Jos olet ikinä yrittänyt lakaista pölyjä rappusista niin tiedät miten itseäni potuttaa näyttävän eteisportaikkomme siistiminen. Yläkerrassa on remonttihuone, joten portaisiin kerääntyy jatkuvasti roskaa ja pölyä kun niissä kuljetaan. Imurilla homma toki kävisi helposti, mutta iso talo, ei imuria jatkuvasti huvita kuljetella edes taas talon toisesta päästä toiseen. Niinpä tyydyn lakaisemaan portaikon aika-ajoin. Rikkaharjassa on se huono puoli että se ei oikein tahdo napata roskaa mukaansa nurkista asti.

Tästä hienosta aasinsillasta päästään itse asiaan, nimittäin niinkin huippuhienoon viktoriaaniseen keksintöön kuin pölykulma. Huushollaamista helpottamaan keksittiin nerokas pieni vippaskonsti joka helpotti pölyjen lakaisua viktoriaaniseen tyyliin rakennetuissa kodeissa joissa yleensä oli portaikko tai pari. Pölykulma eli dust corner oli pikkiriikkinen messingistä tai muusta ohuehkosta metallista leikattu, sileä tai koristeellinen kolmikulmainen läpyskä, joka naulattiin keskellä olevasta reiästä askelman nurkkaan. Tai siis yksi jokaiseen nurkkaan. Läpyskä esti pölyn ja roskan menemisen aivan sinne kulman perukoille ja helpotti siten siivoamista kun ei tarvinnut kuopsuttaa sitä roskaa sieltä iankaiken irti. Ajatelkaa miten erinomaisen hieno idea!

Suomessa tällaisia pölykulmia tuskin on käytetty, mutta ainakin tuolla Amerikan ihmemaassa ne ovat olleet käytössä. Paitsi että ne helpottivat siivousta (ainakin teoriassa), ne myös näyttävät hienoilta. Eikö vain portaikko vaikuta paljon viimeistellymmältä kun jokaisessa askelman nurkassa pilkottaa pieni messinkinen koriste. Näitä pölykulmia (dust corners tai stair corners) myydään rapakon takana antiikkisina, mutta myös uustuotantona. Ovat tosin melko kalliita, metallisena siis. Muovisia uustuotantokulmia saa edullisesti bulkkihintaan.

En raaskinut vielä tilata oikeita metallisia, mutta mietin että mitä jos kulmia yrittäisi tehdä itse. Tein kokeilun. Jäljensin kolmion muodon netistä löytämäni kuvan perusteella ja leikkasin kuvion tarpeettomaksi jääneestä rikkinäisestä ständikalvosta (joo-o, olen tosiaan säilönyt risaa ständimuovia varmuuden vuoksi jo useita vuosia, ja hei presto, taas tuli käyttöä). Pitää kokeilla vielä myöhemmin, saisiko juomatölkistä myös.

Maalasin muotoon leikatut kuviot askartelumaalilla pariin kertaan ja koristemaalasin melko krouvilla kädellä. Porasin keskelle pienen reiän naulausta varten ja lopuksi naulasin kulmat portaikkoon. Tämä nyt on tämmöinen köyhän naisen versio aidosta, mutta kun ei ihan liian läheltä katso, niin kyllä tämä välttää toistaiseksi. Tämän vanhan auringossa kellastuneen muovin huono puoli kävi selväksi siinä vaiheessa kun yritin naulata niitä paikoilleen. Se ei kestä lainkaan kovia iskuja. Onnistuin siis rikkomaan pari heti kättelyssä. Naulaamiseen tarvitsee muutenkin apuvälineen, sillä pieneen kulmaan käden ja ison vasaran kanssa ei ole asiaa. Eli jonkinlainen metallinen lyöntityökalu naulan ja vasaran väliin on oltava, jotta voi nakuttaa kauempaa. Metallinen kulma toki kestää paremmin. Lisäksi arvelen että askartelumaali kuluu melko nopeasti pois sileästä muovipinnasta, mutta kokeilut jatkuvat myöhemmin muilla materiaaleilla.

If you’ve ever tried to sweep dust off the stairs, you probably know how much I hate cleaning our fancy lobby staircase. We have a renovation room upstairs, so there is a constant build up of debris and dust as you walk up and down the stairs. Of course, with a vacuum cleaner it would be easy, but it’s a big house and I don’t feel like carrying a vacuum cleaner from one end of the house to the other all the time. So I settle for sweeping the staircase from time to time. The bad thing about a broom is that it doesn’t really want to pick up dirt and dust from the corners.

This fine bridge leads us to the point, namely to this brilliant Victorian invention, the dust corner. An ingenious little trick was invented to make it easier to sweep up dust in Victorian-style homes, which usually had a staircase or two. A dust corner was a tiny, smooth or decorative triangular flap, cut from brass or other thin metal and nailed to the stair corner through a hole in the middle. More pricisely one in each corner. The flap prevented dust and debris from going right to the corner, making it easier to clean up when you didn’t have to spend too much time on sweeping. What an excellent idea!

These dust corners have probably never been used in Finland, but at least in the American wonderland they have been used. Not only did they make cleaning easier (at least in theory), they also look great. Doesn’t it just make the staircase look much more stylished with a little brass ornament in the corner of each step. These dust corners (or stair corners) are sold off the shelf as antiques, but also as new repro. They are quite expensive, though, in metal. Plastic reproduction corners can be bought cheaply in bulk.

I didn’t dare to order the real metal ones yet, but I wondered if I could make the corners myself. I did an experiment. I traced the shape of the triangle from a picture I found online and cut the pattern out of a piece of broken plastic sheet that I didn’t need (yes, I have indeed been storing some outside advert stand plastic just in case for several years now, and hey presto, it came in handy again). I’ll have to try again later to see if I can get a beverage can too.

I painted the cut-out pieces with craft paint a couple of times and painted the decoration with a rather rough hand. I drilled a small hole in the middle for nailing and finally nailed the corners to the staircase. This is a kind of poor woman’s version of the real thing, but when you don’t look too close, it’ll do for now. The downside of this old sun yellowed plastic became clear as I tried to nail them in place. It can’t handle any hard knocks at all. So I managed to break couple of them as soon as I started hammering. You need a tool for nailing anyway, as you can’t get a hand and a big hammer into a small corner. So you need some kind of metal hammering tool between the nail and the hammer, so you can hammer further. Of course, a metal corner is more durable. I also expect the paint to wear off quite quickly from the smooth plastic, but I will continue my experiments with other materials later.