Satokausi on tässä kuumimmillaan ja on aika hiukan summata, että mitä sitä tuli tehtyä ja missä meni penkin alle. Olen sillä tavalla tyypillinen suomalainen ja perusnegatiivinen että aina sitä tulee vähän itseä moitittua, lähinnä kaikesta. Ymmärrän mistä epäonnistumiset osittain johtuvat, ja toivon asioihin parannusta, mutta tämä ei ole pelkästään itsestäni kiinni. Muilla bloggareilla voi olla toisenlaisia näkemyksiä asiaan, joten lukaise toki koko konkkaronkan jutut. Tätä tukkikärryä ohjastavat tuttuun tapaan Sari ja Heikki blogeineen. Linkit muihin löytyvät tästä alta ja postaus jatkuu niiden jälkeen.
Kasvuvyöhyke 1
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kootut-virheet-ja-onnistumiset-vm-2024-suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2024
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/
Tillin tila https://www.tillintilananna.fi/kasvukausi-24-palovammoja-ja-toipumista
Kasvuvyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/09/puutarhakomposti-ja-maanparannus.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/09/suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2024.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/09/trimmeri-ja-muita-mokia.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-9/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kasvukausi-2024
Kasvuvyöhyke 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2024/08/syyskuu.html
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/09/01/syyskuu-24-virheet-ja-onnistumiset
Aloitetaan positiivisista. Hedelmien ja marjojen suhteen tämä on ollut täällä kakkos- ja kolmos-kasvuvyöhykkeiden rajalla todella onnistunut sesonki. Ne kasvattavat käytännöllisesti katsoen itse itsensä, eikä niille tarvitse kamalasti tehdä muuta kuin korjata sato oikeaan aikaan. Saimme todeta että meillä on itseasiassa kaksi erilaista luumupuuta. Korkeampi kaksirunkoinen on luultavasti keltakriikuna ja matalampi enempi pensasmainen yksilö on punavioletti luumu. Viime vuonna emme edes tajunneet kriikunan kypsyneen, joten kaikki hedelmät olivat joko maassa tai lintujen syömät ennenkuin heräsimme tilanteeseen. Emmekä tänä vuonna edes muistaneet että ne olivat tosiaan eri värisiä kuin matalamman puun hedelmät. Tänä vuonna pidimme kuitenkin puuta tarkemmin silmällä ja saimme kuin saimmekin kulhollisen vihertävän keltaisia kriikunoita. Sisältä makeita, kuoresta kirpakoita. Se kulhollinen tuli nautittua tuoreeltaan. Nyt odottelemme vielä tummien luumujen kypsymistä.
Yellow damsons
Viinimarjat menivät heti kypsyttyään mehuksi, sillä sitä meillä kuluu paljon. Oman pihan mustat viinimarjat ja äidin pihan pensaista kerätyt punaviinimarjat keittelin mehuiksi kahdessa erässä. Lisäksi keräsin äidin puista isohkon erän omenoita. Äidin pihassa on neljä erilaista omenapuuta. En tarkalleen tiedä niiden lajikkeita, mutta kolme on hapahkompaa ja yksi makeampi. Lisäksi on yksi koristeomenapuu, jonka funktiota en muuten ole oikein ikinä tajunnut. Omenoista tulee kuivattuja omenarenkaita sekä pastöroitua mehua. Niin kuin sanoin, mehua kuluu, sillä olen oikea mehuhiiri. Viime syksyn mehuvarastot loppuivat juuri kun uudet mehut tuli pullotettua ja tänä vuonna mehua on hiukan enemmän. Eli ensi talvena ei juomia tarvitse säästellä. Myöhemmin syyskuussa käyn vielä keräämässä äidin pensaista tyrnit joista teen myös erikoisherkkumehua.
Lisäksi olen saanut erinomaisen hyvän sadon salviasta, persiljasta, piparmintusta, lakritsiyrtistä, kohtalaisen hyvän myös viinisuolaheinästä ja myöhemmin vielä kerään satoa äidin piparjuuresta ja omista maa-artisokista. Tänä vuonna otin lisää monivuotisia yrttejä. Salvia ja lakritsiyritti (ja persilja) eivät todennäköisesti talvehdi, mutta piparmintun, viinisuolaheinän ja äidin pihasta tuomani piparjuuren pitäisi talvehtia kyllä. Voi tosin olla että piparjuuren tuominen oli virhe, sillä se kuulemma leviää helposti pienistäkin juurenpaloista. No se on lavakauluksessa, katsellaan miten sen kanssa sujuu. Piparjuuren käyttövinkkejä otetaan mieluusti myös vastaan, sillä äidin pihassa se rehottaa. Myöskin aronian käyttöön otan mieluusti vastaan vinkkejä. Äidin pihassa on jo lähes villiintynyt pensas ja omassakin pihassa on pieniä vähän kitukasvuisen näköisiä pensaita, joista saatamme saada tänä vuonna satoa, elleivät mustarastaat vie niitä ensin.
I planted the horseradish, which I brought from mums yard, into this pile of sticks, old leaves, humus and old dirt. Looks like it’s doing fine in it.
No entäpä sitten ne epäonnistumiset. Saamani tomaatintaimet katkesivat myrskytuulessa, sipulit jäivät kitukasvuisiksi ja loput kasvit jäivät tänäkin vuonna kylvämättä. Tiedostan että suuri osa tästä johtuu omasta heikosta jaksamisesta ja saamattomuudesta. Tomaatintaimet olisivat säästyneet jos olisin jaksanut tukea ja suojata ne lasin taakse heti ne saatuani. Sipulit olisivat kasvaneet kokoa jos olisin muistanut lannoittaa niitä. Mainitsinkin jo aiemmin että vaalimistamme 15 (!) kirsikkapuun taimesta, jotka olivat keväällä täynnä kukkia, saimme tänä vuonna peräti kaksi kokonaista kirsikkaa! Wau mikä sato. No itseasiassa tämä ei minua oikeastaan harmita sillä ainoa tavoitteeni oli päästä maistamaan. Ja pääsinkin. Kirsikat olivat hädin tuskin sormenpään kokoiset, niissä oli enemmän kiveä kuin hedelmälihaa ja maku oli niin hapan että päätimme näyttää kirsikkatarhalle moottorisahaa ja hankkia paremman makuisia taimia puutarhalta. Ne istutetaan parempaan paikkaan, sillä nykyinen kirsikkatarha on erittäin huonossa paikassa. Arvelemme että kyseessä oli ehkä koristekirsikka. En tiedä vartetaanko kirsikkaa, mutta se olisi tietysti toinen vaihtoehto, että vartettu kirsikkapuu on aikoinaan kaadettu ja nämä ovatkin sitten sen tyven syömäkelvottomia jälkeläisiä.
Tällä kertaa eniten harmittaa kuitenkin rohtosuopayrtti, joka ei vain tahdo menestyä ja vanhat suopavarastoni alkavat huveta vähiin. Se on todennäköisesti liian varjossa, aurinko ei taida siihen paistaa oikeastaan lainkaan. Olisi pitänyt saada aikaiseksi jo keväällä siirtää se aurinkoisempaan paikkaan. Kaikki tämä jossittelu ei kuitenkaan ole hyväksi. Sen verran olen saanut asiaa edistettyä että olen keväällä kaulannut keittiöpuutarhan vieressä kasvavia haapoja jotka imevät lavakaulusten kosteuden ja ravinteet. Sain myös kaverilta lisää suopayrttiä jotka istutin uuteen, aurinkoisempaan paikkaan keittiöpuutarhan kivipenkereen viereen raivaamaani uuteen kukkapenkkiin. Pienin askelin siis kohti parempaa! Ja ensi viikolla on taas lääkäri, jospa vaikka pääsisin rauta-infuusioon. Pitäkää peukkuja.
Ai niin, onhan minulla yksi onneton kesäkurpitsan taimikin. Sekin taitaa kärsiä ravinteiden puutteesta, sillä lehtivarret ovat kiertyneet hassusti itsensä ympäri ja melkein sulkeneet kaikki kehittyvät kurpitsanalut sisäänsä. Alkukesästä siinä oli joko pelkkiä tyttö- tai poikakukkia, joten pölytystä ei tapahtunut. Saattaa se vielä ehtiä tehdä kesäkurpitsan tai kaksi, mutta epäilen. Vettä on kuitenkin tullut ihan riittävästi tänä kesänä, joten siitä asia ei ainakaan ole kiinni.
Harvest season is at it’s height and it’s time to talk about what we did right and what was a fail. I am a typical Finn, a bit negative about everything, so that I am a bit prone to beat myself for the failures. I understand what are the reasons for the failings, and I’m hoping improvement on things, but it’s not just up to me alone. Other bloggers might have different views on things, so check them too. This heavy cart is steered as usual Sari and Heikki in their own blogs. Links to other posts you can find below and my post continues after that.
Finnish grow zone 1
Krutbacken https://www.krutbacken.fi/omavaraistelijan-kootut-virheet-ja-onnistumiset-vm-2024-suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2024
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/
Finnish grow zone 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/09/puutarhakomposti-ja-maanparannus.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/09/suuntana-omavaraisuus-syyskuu-2024.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/09/trimmeri-ja-muita-mokia.html
Finnish grow zone 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-9/
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/kasvukausi-2024
Finnish grow zone 5
Korpikuusen tila https://korpikuusentila.blogspot.com/2024/09/syyskuu.html
Finnish grow zone 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/09/01/syyskuu-24-virheet-ja-onnistumiset
Let’s start with the positive. This area, on the border of second and third grow area, is really successfull with berries and fruit this year. They practically grow on their own, I don’t really have to do much more than just collect the harvest at correct time. We found out that we actually have two different plum trees. Higher tree is yellow damson and lower, more bush-like tree is purple plum. Last year we didn’t even realize damson was ripe, untill all fruit were either eaten by birds or rotted and fallen on the ground. So this year we didn’t even remember that they were actually yellow. However this time we kept better eye on the tree and amanged to get bowl full of greenish yellow damson. Now we just wait for the purple plums to ripen.
Currant were turned into juice as soon as they were ripe, because we consume it a lot. I cooked black currants from our yard and red wine berries from mums yard into delicious juice in two batches. I also collected quite a lot of apples from mums. There is four different kind of apple trees there. I don’t know what they are, but three of them are more acidic and one more sweet. There is also fifth apple tree which is decorative apple. I have never really understood the concept of them. Apples will become dried apple slices and pasteurized apple juice. Like I mentioned, we use lot of juice, I am juice monster to the core. Last Autums juices ran out just when I was bottling new batch. This year there is slightly more than last, so there is no need to be stingy. Later this month I will go and pick the sea-buckthorn berries and turn them into special luxury juice.
1. Lähes valkoinen kuori ja malto, vähän hennon vaaleanpunaisia laikkuja tai raitoja. Maku mausteisen hapokas, mutta samalla makea, muistuttaa hieman kaneliomenaa.
2. Valkeakuulaan tyyppinen vaalea, vihreän kellervä, mehukas makeahko, helposti kolhiintuva ja nopeasti pilaantuva. Ei kuitenkaan mielestäni ole valkeakuulas sillä ei muutu kuulakkaaksi kypsyessään.
3. Punaisen ja vihreän kirjava, joissakin omenissa enemmän punaista, joissakin enemmän vihreää. Maku mausteisen hapokas, kaneliomenan tyyppinen, mahdollisesti joku aikainen kaneliomenalajike.
4. Näistä neljästä hapokkain melkein kokonaan vihreä omena jossa satunnaisia punaisia läikkiä tai raitoja. Arvelen joksikin talviomenaksi. Omaan makuuni on jo syötävä, vaikkakin maku todennäköisesti paranee myöhemmin syksyllä. /
Mum’s yard has four different apples. If you recognise the variety, please let me know in the comments. From left to right:
1. Almost white with small pink markings and stripes. Flavour is spicy, acidic but sweet, reminds me of cinnamon-apples.
2. Similar to white transparent, colour is pale yellowish green, juicy and sweet, bruises easily and goes bad fast. I’m pretty sure it’s not white transparent though, because it doesn’t go transparent when it’s ripe.
3. Red-and-green apple, some are more red, some more green. Spicy and acidic, similar flavour than cinnamon-apples, possibly an early cultivar of cinnamon-apple.
4. Most acidic of these four, almost completely green apple, with a hint of red on some of them. I think it might be one of winter apple variety. I like acidic apples, so to me it tastes already pretty good, but the flavour might improve later in the autumn.
I have also got pretty good harvest from sage, parsley, peppermint, irish lace marigold and also from red veined dock. Later I will be harvesting also mums horseradish and my own jerusalem artichokes. This year I got more perennial herbs. Sage and irish lace marigold don’t hibernate in Finland, but peppermint, red veined dock and horseradish should. I brought some horseradish from mums yard to ours, but that might have been mistake. I have heard that it is easily spreading and difficult to get rid later. Well, I planted it in one of the raised grow box, so we will see. If you got any good recipes for horseradish, please share. I would also like to have tips for using chokeberries/aronia berries. Mum has huge bush and we also have little bushes, which might actually give us some harvest this year, unless the blackbirds get there first.
What about the failures then. Tomato plants I got, snapped in the storm, onions didn’t really grow much and rest of the plants I didn’t even sow. I know that most of this is due to my own poor energy levels and fatigue. Tomatoes would have been saved if I would have straight away supported them and protected them against wind. Onions would have grown if I would have remembered to give them nutrients. I already mentioned that we from the 15 (!) cherry plants we got, which were full of flowers btw, we got the hole of two cherries! Wow, what a harvest. Well, actually this doesn’t upset me much. because my only goal was to taste them. And taste I got. Cherries were just barely the size of my finger tip, there was more pit than flesh and taste was so bitter that we decided to show the cherry trees our chainsaw. It’s better to buy more flavoursome cherries from nursery and plant them in better location too. We assume that these are actually decorative cherries rather than edible ones. I don’t know if cherries are grafted, but that would be other option if the actual cherry had been cut down and the non-flavousome root just started making saplings.
However this year I am mostly upset about soapwort, which just doesn’t grow in current place. My old harvest of it is running low. I think the plant is in too dark place, I don’t think the sun actually shines there at all. But all this “only if I” is not good for me. I have managed to get something done to improve my kitchen garden. I have prepped the aspens for cutting them down. They grow nearby my garden and suck all the water and nutrients from the grow boxes. I also got more soapwort from a friend. I planted those nearby the kitchen garden. So baby steps towards improvement! And next week I have doctors appointment again, perhaps I can finally get the iron infusion. Keep your fingers crossed.
Oh yeah, I do have one sad zucchini. I think it might also suffer from some sort of lack of nutrients, leaves are somehow curled around themselves and almost closed all fruit inside themselves. In the spring there was only one sort of flower blooming at once, so there was no way they were pollinating. It might still produce one or two fruits, but I doubt it. There has been plenty of water this summer, so that’s not the problem.
My sad uncared kitchen garden.
Peppermint seems to be doing great. Peppermint is mix of watermint and spearmint. It doesn’t make sprouting seeds, but spreads from root sapplings.
Next to the stonewall of my kitchen garden (old barn bridge) I planted some soapwort I got from a friend.
I hope that this area, previously covered with hay, fireweed, stinging nettle and ground elder, will turn into lovely potager-type area. Ontop of the rocks I have planted wild thymus from mums garden and on the bottom are the previously mentioned soapworts. I will also be adding ivy-leaved toadflax for decoration and japanese-lantern. Fruit from japanese-lantern (alkekengi) is edible when completely ripe, but they are poisonous when raw. I found snake skin when I was clearing this area, even though I have never seen a snake here. they might have secret hideouts inside the stonewall and flowers in front of the stone will give them more cover and privacy.
I can’t really tell which snake left this behind, but there are lot of common European adder in the area. I have never seen them though.
Weirdly curly zucchini. Next year I plant two, one plant just doesn’t work.
Licorice herb i.k.a. irish lace marigold is doing really well, and so is parsley.
I have tried to make lavender to survive over winter for several years, because it’s one of my favourite herbs. But I have failed every time. Perhaps this year is different?
My jerusalem artichoke isn’t going to bloom this year either, even though it’s in full bloom at mums yard. I assume the reason is that the aspens nearby are too close. Did you know btw, that aspen is one of the largest living organisms in the world. These aspen trunks next to my kitchen garden are probably par of one and same plant.
Red veined dock is doing really well and it should be perennial. Let’s hope it survives the winter.
Harmi juttu noiden kirsikkapuiden kohtalo. Ei ollut varmaankaan helppo juttu tehdä päätös! Toivotaan makeampia aikoja jatkossa ????
Nirja, KORPITALO – Päätös ei tosiaan ollut helppo, sillä toivoin että nämä olisivat olleet satoisia ja maukkaita. Mutta koko tänä nyt lähes neljän asuinvuoden aikana satoa ei olla saatu ja tämä on tosiaan ensimmäinen kerta kun yhtään hedelmää pääsi kypsäksi asti. Osa taimista toki on vielä niin pieniä etteivät tuota hedelmää. Näistä olisi saanut oikein kelpoisan kirsikkatarhan ilmaiseksi, mutta usein eivät asia suju toiveiden mukaan. Mieluummin otan 1-2 oikein hyvää kalliimpaakin puuta kuin kourallisen huonoja ilmaiseksi.
Ihania kuvia ja itkunauruhymiö epäonnistumisista! Tiedän tunteen, ja olenkin päätynyt lähinnä koristeviljelyyn. Koristeomenaa tai -kirsikkaa minulla ei tosin ole, koska jänishän ne söisi taimena. Tällaisesta viihdeviljelijästä ne ovat vallan ihania keväällä kukkiessaan eikä hedelmien korjaamiseksi tarvitse nähdä vaivaa. Niillä on siis puhtaasti vain se hetken kestävä kauneusarvo, ja tietysti pörriäisillekin valinnanvaraa kukkabuffettiin.
Taloyhtiön koristeomenoiden taimet suojataan meidän pahamaineisen ja pelätyn pääpuutarhurimme, jäniksen vuoksi talveksi aina rumilla verkkohökötyksillä, joita en pihaani halua. Siispä meidän pihassa on vain yksi luumupuu, jonka juurivesojen pistamisesta jänis kiitettävästi huolehtii. Luumupuu teki tänä vuonna ensimmäisen kerran hyvin luumuja. Ehdimme jopa syödä kourallisen melkein kypsiä maistiaisia. Nyt puu on tyhjä. Syöty parempiin suihin/nokkiin.
Niitä tyrnejä kannattaa muuten pitää silmällä ja olla nopea, jollei niitä ole suojattu verkolla (en tiedä tavataanko tyrnejä suojata verkoilla). Vanhempieni korkeassa tyrnipuussa käy istuskelemassa ja aikaa viettämässä piikeistä välittämättä marjoja nautiskellen napsiva, erittäin kiiltävähöyheninen varis. Tyrni tekee muistaakseni hyvää hiuksille ja kynsille, miksei siis myös höyhenille.
Jonna – Kieltämättä itteäkin välillä naurattaa kun joskus nämä edesottamukset vaatii jo melkoista taituruutta. Pieniä määriä viljellessä eihän tästä varsinaisesti mitään hyötyä ole, siemenet, lannoitteet, multa ja vesi on kalliita. Siksi olen päätynyt haalimaan noita monivuotisia hyötykasveja ja syötäviä perennoja jotka selviävät omillaan. Toki eivät nekään aina ihan kaikkea kestä. Viime talvi ja kevät erityisesti oli tosiaan melko raju ja esim maarianverijuuri ei selvinnyt. Minttu, iisoppi ja mäkimeirami selvisivät hengissä vain juuri ja juuri. Marjat ja hedelmät sen sijaan ovat kyllä jo ihan säästöä. Koska kulutan mehuja niin paljon, säästän melko paljon rahaa tekemällä omat mehut. Kuivattuja omenasiivuja syön enemmän kuin ehdin itse kuivattaa. Syön niitä karkin sijaan, mutta koska saan niitä tehtyä aina melko vähän, en varsinaisesti säästä karkissa :D ne loppuu aina melko aikaisin.
En tiedä mistä johtuu, mutta meillä ei tyrnejä ole tarvinnut suojata. Viime vuonna satoa oli niin paljon etten millään pystynyt kerätä kaikkea. Tänä vuonna kahdesta pensaasta vain toisessa on marjoja, toisessa ei juurikaan, en tiedä epäonnistuiko pölytys vai missä vika.
Äitini koristeomena on ihan oman onnensa nojassa sillä se kasvaa erillään pihapiiristä. Mutta eikö pihapiirissä olevaan koristeomenaan kuitenkin tule omenoita? Tuleehan siitä vaivaa kun ne pitää kerätä pois puun alta jos ei halua liukastella mätäneviin omppuihin? Bongasin muuten ihan tässä pari päivää sitten tiedon että myös niitä pahanmakuisia koristeomenoita “crabapples” voi säilöä ruuaksi.
Hrrr, mikä nahka. Onnittelen löydöstä, jokainen ei pääse luotua käärmeennahkaa ihmettelemään luonnossa. Vaikka kyihin ei ole mukava törmätä omassa pihassaan, ovat käärmeet tärkeä osa ekosysteemiä. Onkin joka kerta harmi harmi kuulla, kuinka ihmiset pelkäävät käärmeitä niin paljon, että tappavat jokaisen tielleen osuneen harmittoman vaskitsankin. Toivottavasti ne saavat elää pihassasi rauhaisaa elämää.
Keltaiset kriikunat ovat tosiaan herkullisia! Itselleni anis on paljon lakritsiyrttiä tutumpi. Miten olet sitä hyödyntänyt? 2. omena näyttää mielestäni aivan valkealta kuulaalta ja kuvaus sopisi siihen aivan tismalleen. Useita vuosia erästä valkeaa kuulasta seuranneena pitää todeta, etteivät omenat läheskään aina muutu mehusta kuulaiksi. Arvelen sen johtuvan puun kasvupaikasta ja huonosta vedensaannista. Jossakin on varmasti asiantuntijoita, joille voi viedä oman omenapuunsa lajikkeenmääritykseen, jos lajikkeen epämääräisyys jää kiusaamaan.
Murmur – Ilman muuta kyytkin saavat meillä elää rauhassa. Ne pitävät omalta osaltaan myyräkantaa kurissa. Hätkähdän toki käärmeen nähdessäni, kun se on luontainen reaktio, mutta en pelkää käärmeitä, kyitäkään niin paljoa että haluaisin ne hävittää tai välttelisin pihalla liikkumista. Liikun omassa pihassa pääsääntöisesti kumisaappaat jalassa, mutta kuten sanottu, kertaakaan en ole kyytä tässä pihassa nähnyt, joten ei niitä nyt ihan ruuhkaksi asti kuitenkaan tässä pyöri. Sen verran kuitenkin varaudumme asiaan että tulevaan kissojen ulkohäkkiin tulee tiheäsilmäinen verkko josta ei pitäisi ainakaan aikuisten käärmeiden päästä läpi, alareunaan varmasti täytyy lisätä joku levy.
Toistaiseksi olen käyttänyt lakritsiyrttiä teen tapaan sellaisenaan. Maku on sellainen aniksen ja lakritsin sekoitus. Sopii kuulemma myös jälkiruokien mausteeksi ja kalan kanssa, mutta sellaiset villimmät kokeilut jätän toistaiseksi muille :)
Voihan se olla että kyse on sitten kuitenkin valkeasta kuulaasta, olen vain ymmärtänyt että siihen tulee aina se kuulaus. Eivät ne lajikkeet käytön kannalta tai muutenkaan niin tärkeitä ole, lähinnä kuriositeetteja. Itselleni valkeakuulas ei ole suosikkiomena, pidän enemmän kaneliomenista ja muista mausteisen hapokkaista lajikkeista.
Siirrän aina syksyisin laventelit kesäkukkaruukuista kukkapenkkiin ja jätän seuraavana kesänä maahan, jos ne selviävät kyseisessä paikassa talvesta. Päälle kasaan pakkas- ja auringonsuojaksi oksia, havuja, leikattuja perennoja tms. sekä lunta.
Talvesta ja keväästä riippuu selviävätkö useita vuosiakin vanhat laventelit seuraavaan kesään. Esimerkiksi tämä vuosi oli vaikea. Pahinta niille on, kun aurinko ja lämpö saa ne heräämään ja sitten tuleekin kylmä ja lunta. Vanhin laventelini, sympaattinen puuvartinen käkkyrä, joka oli täällä jo kun muutettiin, ei selvinnyt huhtikuun takatalvesta ja toukokuun helteestä.
Tänä syksynä aion kokeilla leikata laventeleista vihreät pois, ei kuitenkaan puuvarteen asti, kuten Monty Don neuvoi ihan hiljattain Gardeners’ Worldissa. Sen pitäisi estää paleltumista ja haihduttamista. Saas nähdä kuinka käy.
Jonna – Hyvä tietää, kokeilen näitä vinkkejä. Tiesin että talvimärkyys on laventelille huono, joten olen lisännyt lavakaulukseen hiekkaa mullan sekaan, mutta sitä varmaan saisi olla enemmän, ja vähän karkeampaa kuin tuo nykyinen.