Toivepostaus

Viime vuonna minulta toivottiin joulukalenteriin postausta mod-alakulttuurista. Vastasin silloin toivojalle, että en tiedä siitä oikeastaan mitään joten postauksesta tuskin tulisi kovin hyvä. Sittemmin olen ottanut vähän selvää, mutta kyllä tämä edelleen on melko pintapuolinen kötöstelmä. Mod-tyyli kun ei sillä tavalla yhtään lukeudu kiinnostuksen kohteisiini. Mod-tyylistä on kirjoitettu useita kirjoja, joista varmasti saa irti enemmän kuin tästä vaatimattomasta kirjoitelmastani.

Historia
Mod-kulttuuri syntyi Lontoossa 50-luvun lopulla ja levisi sieltä koko Britanniaan ja muihinkin maihin. Sen kukoistuskausi oli 60-luku, mutta 70-luvun lopulla nähtiin uusi tuleminen ja uudelleen 90-luvulla. Nykyäänkin mod-kulttuuria pidetään pienissä määrin yllä eri maissa. Termi “mod” tarkoitti kaikkea monernia ja uutta. Tyyli teki lähtemättömän vaikutuksen miesten pukeutumiseen ja nykyisinkin samanlaisia elementtejä löytyy miesten siististä pukeutumisesta. Mod-tyylille raivasivat tietä beatnikit ja teddy boysit.

Modiin, kuten moniin muihinkin alakulttuureihin kuului paitsi pukeutuminen, myös musiikki ja muu pop kulttuuri. Varhaisiin modeihin yhdistettiin erityisesti italialaiset skootterit ja moderni jazz. Paljon vaikutteita haettiin italialaisista elokuvista ja amerikkalaisesta Ivy League-tyylistä. Myöhemmin mod-kulttuuri sai vaikutteita myös ska-musiikista, psykedeelisestä rokista ja hippiliikkeestä. Modien sanotaan pilkanneen ja halveksineen luokkayhteiskuntaa, jossa heidän vanhemmillaan ei ollut etenemismahdollisuuksia. Modit ihannoivat läpi yön juhlimista ja kuluttamista. Sanotaan, että jotkut saattoivat olla jonkin aikaa syömättä voidakseen ostaa muodikkaita vaatteita ja uusia levyjä.

Englannissa mod-kulttuurin suosion kasvaessa myös eri nuorisokulttuurien väliset jännitteet kasvoivat. Modit ottivat yhteen rokkareiden kanssa. Kun modeilla oli muodikkaat, siistit puvut, parkatakit ja koristellut skootterit, rokkareilla oli moottoripyörät ja kuluneet nahkatakit. Rokkarit pitivät modeja liian naismaisina koska modit olivat kiinnostuneita muodista. Väkivaltaisiltakaan yhteenotoilta ei vältytty. Isäntä kasvoi mod- ja rokkari-kulttuurien jälkimainingeissa. Hän itse kuului nuoruudessaan moottoripyörineen rokkareihin ja piti modeja typerinä. Siinä vaiheessa, 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa mod- ja rokkari-kulttuurit alkoivat kuitenkin jo väistyä ja tehdä tietä punkille ja new romanticsille. Isännälle new romantics olikin vahvin nuoriso-kulttuurinen vaikuttaja.

Tyyli
Modit seurasivat muotia ja ottivat vaikutteita erityisesti italialaisesta tyylistä. Miehille tyypilliseen asuun kuului kolminappinen, hyvin istuva ja laadukas räätälöity puku kauluspaitoineen, kapea solmio, pooloneule tai siisti neuletakki tai -liivi. Nahkakengät olivat kapeakärkisiä chelsea-bootseja tai loafereita. Yleisilme oli slimmi ja kaiken kruunasi parka. Puku saattoi olla hillitty tai hyvin värikäskin. Kangas saattoi olla voimakkaan ruutukuvioista tai muutoin kirjavaa. Myöhemmin myös ns. pystykauluksisesta nehrujakusta tuli suosittu. Jotkut modit vastustivat sukupuolinormeja käyttämällä meikkejä. Asiaa vain pintapuolisesti raapaisseena, sanoisin Beatlesien olleen hyvin pitkälti mod-tyylisiä, mutta asiantuntijat tuntuvat enimmäkseen kiistävän tämän. Uuteen tulemiseen vaikutti paljon the Who ja Quadrophenia-elokuva.

Alkujaan mod-tyyli lähti miesten pukeutumisesta, mutta pian nuoret naisetkin alkoivat liittyä modeihin. Naisten mod-tyyli noudatteli miesten linjoja. He suosivat androgyynimpää tyyliä, pelkistettyjä linjoja ja jopa räätälöityjä miesten pukuja tai siistejä jakkupukuja. Tyylin kulmakiviä olivat minihameet, suorat minimekot, go-go bootsit, peter pan-kaulukset, kirkkaat värit ja polkkatukka tai ns. pixie-cut. Mod-tyylin tunnetuimpia edustajia olivat huippumalli Twiggy ja suunnittelija Mary Quant. Tunnettuja mod-tyylin muotisuunnittelijoita olivat mm. Paco Rabanne ja Emilio Pucci.

Itselleni mod-tyyli ja oikeastaan koko 50-, 60- ja 70-luku ovat tyylillisesti liian moderneja. Viihdyn paremmin hillityissä, murretuissa väreissä ja istuvammissa linjoissa kuin selkeissä kirkkaissa väreissä, graafisissa kuvioissa ja laatikkomaisissa vaatteissa. Minihelmat eivät oikein ikinä ole saaneet aikaan kotoisaa tai mukavaa fiilistä. Vaatekaapistani ei siis löydy juuri mitään tähän tyyliin sopivaa. Aavistuksenomaisesti lähinnä mod-tyyliä voisivat olla ehkä kymmenkunta vuotta sitten tekemäni värikäs kietaisumekko (jonka olen jo myynyt pois) sekä musta 60-luvun jakkupuku josta olen käyttänyt hametta ja jakkua erikseen. Jos haluat paremmin tutkia tyyliä, tein pienen Pinterest-taulun Modeista.

Requested post

Last year, I was asked to write a post about mod culture for the Christmas calendar. I replied that I didn’t really know anything about it, so it was unlikely to be a very good post. Since then I’ve done a bit of research, but yes, it’s still a rather superficial piece of writing. Mod-style is not among my interests at all. Several books have been written about Mods. You probably get more out of those, than from this modest blog of mine.

History
Mod culture was born in London in the late 50’s and spread from there to the UK and beyond. Its heyday was the 60’s, but the late 70’s saw a revival of it and again in the 90’s. Even today, mod culture is still maintained in small quantities in various countries. The term “mod” meant everything that was new and different. The style made an indelible impression on men’s clothing and even today, similar elements can be found in men’s smart clothing. Mod was pioneered by beatniks and teddy boys.

Mods, like many other subcultures, was not only about clothes, but also about music and other aspects of pop culture. In particular, early Mods were associated with Italian scooters and modern jazz. A lot of inspiration was drawn from Italian films and the American Ivy League style. Later, mod culture was also influenced by ska music, psychedelic rock and the hippie movement. Mods are said to have mocked and scorned the class society in which their parents had no opportunities for advancement. Mods glorified all-night partying and consumption. It is said that some could go without food for awhile in order to buy fashionable clothes and new records.

As mod culture grew in popularity in England, so did tensions between different youth cultures. Mods clashed with rockers. While mods had fashionable, fitted suits, parkas and decorated scooters, rockers had motorbikes and worn leather jackets. The rockers thought the mods were too feminine because they were interested in fashion. Violent confrontations were not avoided. Hubby grew up in the afterglow of the mod and rocker cultures. In his youth, he was a rocker with his motorbike and thought the mods were stupid. But by then, in the late 70s and early 80s, the mod and rocker cultures were beginning to give way to punk and new romantics. For hubby, the new romantics were the most influential subculture.

Style
Mods followed fashion and were particularly influenced by Italian style. The typical outfit for men included a three-button, well-fitting, high-quality tailored suit with a shirt, a narrow tie, a polo neck or a neat cardigan or waistcoat. Leather shoes were narrow-toed Chelsea boots or loafers. The overall look was slim-fit and topped off with a parka. The suit could be plain or very colourful. The fabrics could be heavily plaid or otherwise multicoloured. Later on, the Nehru jackets also became popular. Some mods challenged gender norms by wearing make-up. Having only scratched the surface of this issue, I would say that the Beatles were very much mods, but experts seem to mostly deny this. The Who and the Quadrophenia film had a lot to do with the new revival int the 70’s.

Originally, mod style started with men’s clothing, but soon young women started to join in. The women’s mod style followed the men’s style principles. They favoured a more androgynous style, simple lines and even tailored men’s suits or neat jacket and skirt combos. The cornerstones of the style were miniskirts, straight minidresses, go-go boots, peter pan collars, bright colours and bob or pixie-cut hair. Some of the most famous people showcasing mod style were top model Twiggy and designer Mary Quant. Famous mod designers include Paco Rabanne and Emilio Pucci.

For me, the mod style and really the whole 50’s, 60’s and 70’s are stylistically too modern. I’m more comfortable with muted, toned-down colours and more fitted lines than clear bright colours, graphic patterns and boxy shapes. Mini skirts have never really made me feel at home or comfortable. So there’s not much in my wardrobe that fits this style. The closest thing I had to a mod style would be a colourful wrap dress I made maybe a decade ago (which I’ve already sold off) and a black 60s jacket suit. I wore a skirt and a jacket separately. If you want to study the style more, I made small Pinterst board about Mods.