Lokakuu, tuo lempikuukauteni, on täällä. Rakastan niitä harvinaisia päiviä kun aamulla piha on huurteessa ja aurinko saa kaiken kimaltamaan. Muutamia sellaisia on jo saatukin. Omavaraisten bloggareitten #suuntanaomavaraisuus postausten teemana tällä kertaa sadosta nauttiminen, talveen valmistautuminen, luonnon ihmeet ja vuodenkierron juhlat, positiiviset hetket omavaraisuuden polulla. No, kerron miten kävi tuonnempana, tässä ensin linkit muihin blogeihin sekä meitä luotsaavan Sarin Tsajut-blogiin.

Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/10/hyva-sato-joka-vuosi-omavaraisuus.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/10/katovuosi-vai-ei.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/10/suuntana-omavaraisuus-lokakuu-2025.html

Kasvuvyöhyke 3
Caramellia https://caramellia.fi/kanalan-syysvalmistelut/
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-10/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/satojuhlat-vuodelta-2025-sek%C3%A4-syntym%C3%A4p%C3%A4iv%C3%A4aatokset

Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/10/05/loka-25-sato-kiloina-ja-metreina/

Otsikosta saatoitte ehkä arvata, että tämä vuosi on melkoinen epic fail. Mitään en kylvänyt, enkä juuri istuttanutkaan. En tajua miksei tämä saamattomuus ja väsymys jo helpota. Mutta ei tämä syksy siihen omaan saamattomuuteen olisi kaatunut sillä aina on nuo luumupuut, joista satoa saa vaikkei jaksaisi kylvää mitään. Paitsi että ei. Keltaiset luumut olivat kadonneet puusta vähin äänin ennekuin ehdin edes huomata. Ja violetit luumut hävisivät melkein yhdessä yössä niin että kun viikko sitten kävin tarkistamassa ovatko ne vihdoin kypsiä, jäljellä oli enää yksi! YKSI! Korjasin sen talteen ja söin pikkuisen raakana. Ilmeisesti tänä vuonna marjasato on ollut niin heikko, että jopa luumut, jotka yleensä saavat olla linnuilta rauhassa ovat menneet raakana parempiin suihin. Huomasin nimittäin jo pari-kolme viikkoa sitten että orapihlajat ja pihlajat oli jo tyhjennetty marjoista. Orapihlajissa on marjoja yleensä vielä marraskuussakin. Mutta onneksi on aina äidin omenapuut. Paitsi että ei. Viimevuotisen huippusadon vuoksi puut pitävät tänä vuonna lomaa. Viidessä satoisassa ja isossa puussa on tänä vuonna nähty alkukesästä yksi raakile. YKSI! Edes koristeomenassa (?), jonka omenat ovat niin pahan makuisia ettei kukaan niitä viitsi syödä ei ollut yhtään raakiletta. Kirsikkapuista löytyi niinikään yksi syötävä kirsikka. Kauden teema tuntuu olevan “yksi”. (Minähän uhkasin jo aikoja sitten vetää sileäksi kaikki kirsikat muutenkin.) No vielä oli pari viimeistä toivoa jäljellä, nimittäin äidin tyrnipensaat ja japaninruusukvitteni. Mutta arvannette jo vastauksen. Tyrnipensaissa oli peräti kuusi marjaa, vaikka raakileita niissä oli reilu kuukausi sitten vielä ihan reilusti. Ja ruusukvitteni oli tyystin tyhjentynyt raakileista. Ei yhden yhtä. Liekö asialla olleet supikoirat, hiiret, myyrät, linnut, mitkä lie. Edes äidin valtavassa aroniassa ei ollut yhtään marjaa jäljellä. Omassa aroniassa oli pari päivää sitten enää pari raakaa terttua.

Sato on siis tänä vuonna ihan totaalinen epic fail. Se niistä rommiluumuista, omenatuoremehusta ja kuivatuista omenasiivuista. Omien marjapuskienkin marjat menivät lintujen suihin koska olin liian hidas, saamaton ja muka kiireinen. Pännii oma saamattomuus, mutta eihän sille tässä vaiheessa oikein mitään voi. Niinpä sitten ostin ämpärillisen puolukkaa että saan talvivarastoihin edes jotain. Tämä on luultavasti huonoin vuosi sitten Havumäkeen muuttomme. Voisin potkaista itseäni sääreen, niin paljon se harmittaa. Tosin tämän vuotinen sato olisi todennäköisesti ollut melko huono silti vaikka olisin tehnyt kaikkeni.

Tuleva talvi pitänee mennä ostomehuilla. Se hiukan harmittaa, sillä kaupan mehuissa on sivumaku, josta en kamalasti pidä. Luulen että keinotekoiset makeutusaineet antavat mehuihin epämiellyttävän maun. Satoon liittyviä ilon aiheita on siis tänä vuonna hyvin vähän jos lainkaan. Ensi vuonna uudella innolla. Ehkä. Onneksi remontti sentään on edennyt joka vuosi nykäyksittäin eteenpäin ja liiterissä riittää polttopuuta edelleen. Puutarhaa on alettu laitella talviteloille, mikä meidän tapauksessa tarkoittaa joidenkin taimien istuttamista, remonttikamojen siivoilua ja vesisaavien tyhjentämistä ja pesua. Haravointia meillä tehdään hyvin minimaalisesti. Haravoin ainoastaan kulkuväylät sillä sateesta kastuvat, maatuvat lehdet ovat liukkaita. Muualla pihassa lehdet saavat maatua niille sijoilleen. Perennapenkkejäkään en turhaan siivoile, kasvit saavat maatua takaisin kukkapenkin ravinteeksi. Keväällä vasta siistin viimeiset talventörröttäjät. Talvella ne antavat hauskaa silmäniloa muuttumalla huurteisiksi ja lumisiksi pihakoristeiksi ja linnut saavat syödä niistä viimeisetkin siemenet.

October, my favourite month, is here. I love those rare days when the yard is covered in frost in the morning and the sun makes everything sparkle. We’ve already had couple of those. The theme of the #towardsselfsufficiency posts by self-sufficient bloggers this time is enjoying the harvest, preparing for winter, the wonders of nature and celebrations of the cycle of the year, positive moments on the path to self-sufficiency. Well, I’ll tell you how it went later, but first here are links to other blogs and to Sari’s Tsajut blog, who keeps us in line.

Finnish Grow Zone 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2025/10/hyva-sato-joka-vuosi-omavaraisuus.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2025/10/katovuosi-vai-ei.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2025/10/suuntana-omavaraisuus-lokakuu-2025.html

Finnish Grow Zone 3
Caramellia https://caramellia.fi/kanalan-syysvalmistelut/
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2025-osa-10/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/satojuhlat-vuodelta-2025-sek%C3%A4-syntym%C3%A4p%C3%A4iv%C3%A4aatokset

Finnish Grow Zone 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2025/10/05/loka-25-sato-kiloina-ja-metreina/

From the title, you may have guessed that this year has been quite an epic fail. I didn’t sow anything, nor did I plant much. I don’t understand why this lack of enthusiasm and fatigue haven’t eased up yet. But this fall isn’t complete failure, after all we still got the plum trees, which always produce a harvest even if I don’t feel like sowing anything. Except that they didn’t. The yellow damsons had disappeared from the tree before I even noticed anything. And the purple damsons disappeared almost overnight, so when I went to check them a week ago, to see if they were finally ripe, there was only one left! ONE! I picked it and ate it a little bit raw. Apparently, this year’s berry harvest has been so poor that even the plums, which are usually left alone by the birds, have been eaten raw. I noticed a several weeks ago that the rowan and hawthorn bushes had already been stripped of their berries. But luckily, there’s always my mum’s apple trees. Except that there aren’t. Due to last year’s huge crop, the trees are taking a break this year. In five large, productive trees, only one unripe apple has been spotted since the beginning of summer. ONE! The cherry trees also provided one edible cherry. The theme of the season seems to be “one.” (And I had already threatened to cut down all the cherries anyway.) Well there was couple more hopes left, mum’s sea buckthorn and japanese quince. But you probably already guessed the answer. Buckthorn had six berries left, even though it was quite full of raw berries 1,5 months ago. And also the quice had been emptied from fruit by something. Not a single fruit left. I don’t know if it was raccoon dog, mice, voles, birds or what. Even mums huge chokeberry didn’t have any berries left. Our own chokeberry had couple berries left the other day, but they were still raw.

So this year’s harvest is a total epic fail. So much for the rum plums, apple juice, and dried apple slices. The berries from my own bushes were eaten by birds because I was too slow, uninterested, and supposedly busy. I’m annoyed at my own lazyness, but there’s nothing I can do about it at this point. So I bought a bucketful of lingonberries to have at least something in my winter storage. This is probably the worst year harvest-wise since we moved to Havumäki. I could kick myself, I’m so annoyed. This summer has been bad for crops elsewhere too, so it’s possible that the harvest would have been poor even if I had done everything I could.

This winter, I’ll probably have to buy juice. That’s a bit annoying, because store-bought juice has an aftertaste that I don’t like very much. I think artificial sweeteners give the juice an unpleasant taste. But there is still one hope left: my mother’s sea buckthorn bushes. Keep your fingers crossed that we’ll get something out of them. So there are very few, if any, reasons to be happy about the harvest this year. Next year, with renewed enthusiasm. Maybe. Fortunately, the renovation has progressed every year and there is still plenty of wood for burning in the barn. We have slowly started to prepare the garden for the winter. In our case it means I have planted some plants, emptied and washed the water butts and tidied up some renovation materials. I don’t really rake much, only the walkways, because rotting wet leaves are quite slippery. Rest of the leaves can stay on the ground and turn into nutrients. I don’t really tidy up the flower beds either, I allow everything to rot in their place and release the nutrients back into the soil. I will tidy up dried plants in the spring. In the Winter they turn into funny frosty and snowy garden decorations and birds can eat the last seeds from them.