Nykyisin ompeluhommat edistyvät hirmu hitaasti kun on niin paljon muutakin puuhaa. Kohtalon oikusta piti kuitenkin järjestää aikaa ja tehdä keskeneräinen Mäntsälän kansallispuku valmiiksi. Halusin pukea sen äitini hautajaisiin. Hameen, esiliinan ja puseron olin tehnyt valmiiksi jo aiemmin, onhan puku ollut minulla jo vuodesta 2019.

Ostaessani puvun se oli melkein kokonaan kankaina. Pirtanauhat oli kudottu, hame- ja liivikankaat oli kudottu ja paidan koristeompeleet ja kirjonnat oli tehty. Minun tehtäväkseni jäi koota kirjailtu, leikattu pusero, ommella liivi sekä hameeseen vyötärökaitale ja helmakäänne ja valmistaa silkkinen esiliina. Liiviä lukuun ottamatta osat valmistuivatkin melko nopsasti koska eivät vaatineet kaavoitusta juuri lainkaan. Lisäksi pukuun kuuluvat tasku, sarvimyssy, alushame ja sukat.

Melko pian puvun hankkimisen jälkeen ilmoittauduin nypläyskurssille, jotta voisin nyplätä sarvimyssyyn kuuluvat, näyttävät pitsit. Valmiina ostaen ne maksavat useamman saturaisen, vaikka pituutta on vain 90 senttiä. Tällä hetkellä leveämmästä pitsistä puuttuu noin 25 cm ja myssy odottaa että saan hankittua sopivaa silkkinauhaa. Olen nyplännyt niitä aktiivisesti oikeastaan vain kansalaisopiston kurssilla. Muutoin pitsit olisivat valmistuneet paljon nopeammin.

Taskun ompelun olin aloittanut jo aiemmin, saatuani hameen valmiiksi. Siihen käytettiin nimittäin hamekankaasta yksi kuvioraita, josta ommeltiin leveämpi kangaspala. Tasku odotti enää ainoastaan liivikankaisia kanttauksia. En kuitenkaan voinut leikata niitä ennen kuin liivi oli leikattu, sillä kangasta oli kudottu melko naftisti. Liivikangasta säästääkseni olin aiemmin tehnyt myös hameen vyötärökaitaleen pellavasta liivikankaan sijaan.

Mäntsälän puku on koottu 80-luvulla ja se on siten yksi ensimmäisiä kansallispukuja jotka on suoraan koottu vastaamaan paremmin historiallisia esikuviaan. Siinäkin on kuitenkin joitakin yksityiskohtia joiden kohdalla nykyisin rohkaistaan tekemään vielä lähemmäksi historiallisia esikuvia. Eniten tämä näkyy liivin kaavoituksessa ja yksityiskohdissa, joita jouduin hiukan fiksaamaan. 80-luvun kaavassa takaosan körtit eli laskokset on tehty erillisestä kaarevasta kaistaleesta. Nykyisin kuitenkin suositaan körttejä jotka jatkuvat takakappaleesta ilman poikkisaumaa. Sain onneksi Facebookin kansallispuku-ryhmästä apua ja onnistuin kaavoittamaan liivin paremmin esikuvia vastaavaksi.

Vaikka puvusta puuttuvat vielä virallinen alushame, neulesukat ja sarvimyssy, sain kuin sainkin puvun käyttökuntoon hautajaisiin. Länsisuomalaisiin pukuihin voi yhdistää silkkihuivin oman maun mukaisesti, niinpä puin tällä kertaa mustan kirkkosilkkihuivin puvun kanssa. Iloisempiin tilaisuuksiin voin pukea ruskeasävyisen kuviollisen silkkihuivin tai vaikka värikkäämmän yksivärisen. Puku on tyylikäs ja se sai ansaittua huomiota. Äiti sai olla tyttärestään ylpeä.

These days it seems that all my sewing projects take forever because I got so much other things to do. Due to whim of fate, I had to arrange some time and finish my unfinished Mäntsälä folk costume. I wanted to wear it to my mums funeral. I had earlier finished skirt, apron and blouse. After all, I have had the costume since 2019.

When I bought the costume it was almost completely in solid pieces of fabric. Ribbons were woven, skirt and jumps fabrics were woven, shirt was embroidered and cut. My job was to sew the shirt together, sew the jumps (or waistcoat I’m not sure which the accurate term would be), make waistband to the skirt and make the silk apron. Everything else except the jumps I was able to finish pretty quickly, because they didn’t really require much pattern drafting. Other pieces include pocket, hat, petticoat and stockings.

Pretty soon after buying the dress I signed in on bobbin lace course, so that I could make the elaborate lace for the hat. If you want to order them readymade, they cost several hundred euro’s even though they are only 90 cm long. At the moment I am missing only 25 cm from the wider of the two laces and my hat is waiting for some silk ribbons. I haven’t really actively bobbin laced except on the actual course. Otherwise I might have been able to finish them much sooner.

I had started the pocket before, right after I finished the skirt. Pocket is constructed only of skirt fabric stripes and it was just waiting for the trimming. Trimming was made of the jumps fabric, but I didn’t want to cut it before I cut the actual jumps. There was just so little fabric that I didn’t want to take the chance of it running out. For the same reason I didn’t use the jumps fabric for the skirt waistband, but made it of plain linen instead.

Mäntsälä costume is gathered in the 1980’s and for that reason it is one of the first costumes which are made to match better the extant historical pieces than older national costumes. Even so, it still has some details which are now encouraged to make match the extant pieces better. Mostly this shows on the jumps pattern and detailing. So I had to adjust those a bit. In my pattern the back pleats are made with separate curved pattern pieces, however now they recommend continueing back pieces to pleats without seam.. Thankfully I was able to get some help from our National costume facebook group for adjustments and managed to draft better pattern.

Even though costume is still missing official petticoat, knitted stockings and hat, I was able to make it wearable for the funeral. To western Finnish costumes it’s allowed to combine with silk scarf, so I wore the dress with black silk scarf, which has been traditionally something women wore to church in late 1800’s and early 1900’s. For happier occasions I have brown patterned scarf, or I could get another silk scarf in brighter solid colour. Costume is very stylish and it received some well-deserved attention. Mum could have been proud of her daughter.