En yleensä kannusta myymään rikkinäisiä tavaroita kirppiksellä, mutta joissakin tapauksissa sekin voi olla hyvä idea. Jos esine on rikki siten, että rikkouma ei estä sen käyttöä tai se on mahdollista korjata, myyminen saattaa kannattaa. Vika kuitenkin pitää ottaa reilusti hinnassa huomioon. Liimauksista ravistuneen puu-huonekalun hinta ei voi olla sama kuin sellaisenaan käyttökelpoisen, eikä reunasta haljenneesta Arabian rotanhäntäleimaisesta tarjoiluvadista voi pyytää läheskään yhtä isoja summia kuin täysin ehjästä voi. Vaikka pikkunaarmut eivät yleensä vaikuta esineen käyttöön mitenkään, kunnon rikkouma pudottaa esineen hintaa lähes aina vähintään puoleen, joissain tapauksissa enemmänkin.

Näillä puheilla, ostin kuin ostinkin kirppikseltä rikkinäisen kynttelikön erittäin edullisesti. Alumiinisesta (?) isosta kyntteliköstä oli katkennut kaksi sakaraa. Ehkä kynttelikkö oli pudonnut ja sakarat katkenneet siinä hötäkässä, mutta onneksi ne olivat poikki vastakkaisilta puolilta, joten kynttelikkö oli vielä ihan käyttökelpoinen. Ajattelin että voisin hiukan silotella katkenneita tynkiä jotta ei olisi niin silmiinpistävää että kaksi sakaraa puuttuu.

Viilasin ensin isommat murtumajäljet pois molemmilta puolilta. Pehmeään alumiiniin puree varmaan muutkin viilat, mutta oma viilani sattui olemaan metallille tarkoitettu. Metalliviilaa kannattaa tietysti käyttää metallisille asioille. Olisin voinut viilata vielä enemmän pois niin että jäljelle jäävä metallirengas olisi ollut vielä tasaisempi, mutta en nähnyt sille tarvetta. Pääasia oli että terävät reunat ja murtumajäljet poistuivat. Viilauksen jälki oli vähän karkeaa, joten hioin jäljen sileämmäksi vesihiomapapereilla 600c ja 1200c. Lopuksi pyyhin kynttelikön kostealla rätillä ja kiillotin sen hopeankiillotukseen tarkoitetulla liinalla. Tälle kookkaalle kynttelikölle tuli hintaa viisi euroa. Kaikki tarvikkeet löytyivät valmiina kotoa.

I don’t usually encourage selling broken items at a flea market, but in some cases it can be a good idea. If the item is broken in a way that the breakage does not prevent it from being used or it can be repaired, selling might be just worth it. Even in these cases, the price should always take the defect into account. A piece of wooden furniture which is loose on the joints cannot be priced the same as ones which are in perfect condition, and vintage serving dish with a chip on it cannot be sold nearly as much as a perfectly intact one. Although minor scratches usually have no effect on the use of the object, a larger breakage will almost always reduce the price of the object to atleast half, and in some cases by even more.

With that said, I did buy a broken candlestick at a flea market for a very reasonable price. This large candlestick was made of aluminium (?) and had two broken arms. Maybe it had fallen off the table and the two arms had broken off due to fall. Luckily they were broken on opposite sides, so the candlestick was still quite usable. I thought I could smooth the broken bits a bit so it wouldn’t be so obvious that two of the arms were missing.

I first filed off the sharp fracture marks on both sides. Other files will probably bite into soft aluminium, but mine happened to be a metal file. Of course, best option is to use metal file for metal things. I could have filed off even more so that the remaining metal ring would have been even smoother, but I didn’t see the need. The main thing was that the sharp edges and fracture marks were removed. The filing left scratch marks, so I sanded it with 600c and 1200c water sandpaper. Finally, I wiped the candlestick with a damp cloth and polished it with a silver polishing cloth. The price for this large candlestick was five euros. All of the tools and accessories I already had at home.