Ostin taas lisää romua taloon. Tai siis, ostin peilipiirongin. Isäntä kutsuu näitä ostoksiani romuiksi, koska ne ovat usein parhaat päivänsä nähneitä ja vaativat enemmän tai vähemmän laittoa. Tämä nyt on sieltä paremmasta päästä. Ei vaadi oikeastaan muuta kuin lasioviin uudet salvat. Vanhat kun ovat ruostuneet poikki.
Tämä oli vähän tällainen ex tempore-ostos. Säilytystilaa ei tunnu koskaan olevan tarpeeksi, joten kun facebookin marketplacessa osui kohdalle niin nappasin heti kiinni. Myyjä kertoi että tämä oli tullut hänelle kymmenisen vuotta sitten talokauppojen mukana. Talo oli 40-luvulla rakennettu ja piironki näkyi talossa 40-luvulla otetuissa valokuvissa, eli on ollut siellä lähes alusta asti. Hän joutui nyt pitkän pohdinnan jälkeen tästä luopumaan kun se ei sopinut hänen uuteen kotiinsa minnekään. Ja niinpä se pääsi nyt Havumäkeen. Täällä se toimii nyt ainakin alkuun kahviserviisinämme ja ruokakaappinamme. Ehkä sinne joku päivä saadaan niitä pöytähopeita ja hienoja porsliineja.
I bought more junk to the house. Well I mean, I bought a sideboard. Hubby calls these acquisitions of mine junk, because often they have seen better days and require more or less maintenance. This is one of the better ones. It doesn’t really need more than new clasps for the glass doors. Old ones have rusted and snapped.
This was again somewhat ex tempore purchase. There just never seems to be enough storage space, so when this turned up on facebook marketplace, I immediately grabbed it. Seller told me that she got this about ten years ago when she bought a house. House was built in 1940’s and this had been in the house since then, atleast based on the photos taken in the house in the 40’s. She had to now give it up, after a long thought, because it doesn’t fit her new house. So it ended up in Pinehill instead. Atleast for now it will be our coffee counter and dry goods storage space. Perhaps one day we will get those silverware and fine porcellain in there.
Glass doors don’t stay closed, because clasps are broken. I don’t know yet where to get new ones.
Tuohan on oikein edustavan näköinen; piironkia kelpaa pitää esillä, vikkei siellä hopeita säilöisikään. Rauhoittavan ruskeasta väristä ja kaikesta muusta ihanuudesta huolimatta viimeinen kuva on paras, kissa on aina tärkein! :)
Murmur – Kelpaa toki, onhan tämä oikein näyttävä. Paljon parempi kuin edellinen kahviasema joka oli moderni metallirunkoinen hyllykkö :) ja totta, kissa on tärkein!
Ihana! Kiinnostaisi tietää, kuinka vanha tuo kaunotar oikeasti on, sillä ehkei se ole tullut edelliseen kotiinsakaan aivan uutena. Itse laitoin salpavikaisen kaappivanhuksen oven reunaan ja vastaavaan kohtaan karmissa pienen palan huopaa, niin ovi pysyy hyvin kiinni kitkalla. Huopa tietty kuluu helpommin, jos ovea käytetään päivittäin, mutta pieni huomaamaton huopamurunen on helppo vaihtaa uuteen parempaa ratkaisua odotellessa.
Jonna – Huonekalujen ajoitus ei ole ihan vahvinta aluettani, mutta arvelisin että tämä voisi olla 30-lukua. Voi toki olla vanhempikin. Joskus vanhoissa huonekaluissa on piilotettuna tekstejä tai valmistajan leimoja joista voi selvitä hankintavuosi, mutta tästä ei ole ainakaan vielä mitään sellaista löytynyt. Huopapala on erinomainen idea! Kokeilen sitä, kiitos.
Lapsuudenkodissani oli samantyyppinen kaluste, joka oli ”paloiteltu”. Näin jossain kuvan vastaavasta, ja aloin bongata että hei, noi pikkukaapithan on kuulunu tohon isoon (olivat saaneet maalia pintaan)! Ja toi peili autotallissa (!) on siitä kans. :D
P.s. Kauniit valkoiset varvaspörrösukat assarill- – siis pomolla tassuissaan
Marjo – Joo, se on melko tavallista että aikojen ja muodin muuttuessa kalusteita on tuunattu ja näitä pikkukaappeja on irroteltu piirongeista. Meilläkin on yksi kaappi johon on nyky-tuunauksessa yhdistetty talonpoikaislipastoon 30-luvun piirongista irrotettu yläosa.
Juu pomolla on söpöt pikkusukat ?