Arvatkaas mitä, kävin taas uudella kurssilla. On niin älyttömän kivaa opetella uusia tekniikoita, että en voinut vastustaa. Jonkin verran olen kokeillut savitöitä nuorempana. En mitään isoa kipinää siitä saanut, vaikka kieltämättä Suuri keramiikkakisa onkin saanut uteliaisuuden nostamaan päätään. Jokin kumminkin kilahti päässä kun kansanopisto mainosti paperiposliinilyhtyjen viikonloppukurssia.

Ajattelin että no nyt kuulostaa ihan meikäläisen jutulta. Se paperiposliini nimittäin. En ihan tarkkaan tiennyt mitä odottaa, enkä ainakaan sitä että se ihan kirjaimellisesti on posliinia johon on lisätty paperia. Posliinisavesta on tehty ensin lietettä lisäämällä vettä ja siihen lisätään vielä paperimassaa, esim vedessä liotettua vessapaperia. Paperimössöä voi lisätä 30-70% saven määrästä. Mitä enemmän paperia, sitä hankalammin hallittavaa, ohuempaa ja hauraampaa posliinista tulee. Polttouunin reilun tuhannen asteen rapsakassa lämmössä paperi nimittäin palaa pois ja jäljelle jää vain läpikuultavan ohutta posliinia. Eikö kuulostakin mahtavalta! Niin minustakin.

Kun savi on sotkettu tasaiseksi puuroksi paperimössön kanssa, se levitetään kipsilevylle tasaiseksi nelikulmioksi ja annetaan hetken aikaa kipsin imeä kosteutta. Kun massa alkaa näyttää vähän mattaiselta otetaan ohut metallilevy jolla massaa tiivistetään vetämällä joka suuntaan kunnes se vaikuttaa tiiviiltä levyltä. Sitten samaisen metallilevyn avulla varovasti irroitetaan reunat ja varovasti kuoritaan paperiposliinilevy irti kipsistä. Sitten voidaan ryhtyä muotoilemaan. Helpoin astia tuntui olevan kulmikas pieni purkki, joka muotoillaan vanerilevyn päällä leikkaamalla posliinilevystä tasasakarainen risti ja liimaamalla savimössöllä sakaroiden reunat yhteen. Lieriöpurnukka oli huomattavasti vaikeampi rakentaa. Kassin mallinen muoto osui vaikeusasteelta ehkä johonkin siihen lieriön ja kulmikkaan purkin välimaastoon. Paperiposliinin käyttö muistuttaa siis hiukan paperiaskartelua, litteästä arkista muotoillaan kolmiulotteisia muotoja leikkaamalla ja “liimaamalla”. Löysästä massasta saattoi tehdä myös erilaisia yksityiskohtaisempia koristeita silikonimuottien avulla.

Posliinisavea voi kuvioida värillisillä savilietteillä niin että kuvio maalataan lietteellä ensin kipsilevyyn ja sitten levitetään posliinimassa siihen päälle ja tiivistetään tavalliseen tapaan. Kuvio tarttuu kipsilevystä posliinisaveen. Kokeilin tätäkin tekniikkaa muutamaan esineeseen. Varsinaisesti mitään reikäkuvioita ei posliiniin pysty tekemään, sillä se menettää reikien myötä tukirakennetta ja saattaa mennä poltossa lyttyyn.

No mitenkäs niiden sitten kävi? Kävi ihan hyvin. Poltosta tuli ehjänä kaikki muut paitsi kaksi muottiin tekemääni koristetta, joista oli lohjennut pala pois. Myös mobilea varten tekemäni reikäiset pikku-kupolit tulivat poltosta takaisin muodossaan eivätkä muuttuneet pannukakuiksi. Kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen tuotoksiin ja haluan ehdottomasti tehdä tätä uudelleenkin. Mobilesta kertoilen myöhemmin lisää kunhan se valmistuu.

Guess what, I took another new skill workshop. It is so fantastic to learn new stuff that I just can’t resist. I have made little bit of pottery when I was younger. I didn’t really feel it my thing, even though the Brittish Pottery Throwdown has been quite intriguing. Something clicked on my head when I saw advert about paper porcelain lantern-workshop.

I thought that this paper porcellain sounds kind of my thing. I didn’t really know what to expect though, atleast not that it literally has paper in it. But that’s what it is, porcelain clay with paper pulp. Firstly you have porcelain clay turned into porcelain slip by adding water, then you add paper pulp and stir well. Paper pulp is easy to make of toilet paper by ripping and soaking in water. You can add paper pulp about 30-70% of the amount of slip. The more paper you add, the more difficult to control, thinner and more fragile the porcelain is going to be. In the kiln the paper burns away and only porcelain is left, very thin, see-through porcelain that is. Doesn’t that sound awesome! I think so too.

When porcelain clay and paper pulp have been mixed into smooth porridge-like substance, it is poured and spread ontop large plaster plate, as square as possible. Then plaster’s allowed to absorb moisture for awhile. When the clay-paper porridge is starting to look matte on surface, it is smoothed with straight piece of metal to remove any air and excess water and to turn it into thin sheet of porcelain. This is done several times over to all directions. With the same piece of metal the sheet is gently separated from the plaster plate and then carefully lifted up. Now it’s possible to create shapes of it. Easiest seemed to be little square jar, which was created ontop plywood board by cutting porcelain sheet into evenly shaped cross and then by gluing the edges together with slip. Cylinder shaped jar was much more difficult to make. Bag shaped jar was somewhere between square and cylinder shapes in the difficulty scale. So using paper porcelain is similar to paper crafting. Threedimentional shapes are created from flat sheet by cutting and “glueing”. You can also create all sorts of delicate porcelain decorations with silicone molds.

You can create colourfull patterns to paper porcelain with coloured clay slips. First you paint the pattern on the plaster plate and then spread the paper porcelain ontop. Pattern is transferred to the porcelain sheet because it doesn’t stick to the plaster. I tried this technique too. It’s not possible to create hole patterns on paper porcelain, because it will loose structural support and probably will collapse in the kiln.

So how did they turn out? Pretty well. Everything except two decorations came out of the kiln just fine. Those two had chipped at some point. Also small domes I made for hanging mobile turned out fine and didn’t turn flat in the kiln. All and all, I am really happy about the results and I definitely want to do this again. I will tell more about the hanging mobile later when I get it finished.