Tunnetteko tekin jo sen pienen kirpaisun? Sen kun on palattava lomalta takaisin töihin. Sen kun ilma muuttuu kosteammaksi ja tuuli tuntuu jo vaatteiden läpi. Tai sen kun puutarhassa näkyy jo lakastumisen merkkejä, vihreä on käynyt syvemmäksi, siemenkotia ja kuihtuneita kukkia on alkanut ilmestyä sinne tänne. Se on merkki siitä että kesä kääntyy kohti syksyä ja on aika viimeistään aloittaa säilömään kesäisiä herkkuja talven varalle. Siitä, sekä erilaisista puutarhan ja omavaraisuuden aita-ratkaisuista kirjoittelevat tänään #suuntanaomavaraisuus bloggarit joille ruoria pitelevät Sari ja Heikki omissa blogeissaan. Linkit muihin blogeihin löytyvät heti tästä alta, postaus jatkuu linkkien jälkeen.
Kasvuvyöhyke 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/
Kasvuvyöhyke 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-elokuu-2024-aidat.html
Urbanfarming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-8-2024.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/08/pensasaidat-luo-suojaa-omavaraisuus.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/08/ruosteista-rautaa.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2024.html
Kasvuvyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-8/(opens in a new tab)
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/aitaamisen-abc-ja-kuinka-ei-ainakaan-kannata-aidata
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/08/kesan-kuulumisia
Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/08/aidat
Kasvuvyöhyke 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/08/04/elokuu-24-aitaaminen/
Aidat, ne olivat tämän elokuisen postauksen aiheena, mutta ei minulla oikeastaan ole niistä ihan hirveän paljon kokemusta. Meillä on pihamme pääsiallisena aitamateriaalina monien syvästi inhoama orapihlaja-aita. Itsekin sitä aluksi vähän karsastin, mutta juteltuani asiasta ystäväni kanssa, päädyin muuttamaan mielipidettäni. Jatkuvaa hoitoahan se vaatii, mutta huolella tehtynä, se on oikein kelvollinen, edullinen, uusiutuva sekä luontoystävällinen aita. Koska orapihlajan piikit ovat erittäin teräviä ja maahan jäätyvään voivat aiheuttaa lemmikin tai ihmisen loukkaantumisen, tai jopa autonrenkaan puhkeamisen, aita on parasta leikata joko täysin manuaalisesti käsin oksasaksilla, tai koneella osio kerrallaan niin että leikattavan kohdan alle levitetään iso, tukeva pressu. Tällä tavoin pystyy kontrolloimaan minne oksat putoavat ja ne on helppo kerätä niin että yhtään oksanpätkää ei jää huomaamatta nurmialueille tai kulkuväylille.
Meillä pihan tien puoleisella sivulla on hoidettua orapihlaja-aitaa, jonka leikkaan kerran-kaksi vuodessa. Työ on helpompaa jos leikkauksen tekee kahdesti, tänä vuonna olin laiskempi ja jätin kevätleikkauksen tekemättä, joten nyt syksyllä joudun ahkeroimaan hiukan enemmän. Lisäksi talon yhdellä sivulla on metsään rajautuva vapaammin kasvava aidanne, jota leikkaan vain tarvittaessa, eli poistan roikkuvia oksia sekä huonokuntoisia tai kuolleita oksia. Muotoon leikattu orapihlajahan ei kuki eikä tee marjoja, joten tykkään pitää tämän toisen puolen aidasta vapaamuotoisempana jotta se tuottaa talviruokaa linnuille ja muille pikkueläimille. Ja onhan se myöskin kukkiessaan ja marjoessaan näyttävä elementti pihassa.
Freshly cut hawthorn hedge row in Spring -23.
Linnut pitävät orapihlaja-aidasta aivan erityisesti. Kesällä ne pesivät tiheämmän oksiston sisällä, sekä aidan juurella maassa. Isompi aidanne on myöskin monien lintujen ruoka-apaja. Kesällä kirjosiepot, peipot ja pajulinnut etsivät sieltä hyönteisiä, syksyllä rastaat metsästävät marjoja. Talvella taas linnut hakevat ruuan ruokintapaikalta ja lehahtavat petolinnuilta turvaan syömään oksiston suojaan. Ruokintapaikalla ruokailevat pikkulinnut ovat usein vaarassa joutua petolinnun kynsiin jos ruokintapaikka on liian avonainen eikä lähistöllä ole riittävästi suojaavia puita tai pensaita. Oksistossa aterioivien tinttien ja varpusten jäljiltä pensaan juurelle hangelle tippuneet herkkupalat pääsevät punatulkkujen vatsoihin. Nautin suunnattomasti kun voin tästä tietokoneeni äärestä tuijotella orapihlajan oksistossa puikkelehtivia lintuja. Tästä olenkin bongannut monet lintulajit joita en muualla pihalla ehdi erottaa kun ne lehahtavat nopeasti ohi.
Muita varsinaisia aitoja meillä ei ole, mutta puutarhaportti kyllä on. Se ikäänkuin rajaa kukkapenkkien keskelle jäävän alueen jossa toisinaan istuskelen terijoensalavan alla. Haaveilen kiviaidasta, mutta sellaisen rakentaminen on pitkällinen prosessi, etenkin kun tonttimme kaikki lukuisat kivet ovat mullan alla. Havumäki on niitä täynnä. Joka ikinen kerta kun lyön lapion multaan, se osuu kiveen, pieneen tai isompaan. Pienistä kivistä aidan rakennus on vähän hullun hommaa, se ei pysy koossa ilman sidosaineita tai sitten sen pitää olla massiivinen. Isoja kiviä taas on hidas haalia, ja maasta kaivettuna ne jättävät jälkeensä valtavan kuopan joka pitää täyttää jollakin. Sen verran kiviä olen saanut haalittua omasta ja muiden pihoista (lahjoitettuna) että olen saanut muotoiltua jonkinlaisia kukkapenkkien kivirajauksia, mutta yksikään kukkapenkki ei ole vielä kokonaan ympäröity kivillä. Yhden pienemmän, kivipenkereeseen rajautuvan kukkapenkin rajasin betonikattotiilillä jotka sain hakiessani erän vanhoja harjatiiliä yhtä projektia varten. Myöskin japanilaistyylinen hiillostettu puutarhaportti varjopuutarhaan olisi hauska elementti. Sille olisi jo sopiva paikkakin olemassa, aikaa vaan ei ole tarpeeksi kaikkeen.
Ottaen huomioon että asumme haja-asutusalueella peltojen ja metsien ympäröimänä, meillä ei tontillamme oikeastaan ole kovin suurta ongelmaa villieläimistä. Tontillamme asustaa vähintään yksi metsäjänis, mutta ihme ja kumma se ei ole syönyt hedelmäpuiden kuoria, eikä kasvimaan tuotoksia tai kukkiakaan. Luulen että sille riittää rehevässä sekametsässämme riittävästi muuta ravintoa. Talvella puunkuorta on tähän mennessä syöty vain syreeneistä ja pajuista ja marjapensaista pienesti oksanlatvustoja, ei juuri muuta. Peuroja ei pihassamme liiku lainkaan, niillä on tarpeeksi ravintoa viereisillä pelloilla (maanviljelijät eivät toki siitäkään kovasti ilahdu).Vahingot ovat siis meillä jääneet hyvin pieniksi. Toisaalta, kyllä sellainen taivutettu risuaita keittiöpuutarhan ympärillä voisi olla kaunis elementti ja jakaisi puutarhan kivasti erilaisiin osiin. Enemmän päänvaivaa aiheuttavat rastaat jotka syövät punaviinimarjat ja kirsikoiden raakileet. Karviaiset ovat satunnaisesti kelvanneet supikoiralle. Tänä vuonna meille jäi peräti kolme kirsikkaa joten pääsimme ensimmäistä kertaa maistamaan. Ja saimme todeta että hedelmälihaa niissä oli hyvin vähän ja maku oli sen verran hapan että ennemmin kannattaa hävittää tuo kirsikkapusikko ja ostaa puutarhaliikkeestä joku mehevämmän kirsikkapuun taimi.
Do you feel that little pinch? The one when you know you have to return to work from your holiday. The one when the air is turning more humid and you can feel the wind through your summer clothes. Or the one when garden already shows the signs of withering, green colours are deeper, flowers are dying and seedpods are appearing. It’s a sign that summer is turning towards the Autumn and it’s time to start storing the food for winter. And it’s also a sign that self-sufficiency bloggers are posting today about different fences and barries. Our hosts are, as usual, Sari and Heikki. Links below, post continues after links.
Finnish grow zone 1
Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/
Finnish grow zone 2
Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-elokuu-2024-aidat.html
Urbanfarming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-8-2024.html
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/08/pensasaidat-luo-suojaa-omavaraisuus.html
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/08/ruosteista-rautaa.html
Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2024.html
Finnish grow zone 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-8/(opens in a new tab)
Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/aitaamisen-abc-ja-kuinka-ei-ainakaan-kannata-aidata
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/08/kesan-kuulumisia
Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/08/aidat
Finnish grow zone 7
Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/08/04/elokuu-24-aitaaminen/
Fences, they are the theme of this August post, but I don’t really have much experience on them. Our main fence material is hawthorn, so it’s actually more of a hedge row than a fence. Many people hate hawthorn with a passion. I wasn’t so keen on it at first, but after talking to a friend, I changed my mind. It does require regular maintenance, but when carefully done, it’s quite lovely, renewable and environmentally friendly fence option. Because hawthorn has very long and sharp thorns, which can cause injuries and damage to car tires, it needs manual cutting. Or if you want to cut it with a machine, you should spread large and sturdy tarp under it for collecting branches. This way you can controll where the branches fall and they are easy to collect, so none of them leaves unnoticed on paths and lawns.
This shadowy flower bed infront of the stonewall is edged with old mossy cement roof tiles. I recycle materials as much as possible.
Our roadside hedge row is maintained and cut once or twice a year. It’s easier if done twice, this year I was lazy and left the spring cutting. So this autumn I have to work twice as hard. We also have un-maintained hawthorn hedge row on one side of our yard. It is barrier between the lawn area and forest. I only cut it when needed, low-hanging branches and snapped or dead branches. Cut and shaped hawthorn bushes don’t bloom or make berries, so this more natural form hawthorn hedge row also provides food and protection to birds and other little animals. And it is quite a sight when blooming or carrying berries.
Birds especially love the hawthorn. In the summer they build nests inside the foliage or on the ground under it. Larger, unmaintained hedge row is also their larder. In the summer many birds like flycatchers or willow warbles find little insedts inside the bushes. In the Autumn thrushes and blackbirds eat the berries. In the winter when we provide additional food for birds, they pick it up from feeding station and fly on the branches of the bush to eat, under the protection of thorned branches. Small eating birds are in danger of being caught by bird of pray, if feeding station is on open ground and birds don’t have protection of nearby bushes or trees. Tits and sparrows drop leftovers under the bushes and bullfinches will take care of them on the ground. I enjoy immensely when I am able to watch birds while sitting by my computer table. I have seen many species of birds just while sitting here. Out on the yard I never have time to spot them, because they fly past so fast.
Other fences we don’t really have, but we do have garden arch. It is an element which separates the circular center of the garden in the middle of the flower beds. I sometimes sit there, under big willow. I dream of lovely stone fence, but building one is long process. Especially because most of the stones on our rocky land are underground. Pinehill is full of rocks. Every time I hit my shovel on the ground, it hits a rock, small or large. Making stone wall from small rocks is not very good idea. It will not stand without cement or it has to be huge. Large stones on the other hand are slow to find and when dug from the groung, they also leave huge hole, which needs to be filled with something. I have managed to find enough middle sized stones so that I have managed to build almost full edge for our flower beds. However none of them are still completed. One small flowerbed I edged with roof tiles, which were donated to me along with other tiles. I also think that japanese style burned wood arch for my shadow garden would be fun eyecatcher. I already have suitable location, but no time to make it.
Considering the fact that we live outside the town center in very rural area, surrounded by fields and forests, we don’t really have any problems with wild animals. There is atleast one snow hare, but funny enough, it hasn’t eaten any of our fruit trees or kitchen garden vegetables nor flowers. I think it’s got plenty of food in our little lush forest. The only trees which have lost their bark in the winter have been lilacs and willows. There is no deer on our yard so far, but I suppose they also find plenty to eat on the surrounding fields (which probably don’t make the farmers very happy). So animal damage on our garden is minimal. On the other hand some sort of little kitchen garden fence made of branches might look cute and would divide the garden in sections. More damage are causing blackbirds, which eat all of our red currants and cherries. Common raccoon dog likes to eat our gooseberries every now and then. This year we were left total of three full cherries to taste, first time ever. And we found out that they are more pit that flesh and taste is quite sour. So I’d rather buy new better cherry tree than keep our little jungle of these cherries.
Un-cut hawthorn has the habbit of arching and turning fragile. So it’s best to avoid huge bushy hedge and remove dead or hanging branches. This is backside, wich we allow to be as it is. Lawn-side we keep tidy.
We got van-load of stones for free, from couple who were getting rid of their vast rock garden. It’s easier to mow the lawn and keep the edge of the flower bed tidy, if you cut the lawn with edger and fill the gap with gravel or tree bark chips. I haven’t started that process yet in this photo.
When we moved to Pinehill, I started building this little fence around the kitchen garden. However I had to take it down later, because it didn’t work with my new improved grow box area. I might start making new fence later.
Blooming hawthorn is important food source for insects in Spring and it provides food for birds later in Summer and Autumn too.
In this muggy rainy weather this image feels almost wanted, little bit of frost and powder snow. In the dark evenings on the Autumn and in the middle of the winter, lit garden arch is almost like a gate to the summer and the dreams. I can see the arch and willow tree from our kitchen window. It’s lovely just to stare at them in the blue moments of the early morning.
Sama täällä, aina heinäkuun puolen välin jälkeen iskee hirveä suru, että kesä on kohta ohi…Ollut nuoresta lähtien. Nyt vielä enemmän, kun kun kesä on niin lyhyt. Toisessakin kirjoituksessa mainittiin, ettei peurat ole kiusana. Hyvä niin, yksi murhe vähemmän ????????
Mirja, Korpitalo
Mirja – Vaikka pidänkin kaikista vuodenajoista niin kyllä kesän päättyminen aina on haikeaa, jopa surullista. Kasvit kuihtuu ja kuolee, satokausi päättyy. Toisaalta rakastan syksyn kirpeitä iltoja kun voi kääriytyä viltteihin ja pistää kuumat kaakaot tulille ja sytytellä lyhtyjä pimeneviin iltoihin.
Ja tosiaan, peurattomuus on kyllä yksi murhe vähemmän. Siitä olen kiitollinen. Asiaan saattaa vaikuttaa se että naapurin lammaskoirien aitaus on tuossa tonttien rajalla, peurat eivät ehkä siksi uskalla tulla pihaan asti.