Olen vuosia pyristellyt kaikkialle tunkevaa kalkkimaali-mafiaa vastaan. Kauniit vanhat petsatut puuhuonekalut ovat mielestäni menneet pilalle kalkkimaalikäsittelyssä, joka tukkii hienot koristeleikkaukset ja tasapäistää persoonalliset, aidosti patinoituneet kalusteet samaan valkoiseen, harmaaseen tai mustaan huntuun. Patina ja kulutukset tehdään keinotekoisesti hiomalla, maalaamalla tai krakeloimalla. Huh, puistattaa kun ajatteleekin.

No, ostin sitten edullisesti tuollaisen melko modernin käytetyn lasivitriinin, josta oksakohdat ovat alkaneet ikävästi kuultaa läpi ja värimaailma kaipaa muutenkin raikastusta. Nähtyäni instagramissa muutaman melko kivan näköisen lasivitriinin mietin että no ei kai se ota jos ei annakaan. Ajattelin että testataan nyt sitten sitä kalkkimaalia kun sitä on niin paljon hypetetty. Hype taitaa itseasiassa olla jo vähitellen menossa ohi. Ainakin sen valkoisen osalta. Näin minulle aina käy, hyppään mukaan siinä vaiheessa kun muita ei enää kiinnosta.

Päätin että kaapista tulee kaksivärinen: sisältä vaalea ja päältä vihreä. Ja kuten niin usein ennenkin on käynyt, valitsemaani vihreää väriä ei löydy sitten mistään lähitienoon kaupoista. Joudun luultavasti tilaamaan sen netin kautta. No eipä mitään. Sain kuitenkin ostettua minikokoisen purkin antiikkivalkoista kalkkimaalia sisäosan maalaukseen. Se maksoi vähän vajaa kympin. Hirmu kallista mielestäni.

Maalasin Antique white-sävyllä kaapin takaseinän sisäpuolelta kertaalleen. Peittävää siitä ei tullut sillä maali ei olisi riittänyt ja maalia olisi tullut hirveän paksu kerros. Tuotekuvauksessa luvataan että maalaus on helppoa, se on riittoisaa koska pigmenttiä on paljon ja maali peittää yhdellä kerroksella. Voin kertoa että kun on tottunut esim pellavaöljymaaliin niin kuvaus on jokseenkin harhaanjohtava. Maalia täytyy ottaa pensseliin aivan käsittämättömän paljon. Se kuivuu todella nopeasti eikä maalin korjailuun ole juurikaan aikaa. Se on parasta saada kerralla hyvin ja jos haluaa saada yhdellä kerroksella tasaisen värin niin maalia kuluu todella paljon.

Kaapin takaseinästä tuli jokseenkin rustiikkinen. Alkuperäinen rusehtava väri kuultaa kalkkimaalin alta, mikä kyllä tekee melko hauskan ilmeen kaappiin. Jos kuitenkin olisin halunnut täysin peittävää jälkeä, maalia olisi kulunut paljon enemmän. Nythän en vielä maalannut edes hyllyjä enkä kaapin muita osia. Lisäksi maalatessa maali kuivui hirmu nopeasti myös pensseliin joten sen harjakset menivät ikäänkuin “tukkoon” ja kuivunut maali varisi murusina alas. Kaapin ulkopuoli odottaa vielä käsittelyä, kunhan saan hankittua sen haluamani värisävyn. Ulkopuolelta maalaan kaapin peittävästi, onneksi puupintaa ei vitriinissä ole kovin paljoa.

No mikä on lopullinen arvioni kalkkimaalista. Ei siitä nyt mikään lemppari tullut. En todellakaan ole samaan mieltä valmistajan kanssa maalin helppoudesta, peittävyydestä enkä varsinkaan riittoisuudesta. Maali on paksua ja peittävä määrä häivyttää pienet yksityiskohdat kuten koristeleikkaukset. En myöskään pidä tuon perusmaalin mattapintaisesta tunnusta, se tuntuu ikävältä käteen. Siitä tulee samanlainen olo kuin siitä kun liitu vinkuu liitutaulun pinnalla. Puistattaa. Kalkkimaali ei myöskään kestä kulutusta, joten tehdäkseen siitä kestävämmän se pitää lisäksi vahata tai käsitellä viimeistelyaineella. Kalkkimaali sopinee tiettyihin kohteisiin kuten modernien kalusteiden nopeaan tuunaukseen. Upeiden vintage-tai antiikkikalusteiden maalaukseen en voi suositella. Olen nähnyt niitä ihan liikaa, upea satavuotias lipasto vedetty paksulla kerroksella kalkkimaalia, yh. Niille sopivat paremmin petsi ja vernissa tai pellavaöljymaalit ohuina kerroksina. Paitsi no, jos sinulla on hieno antiikkinen kaappi jonka haluat kerran vuoteen maalata uudelleen sopimaan paremmin sen hetkiseen sisustukseen, niin annan luvan käyttää kalkkimaalia jos lupaat ja vannot että et seuraavan sisustuspuuskan tullessa heivaa huonekalua kirppikselle vaan maalaat sen uudelleen. Vaikka sitten sillä kalkkimaalilla.

For years I have been fighting the chalk paint mafia, which is spreading it’s tentacles everywhere. Beautiful old wood furniture are ruined, in my opinion, with chalk paint, which covers lovely wood carvings and turns unique furniture into uniform dublicates of each other. Authentic patina is covered in white or gray veil and weathered artificially by sanding, painting and craquelure. Hrr, makes me shiver to even think about it.

Well then, I bought very affordable second hand glass cabinet. It’s a bit worn out, branch areas are yellowing through paint and colours are outdated. After seeing some very nice glass cabinets on instagram I decided that why not. Let’s test the chalk paint. It’s been hyped so much but I think the biggest hype has already passing. Atleast when it comes to white. This always happens to me, I jump on the band wagon when other’s are not interested anymore.

I decided to paint the cabinet in two colours: white in the inside and green ontop. And like many times before, the green colour I chose is not available in any of our closeby shops. I probably have to order it online. Well, atleast I managed to buy mini-size tin of antique white for the insides. It was just under a tenner. I think it’s was too expensive.

I use the Antique white-shade to paint the insides of the cabinet, once. It didn’t turn out covering, the paint tin wasn’t enough for covering layer. It would have been so thick layer. The product description says it’s easy to paint, there is lots of pigment and paint covers well with just one layer. I can tell you that when you are used to the linseed oil-paint, that description is so misleading. You have to have a lot of paint in the brush, so much that it drips. It also dries really fast so you don’t really have much time to correct your painting. If you want to get it right, you better do it in one go. However one evenly covering layer takes soooo much paint.

Back wall of the cabinet turned out to be somewhat rustic. Original brownish colour shows through the chalk paint, which does create quite fun look. I have to admit that. However if I wanted completely covering layer, I would have needed much more paint. Now I didn’t even paint the shelves yet nor any other parts of the cabinet. Also the paint dried so fast that it even dried on the brush and was sheding little crumbs the whole time when I was painting. Brush also would have needed cleaning atleast once halfway through. I am planning to paint the outside with completely covering layer. Thankfully there is not that much wooden surface to cover.

So what is my final evaluation about chalk paint. It didn’t become my favourite. I definitely don’t agree with the manufacturer about the easiness, coverage and especially not about the spreading capacity. Paint is thick and the amount you need for full coverage will fill all small details like carvings. I also don’t like the matte feeling, it feels uncomfortable to touch. I get similar feeling than when someone scratches the chalk board with chalk. Makes me shiver. Chalkpaint isn’t very durable either, so to make it last, you have to use finishing coat or wax. It works for some jobs, like revamping modern furniture quickly. However I would not recommend it for painting vintage or antique furniture. I have seen too much of how fabulous 100 years old wood dresser has been covered with thick layer of chalk paint, yak. Wood stain and varnish or linseed oil work better with those. Well, if you have fabulous antique cabinet which you want to match with your other interior every year over again, I let you get away with chalk pain. If you swear that next time when you feel like redecorating you paint that same cabinet again, instead of tossing it and getting a another one.