä käyttää oppimiseen ja itselleni pukujen valmistukseen.

Sometimes you encounter such “once in a lifetime” moments that you can hardly believe they are real. I received a donation of a cardboard box full of instructions and patterns for Finnish national costumes that were going to be thrown away. By chance, I happened to be in the right place at the right time, so I was asked if I might be interested in them. The donor had no expertise or use for them, but they were hesitant to throw them away without asking anyone. I said thank you, and the donor said sorry (when handing me this “useless” pile of paper). I grabbed the box and headed home to examine it.

And what a treasure this is. I have now gone through and catalogued these for several days. I have counted over 70 partial or complete patterns and instructions for Finnish national costumes. In addition, there are two ancient folk costumes (made after finds from ancient burial finds) and two choir costumes (Alavus and Kuortane), which were designed to resemble national costumes and are worn in the same way. There are instructions and patterns for several men’s national costumes and a few children’s patterns. The collection also includes some general instructions for the care and use of national costumes. Some of the patterns and instructions are as early as 1950’s-60’s, perhaps even from 40’s, and some are as late and the turn of 1990-2000’s. I am completely overwhelmed.

From a museum perspective, this collection is not particularly valuable, as almost all of the instructions and patterns for the costumes in the collection are still readily available. Each national costume has a so-called home. This means that the home ensures that the instructions, patterns, and materials for the costume are available. They cannot be obtained from anywhere other than the home of the costume in question. For this reason, even the donor of this collection could not do anything with them. They have been the working tools of one person and, as such, are also quite incomplete. Some of the costumes only have the embroidery pattern for the bonnet or just the sewing instructions, with no patterns at all. I do not have any copyright or sales rights to these, and I cannot copy them for others to use.

However, this collection is much more valuable to me personally, as well as to my current home town. This box contained instructions for making the Kiikoinen costume, which were thought to have been lost forever. The Kiikoinen National Costume is housed at the Kiikoinen Youth Association, but it has not been possible to make the costume for years because the instructions were missing. Also the yarn needed for the fabric is no longer available anywhere because it’s sale and manufacture have ceased. Now, however, there is hope, as the instructions have been found and I have promised to distribute them, at least for the time being. In addition, I will be able to use this collection, with all it’s bits and bobs, as learning material in my future profession as a national costume instructor. Perhaps the best part of the collection, in addition to the actual instructions, are the small fabric samples, pieces of lace and ribbon, and handwritten notes and instructions that the previous user, who retired 20 years ago, has attached to the instructions. Just by cataloging the costumes and their parts, I have learned a lot about national costumes. I am really taken by the fact this collection was given to me and I’m now allowed to use it, to learn and to make costumes for myself.