Vähän reilu kuusi vuotta sitten totesimme, että kaupunkiasuminen on liian kallista ja stressaavaa. Päätimme muuttaa maalle. Paikkakunta valikoitui sattuman oikusta, kun satuin huomaamaan asunnonvuokra-ilmoituksen lehdessä. Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Olen vaihtanut työpaikkaa kahdesti, isäntä on saanut töitä, olen muuttanut työhuoneeni kolme kertaa, ollaan ostettu talo ja mitä näitä nyt on.

Olen tiennyt teini-ikäisestä asti, että joskus palaan maalle. Siinä meni vähän reilu 25 vuotta. Ennen oman talon ostoa asuimme neljä vuotta maalaiskylän keskustassa rivitalossa. Se oli ihan kiva kevyt laskeutuminen maalaiselämään. Omassa talossa asuminen on kuitenkin parasta, lähimmät naapurit eivät ole seinän takana. Meillä on muutenkin käynyt superhyvä onni naapureiden suhteen. Tontin ympärillä on enimmäkseen peltoa ja yhdellä sivulla maatila, jota pitää nuorehko pariskunta lapsineen. Loput naapurit ovat pääosin kesäasukkaita. Kaikkia naapureita emme tunne hirveän hyvin mutta kaikki vaikuttavat oikein mukavilta. Aiemmissa kodeissa näin ei aina ole ollut ja niissä naapurit ovat olleet vielä paljon lähempänä.

Maalla asuminen voi olla raskasta, varsinkin jos asuu kaukana kaupoista, pitkän ja kapean hiekkatien takana. Meitä kuitenkin lykästi. Talo on asfaltoidun tien vieressä, tai oikeastaan melkein kiinni siinä ja vain yhden kilometrin sisällä meiltä on kaksikin ruokakauppaa (niistä löytyy tosin vain perustarpeet) sekä huoltoasema ravintoloineen. Oma työpaikkani on noin kilometrin päässä kotoa ja isännän työpäivä alkaa aamuisin kotipihalta. Toki isompiin kaupunkeihin on meiltä matkaa vähintään 25 km, lähti sitten mihin tahansa suuntaan, mutta valtatie kulkee lähes tuosta talon nurkalta ja liikenteen rauhoittava humina kuuluu jos avaa ikkunan. Taloon sisälle ei liikenteen melu tai muukaan kuulu. Hirsitalo on kyllä siitä mukava että äänieristys on kunnossa.

Meillä on iso, hehtaarin kokoinen tontti. Siitä suurin osa on onneksi sekametsää jossa todistettavasti kasvaa ainakin herkkutatteja ja kantarelleja. Varsinainen piha-alue on siten melko pieni, ja nurmea on aika vähän. Isäntä kylläkin kärttää päältä ajettavaa ruohonleikkuria, jotta nurmikon leikkuu olisi helpompaa. Olen sen helpotuksen hänelle luvannut, ehkä jo ensi kesäksi. Puutarhahommia saa tehdä sen verran kuin huvittaa. Tai ei huvita, en ota paineita. Kukkapenkkejä ei oikeastaan ollut kuin yksi, mutta olen alkanut laajentaa sitä ja rakentaa uusia penkkejä sinne tänne, jaksamisen mukaan. Ja tietysti keittiöpuutarhamme on alullaan. Haluan istuttaa sinne päärynäpuun ja kirsikan. Ehkä myös muutamia mustaherukkapensaita ja se operaatio minulla onkin jo työn alla. Kerron siitä lisää joku toinen kerta kun näen onko suunnitelmani onnistunut.

No entäs talvella sitten? Uskokaa tai älkää, tykkään tehdä lumitöitä. Se on yksi niitä harvoja kotihommia joista oikeasti tykkään. Tosin myönnettäköön että viime talvena niitä sai kyllä tehdä ihan kyllästymiseen asti. Lunta oli niin valtavasti ja sitä tuli joka päivä lisää, että aloin jo miettiä mihin ihmeeseen se kaikki laitetaan, kun piha-alue on tosiaan melko pieni. Pihatiemme on puolikaaren muotoinen ja siinä on kaksi sisääntuloa joten siinä on myöskin aura-auton jäljiltä kaksin verroin siivottavaa. Kolattavaa siis riittää, vaikka pihatie ei olekaan kovin pitkä, yhteensä ehkä noin neljä henkilöauton mittaa. Pihamme on tietä alempana joten sisäänajot on pidettävä tarkkaan puhtaana lumesta, muutoin niihin muodostuu ikävä jäinen harjanne josta on vaikea päästä yli tielle. Viime talvena jouduimme pyytämään naapurin apuun traktorillaan. Tänä talvena olemme saaneet sen itse pidettyä paremmin siistinä, tosin luntakin on tullut vähemmän. Ja luonnollisesti pitää kolata polut myös liiteriin, varastoon ja roska-astioille. Lisäksi olemme ottaneet tavaksi kolata naapuruston postilaatikoiden edustan, ne kun sijaitsevat pihatiemme välittömässä läheisyydessä.

On täällä toki huonojakin puolia. Sähkökatkoja tulee useammin kuin kaupungissa ja ne voivat kestää pitkäänkin. Nettikin toisinaan pätkii, joskin meidän wifi tuntuu yleensä ottaen toimivan hirmu hyvin. Paikallisliikenne on lähes olematon ja pitkän matkan bussit kulkevat noin kerran päivässä Tampereelle ja Poriin. Turha kuvitella pärjäävänsä täällä ilman omaa autoa vaikka asuisi linjuri-pysäkin vieressä (lähin on meiltä 50 metriä). Terveyspalvelut ovat kaukana, samoin eläinlääkärit. Pankkipalvelujakaan ei paikkakunnalta enää oikein saa. Paikallinen pankkikonttori on auki kerran viikossa lo 10-13. Mitään isompia tai erikoisempia kauppoja ei löydy. Kylän keskustassa ei ole oikeastaan enää mitään muuta kuin kirkko ja vanhusten palvelutalo. Täältä kuitenkin löytyy kauppojen lisäksi apteekki, kirppis, tori, postipalvelut, koulu ja kirjasto. Kylässä on aktiivinen kyläyhdistys joka järjestää kesäisin paljon pieniä tapahtumia ja luentoja ja Sastamalan opiston kursseja on ahkerasti myös tällä kylällä. Paikkakunnalla on myös oma yhteiskäytössä oleva rantasauna uimarantoineen ja useita aktiivisia yrittäjiä jotka ovat mukana paikallisissa tapahtumissa.

Maalaiselämä ei sovi kaikille. Me ollaan isännän kanssa kotihiiriä ja viihdymme kotona omissa oloissamme. Kotona riittää aina jotakin puuhaa, etenkin vanhassa remontoitavassa talossa ja pihapiirin villit eläimet antavat iloa päivittäin. Toki sitä aina välillä kaipaa ihmisten ilmoille, kaupunkiin ostoksille, elokuviin, museoihin ja muihin kissanristiäisiin, mutta kaikkein mieluiten kuitenkin viihdyn kotona. Korona-aika näytti meille että pakon sanelema erakkoelämä ei ollut meille ylivoimaisen raskasta, kuten ehkä joillekin. Olimme jo ennen sitä viettäneet paljon aikaa kotona. Pakko myöntää että toimivilla nettiyhteyksillä saattaa olla myös osuutta asiaan. Toisaalta voi olla että jos kotitiemme olisi viisi kilometriä yksityistä metsätietä jonka aurauksesta ja kunnossapidosta olisimme itse vastuussa ja lähin kauppa ja naapuri olisivat 10 km päässä, tilanne ja fiilis olisi aivan toinen. Talon erinomainen sijainti on luultavasti yksi avain viihtyvyyteen. Ja näköetäisyydellä olevat naapurit luovat pieneen asuinyhteisöömme turvallisuuden tunnetta. Olemme siis sattuman oikusta saaneet sekä maalla että kaupungissa asumisen parhaat puolet yhdellä iskulla. Itse tajusin tämän vasta sen jälkeen kun olimme muuttaneet. En ollut älynnyt edes miettiä asiaa ennen sitä. Oli miten oli, tunnen että olen vihdoin saapunut kotiin. Tunne jota en kerrostaloasunnoissa oikein ikinä saanut.

Just over six years ago we were struck by the fact that living in town was too expensive and stressfull. We decided to move to countryside. Location was selected randomly when I saw rental apartment notice in a newspaper. After that a lot has happened. I have changed jobs twice, hubby has started new job too, I have moved my work studio three times, we have bought a house and all sorts.

Since teenager I have know that I will return to live in the countryside. It took me just over 25 years. Before our own house we lived in semi-detached bungalow for four years. It was kind of light adjustment period to living in the country. However living in our own house is the best, no neighbours behind the wall. We are very lucky with our neighbours at the moment anyway. Most of our yard is surrounded by fields and on one side there is a farmer family with kids. Rest of the neighbours houses are mostly only summer villas. We don’t know all of them that well, however they all seem very nice. It hasn’t been the case in all of our previous homes. And then we always had neighbours on the other side of the wall.

Living in the country can be tough, especially if you live far away from shops, along long and narrow gravel road. We got lucky though. Our house is along asphalted road, well actually pretty much attached to it and we have two shops and fuel station with restaurant just one kilometer away from us. My workplace is only about one kilometer away too and hubby’s job day starts from our own yard. Sure, what ever direction we go, nearest towns are atleast 24 km away, but main road is basically around the corner and the calming hum of the traffic can be heard if we open the window. Inside the house is quiet though. Log house is lovely because it’s naturally soundproofed.

We have quite large yard, about one hectare. Most of it is thankfully woodland, with chanterelle and boletus mushrooms. Actual yard area is relatively small. There is not that much lawn, allthough hubby keeps asking to get ride-on lawnmower. I have said to him that he can get it. It will make mowing faster atleast. There is as much gardening as one feels like doing. Or doesn’t feel like doing. There was only one flowerbed really, but I have already expanded it and created new ones here and there. And of course our kitchen garden is in the making. I want to plant a pear tree and a cherry. And some black currants. That I have already started, but I will tell more about it later when I see if my plan works out.

What about winters then? Believe it or not, I actually like snow plowing. It is one of the few home task I like. Allthough I have to admit that last winter we got so much snow that I got a bit fed up with it. There was so much snow and it kept snowing more every day that I was wondering where on earth we are going to put it. As I said, our main yard area is actually quite small. Our driveway is pretty much half circle and there is two entries, but it’s only four car lentghs long. So when ever the road plow drives past our house, we have to clear two entrance ways. Our yard is lower than the road, so if we don’t clear the entrances, there will form a hard icy ridge which makes it difficult to drive off. Last year we had to ask our neighbour to help us with their tractor to plow the ridge off. This winter we have managed to keep it clean ourselves. Allthough there has been less snow too. We also have to plow the paths to wood storage, main storage and bins. We also have the habbit of plowing the front of post boxes, which are right next to our driveway.

To be honest, there are downsides too. There is more power cuts than in town and they can last longer. Internet connection also gives grief sometimes, allthough our wifi seems to be working very well in general. There is hardly any public transportation and coaches run only once a day to Tampere and Pori. You just can’t live here without your own car, not even if you live right next to the bus stop (nearest one is only 50 meters from our door). Healthcare is far away and so are the vets. Bank services are not very good either. There is one bank which is open one day a week between 10-13. There is no specialised shops or any larger shops. There is not much else on the town center except church and carehome for elderly people. Well, we still got pharmacy, charity shop, market place, postal service, school and library. However the village has active municipal association which organises lot of small events and lectures in the summer. There’s also lot of workshops in local adults college. We also have public sauna and swimming beach and many active entrepreneurs who partake in local events.

Countryside life does not suit everybody. Me and hubby like staying at home and spending time just the two of us. There is always things to do at home, especially in old house which needs renovating and the wild animals on our yard give us joy daily. Every now and then we want to see people, do shopping, see movies, museums and participate events, but most of all we enjoy staying at home. Covid showed us that mandatory hermit life is not very hard for us, unlike to some. We had been spending lot of time at home already before that. I have to admit though that good, working internet connections might have something to do with it. On the other hand, if our home road would be five kilometers long and we would have to plow and maintain it ourselves and our nearest shop and neighbour would be 10 km away, it might be different matter all together. Excellent location of the house is probably one key to enjoying the life in the countryside. Also having the neighbours nearby gives the feeling of safety, we keep an eye on each others houses. So by coincidence we have gained the best parts of living in the country and in town. I only realised this after we had moved in. I didn’t even think about it in advance. What ever the case, I finally feel that I am at home. Feeling which I never really got in those apartment building homes of ours.