Alaotsikko: Kun emäntä rammarin osti
Meidän perheessä asioilla on aina tapana vähän eskaloitua silleen jännällä tavalla. Niin kävi silloinkin kun lähdimme Paimiosta gramofonia ostamaan. Kaupat oltiin sovittu Facebookin kirppiksen kautta ja sovimme noutavamme rammarin myyjän kotoa. Mikäs siinä, mukava neljän tunnin ajelulenkki iltapuhteiksi.

No eikö mitä. Pääsimme Paimion nurkille kun auto alkaa pitää melko eriskummallista ääntä ja peräpäästä tupruttaa mustaa savua. Nilkutimme siitä samointein läheiselle Paimion Nesteelle joka lykyllä sattui osumaan juuri kohdalle. Soitimme myyjälle että auto on nyt kaput, olemme tässä Nesteellä, voisiko hän armollisesti kiikuttaa rammarin tänne. Ja hänpä kiikutti. Kaupat tehtiin ja hän ystävällisesti pyysi vielä poikansa autoamme vilkaisemaan. Yhteistuumin totesimme, että ei se Kia nyt tästä hievahda vaan täytyy järjestää toisenmoinen kyyti kotiin.

Armottoman soittelurumban tulos oli että auto jätettiin Paimioon, auton avain Nesteen tiskille hinausauton kuskia varten ja me ajelimme taksilla vakuutusyhtiön kustannuksella kotiin, rammari takaluukussa. Tai no oikeasti ajelimme huoltofirman pihaan josta saimme laina-auton jolla jatkoimme sitten kotiin asti. Että semmoinen reissu. Sen koko lopputulema oli sitten, että ostimme myös (meille) uuden auton.

Ihan oma lukunsa oli sitten se kerta kun vähän myöhemmin ajelimme uudella autolla ostamaan rammarille pöytää Noormarkusta. Kaupat sujuivat oikein hyvin, satuimme vain valitsemaan kaupantekopäiväksi koko elokuun sateisimman iltapäivän kun vettä tuli kaatamalla. Vaihtelun vuoksi ajoimme kotiinpäin jotain perämetsänteitä. No ei siellä juuri muuta liikennettä ollut myöhään illalla, mutta olisi sitä ehkä paremminkin voinut valita.

Mutta siihen rammariin sitten. Saimme sen varsin edullisesti ja mukaan tuli vielä muutamia savikiekkojakin. Myöhemmin kyllä ostimme sitten kokonaisen albumillisen savikiekkoja soitettavaksi, sekä pussillisen neuloja. Nyt ei tarvitse hetkeen ostaa lisää. Soitin on mallia Crescent Phonograph Trademark The Melody Maker. Tästä yrityksestä on hirveän vaikea löytää mitään tietoa. Syynä siihen lienee se että gramofoni-villityksen ollessa kuumimmillaan 1910-1920-luvuilla valmistajia syntyi kuin sieniä sateella. Markkinat myytiin täyteen alle kymmenessä vuodessa jonka jälkeen alkoi alamäki ja sadat valmistajat katosivat konkurssien myötä vähin äänin. Vain nimekkäistä merkeistä kuten Victor ja Columbia löytyy enemmän tietoa. Crescentistä sain kaivettua esiin sen verran että yrityksen ensimmäinen mainos The Talking Machine World-lehdessä julkaistiin lokakuussa 1914. Erään lähteen mukaan yhtiön tarina päättyi 1920. Yksi heidän mainoksistaan löytyy täältä.

Jos pidit tästä postauksesta, saattaisit tykätä myös tästä jossa esittelen joitakin levylöytöjäni.

Second title: When madam bought a gramophone
In our family, things tend to escalate in a very peculiar way. That happened again when we made a little trip to Paimio, to buy a gramophone. We made the deal in Facebook marketplace and agreed to pick it up from the sellers home. Don’t mind if I do, it was supposedly relaxing four hour drive there and back.

Well then. We managed to get almost to our destination when car started making really pecular noises and pushing black smoke from the exhaust. We hobbled to the nearest petrol station, which happened to be right there. We called the seller that our car is kaput, we are at the nearest petrol station, can you bring the gramophone here. And they did. As a friendly gesture she even asked her son to look at the car. With mutual agreement we realized the car was not going to move anywhere, so we needed another ride home.

Completely different chapter is the time just little bit later when we took our new car to Noormarkku, to buy a cabinet for the gramophone. Deal went fine, but we just happened to choose the rainiest afternoon in hole of August. It was absolutely pouring. For a change we took some backroad back to home. Well, there was not much other trafic in the evening, but we could have chosen wiser.

After frantic phonecalling we made the agreement to leave the car in Paimio, leave the car key with the staff of that petrol station and call a taxi home (about 160 kilometers). Taxi was payed by my insurance company. And we had the gramophone in the boot of the taxi. They dropped us of at our local garage where we were able to get replacement car to finally drive home. Some trip huh! Final result of that trip was that we also ended up buying a new (to us) car.

But back to the gramophone. We got it with quite reasonable price and some records too. Later we bought whole big album full of records for it. And styluses too. We don’t need get any new for awhile. This gramophone is Crescent Phonograph Trademaker The Melody Maker. It is awfully difficult to find any information about this company. Reason for this is probably that when the gramophone fad was at it’s peak in 1910-1920’s, new manufacturers appeared like fungus. In less than ten years the market was so saturated that here came the downhill and manufacturers vanished as fast as they appeared, with bankrupts. Only big name companies like Victor and Columbia have more information available. I managed to dig out small crumb of info about Crescent. Their first add in The Talking Machine World -magazine was in October 1914. According to some source, they closed down in 1920. You can see one of their adds here.

If you liked this post, you might also like this one where I am showing some of my record finds.