Hui miten nopeaa tämä kevättalvi on taas pyörähtänyt käyntiin! On jo maaliskuu kohta puolessa. Tammikuu meni lähinnä taloa lämmittäessä ja lunta luodessa. Lumenluonti on oikeastaan niitä harvoja kotitöitä joita teen mielelläni, mutta kyllä nyt alkaisi ihan jo riittää. Piha alkaa olemaan niin täynnä lumikasoja että jos vielä paljon tulee lisää niin ei se mahdu enää minnekään. Katolle kerääntyi melkoisesti lunta sateiden aikaan ja kun ne vihdoin päättivät tulla alas, tuli myös yksi sadevesikouru mukana. Räystäslauta oli niin pehmyttä kamaa ettei se jaksanut kannattaa kourua. Helmikuussa käväisin viikon työkeikalla Vantaalla ja toin sieltä tuliaisina koronan. En onneksi ollut kovin kipeä, vähän kurkku kipeä ja yskää. Isäntä sai sen tietysti hiihtolomaksi. Nyt ollaan molemmat jo terveitä.
Tässä kylminä talvi-iltoina olen pähkäillyt tuota meidän vessan lattiaa. Edellinen omistaja on nimittäin laitattanut sinne klinkkerilaatat ilman lattialämmitystä. Tällaisessa rossipohjaisessa hirsitalossa ihan hullun hommaa, mielestäni. Vessa on muutenkin tosi kalsea. Yksi seinä on puoliksi ulkoseinää vasten. Seinien eristeet lienevät melko entiset ja tuulensuojakin puuttuu ainakin sen perusteella millainen tuuli käy seinälautojen välistä. Mutta tuo lattia on ihan karsea. Se ei ole lämmin edes kesähelteellä, joten voitte kuvitella mitä se on 20 asteen pakkasella. Villasukat ja turkistohvelitkaan eivät siinä paljon auta. Kylmä hohkaa luihin ja ytimiin asti.
Olin aikonut askarrella sinne sellaisen hienon semi-trendikkään pilvimäisen kuohkean villapompulamaton, joka olisi jalan alla sekä ihanan pehmeä, että myöskin lämmin. Totesin kuitenkin tuossa marraskuussa, että niiden pompuloiden tekeminen on ihan järkyttävän hidasta hommaa. Olenkin siitä asti miettinyt jotain nopeampaa tuunaushommelia, joka voisi hoitaa maton tehtäviä siihen asti kunnes pompulamatto valmistuu.
Löysin vihdoin paikalliselta kirppikseltä tällaisen hienon kalalankapohjaan villalangalla kudotun seinävaatteen, jonka ajattelin uhrata hyötykäyttöön. Mietin kyllä tosi pitkään että rohkenenko silpoa tämän upean käsityön tällaiseen tarkoitukseen. Sitten ajattelin että niin upeita kuin tällaiset seinävaatteet ovatkin, ne ovat loppujen lopuksi melko hyödyttömiä esineitä ja kirppikset ovat niitä pullollaan. Ne keräävät mahdottomasti pölyä ja seinille voi ripustaa niin paljon muutakin koristetta, että mieluummin teen tästä hyödyllisen käyttöesineen. Lisäksi äitini on lahjoittanut meille upean ryijyn jonka lisäksi meille jää melko vähän seinätilaa suurille seinävaatteille.
Niinpä sitten arvasin ryhtyä hommiin ja pistää seinävaatteen lihoiksi. Tein sanomalehdestä kaavan jonka avulla sain muotoiltua oikean kokoisen aukon pöntön jalkaa varten ja toiseen reunaan oviaukon kulman. Ompelin kolme tiheää tikkiä vierekkäin leikkauskohtaan, leikkasin palat pois ja kanttasin reunan ohuesta villakankaasta leikkaamallani vinokantilla. Matto istuu täydellisesti pikkuruisen vessamme lattialle. Kovemmilla pakkasilla sitä ei vielä ole päästy testaamaan, mutta ainakin se on ihanan pehmeä. Jokohan sitä tästä pikkuhiljaa pääsisi takaisin kiinni ompeluhommiinkin.
This Spring winter has gone so fast! It is almost mid March already. January we spent mostly heating up the house with fires and shoveling snow. Actually shoveling/ploughing snow is one of those home chores that I like to do, but seriously Mother Nature. Enough is enough! Our yard is so full of snow, there isn’t really enough space to put it. Our roof is funny shape, which means the snow doesn’t really come down. In the end there was so much of snow up there, that when it finally came down, it also ripped one of the water drains down too. The wood it was screwed to was so soft, it didn’t hold. In February I was one weed working in Vantaa and when I came back home, I brought covid with me as a suvernir. Thankfully my symptoms weren’t too bad, just sore throught and cough. Hubby got it week after me, which happened to be our winter holiday week. Now we are both healthy again.
During the cold winter nights I have been pondering about our toilet floor. Previous owner had it tiled, without floor heating. In this kind of house with ventilated base it is just plain stupid. Toilet is cold as it is. One wall is half against the outside wall and I assume the insulation has sunk in it. The windprotection seems also be missing, atleast based on how much it blows through the wall boards in windy weather. But that floor is just horrible. It is not warm even in hot summer weather, not to mention minus 20 degrees Celcius. Even wool socks and fur slippers don’t seem to be enough in there. Cold floor just makes everything cold in there.
I was planning on making fancy semi-tredy pompom rug, which would feel both soft and warm to feet. However in November I realized it takes absolutely forever to make each pompom and you need gazillion of them. So since then I have tried to figure out how to do a warm rug faster. That could do the job untill I manage to make enough pompoms.
Finally I was able to find wallrug from local flea market. It is made of cotton base and woven with wool. I did think very long time if I should chop it for this kind of use. However as lovely as these kind of wallrugs are, they aren’t really practical on the wall. And fleamarkets are full of this kinf of items. They gather dust and take lot of wall space. Also my mum has given us quite lovely, larger rug, which will take even more space.
So I had the courage to chop the rug. I used newspaper page to trace the shape of the toilet seat base and the corner on the toilet door, which I traced to the rug. I secured the loosely woven rug with three stitch rows and cut along them. After that I trimmed the cut edge with bias tape, which I cut from thin wool. Now the carpet fits perfectly into our tiny toilet. We haven’t tested it in freezing weather yet, but atleast it is very soft. I wonder if this finally takes me back to my sewing mojo.