Melko pitkä tovi on vierähtänyt siitä kun viimeksi päivitin renesanssi-sukan projektista. Siihen on pätevä syy. En nimittäin koko toissa talvena ja keväänä neulonut yhtään. Olin koko talven väsynyt ja innoton. Lisäksi tuntui että jouduin pinnistelemää ihan hirveästi. En pelkästään tämän neuleen kanssa, vaan kaikkien käsitöiden. En tahtonut nähdä oikein mitään ja jouduin ottamaan silmälasit aina päästä nähdäkseni paremmin. Enkä sittenkään nähnyt oikein kunnolla. Erityisesti tämän mikrokokoisen neuleen tekeminen oli melkoista tuskaa.
Olin venyttänyt silmälasien uusimista liian pitkään. Minulla on käynyt silmälasien kanssa huono säkä viimevuosina. Toissakerralla laseja uusiessa kun kysyin optikolta että olisiko mahdollista saada jo moniteholasit kun tuntuu etten näe kunnolla lähelle, minulle todettiin vain että et sinä monitehoja tarvitse vielä moneen vuoteen. Sain lasit enkä tahtonut nähdä niillä mitään. Kävin valittamassa asiasta optikolla, että joudun ottamaan lasit pois päästä nähdäkseni tehdä käsitöitä. Minulle todettiin vain tympeästi että no sitten pitää vaan ottaa lasit päästä käsitöitä tehdessä. Suivaannuin tästä niin että kävin uusimassa lasit jo vuoden päästä toisessa optikkoliikkeessä. Uusi optikko ihmetteli että no olipas kummallista toimintaa, kyllä laseilla pitää nähdä sekä lähelle että kauas. Sain silloin ensimmäiset monitehoni. Niihin tottumiseen meni vuosi, joka on todella pitkä aika. Ehdin käyttää niitä laseja ehkä noin nelisen vuotta ja viime keväänä alkoi tuntua että niistä on yhtä paljon haittaa kuin hyötyä. Käynti optikolla kertoi syynkin. Olen kehittänyt vanhoilla päivilläni silmiin uudelleen karsastusta. Tästä syystä katsominen lähelle pikkutarkkaa työtä tehdessä on ollut melko vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Sain päivitetyt lasit ja siitä avautui aivan uusi, kirkkaampi maailma.
Nyt kun uudet prismalasit korjaavat karsastusta, ei ollutkaan enää mitään ongelmaa nähdä mitä olen tekemässä. Niinpä innostuinkin neulomaan toissa kesänä hetken aikaa joka päivä. Silloin ajattelin että saisin sukan valmiiksi. Tämä silmälasiepisodi kuitenkin pisti miettimään asiaa aikalaisen 1600-luvun käsityöläisen kannalta. Kun oma toimeentulo oli kiinni siitä, että on terve ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissa, olisi näön äkillinen huonontuminen ollut melko katastrofaalista. Silmälaseja on kyllä ollut olemassa jo melko varhain, kaksiteholasejakin jo 1700-luvun puolivälistä, mutta en tiedä milloin on opittu silmälasein korjaamaan karsastusta. Olisiko karsastuksesta kärsivä käsityöläinen voinut jatkaa ammattiaan ongelmitta? Olisiko hänellä ollut edes varaa hankkia silmälaseja tarvittaessa? Ehkäpä, mutta ei se ehkä olisi ollut yhtä itsestäänselvää kuin nykyään.
Alunperin projektin piti päättyä jo 2020, mutta korona päätti toisin. Projekti tuli päätökseen tänä syksynä. Kävi kuitenkin niin että vuoden vaihteessa tempaisimme ja ostimme tammikuussa tämän talon. Se merkitsi minulle lähes totaalisesti kaikkien harrastuksien menemistä tauolle pitkäksi aikaa. Niinpä tein keväällä päätöksen palauttaa neuletyö keskeneräisenä. Harmittaa etten saanut sukkaa valmiiksi, mutta palautin keskeneräisen työn raportin kera jossa kerroin miksi sukan neulominen oli osoittautunut niin haastavaksi. Ehkä tutkijat saivat siitäkin mielenkiintoista lisätietoa tutkimukseensa. Voit lukea lisää sukista englanniksi täältä Refashioning the Renaissance-projektin sivuilta.
Jos haluat vielä lueskella mitä alussa tapahtui, löydät aiemmat rene-sukkapostaukset täältä:
Renesanssisukat osa 1
Renesanssisukat osa 2
It’s been long time since I updated about the renaissance sock project. There is a very good reason for that. I didn’t knit anything on the winter before last nor the following spring. I was very tired the whole winter and quite unenthusiastic. I also struggled a lot. Not just with this knit, but all handcrafting. I couldn’t see properly and I always had to take my glasses off to be able to see anything. And even then I didn’t see much. Especially knitting this micro knit was extremely difficult task.
I had been waiting for too long to update my glasses. I’ve had a really bad luck with them past couple times. Some years ago when I was renewing my glasses, I asked would it be possible to get multifocals already because I seem to struggle so much when doing handcrafting and it feels I don’t see near very well. They just said that there is no need for that for several years. I got new glasses and still didn’t see properly. I went back to complaint and said I have to take glasses of to be able to see close. They just told me to take glasses of if I need to see close. This was most upsetting to me. It got me so annoyed that year later I walked into another optician to get new glasses. I told them about previous problems and it was most unusual to them. They found out that I had developed squint and actually need prisms in my glasses, which the previous optician did not notice. This was the reason why I could not focus close. So again I got new glasses with prisms and multifocals. And wow, what a difference. I could see again, much clearer and without having to take my glasses of if I was doing handcrafts. However it took me over a year to get used to the multifocals, which is quite unusual. Most people it happens in couple of months at most.
Now with new prism glasses I didn’t have any problems on seeing what I was doing. So I got excited and started knitting again. For some time I knitted every day. Then I actually thought I could perhaps even finish this stocking. However this thing with my glasses made me think about the artisans of 1600’s. When your income and livelyhood is up to your health, not to be able to focus near would have been quite devastating to a handcrafter. There has been glasses very early, and bifocals were available as early as mid 1700’s, but I’m not sure if they knew how to fix squint. Would the artisan with squint to be able to continue their profession? Would they even been able to afford glasses at that time? Perhaps, but maybe it wouldn’t have been so easy than these days.
Originally this project was supposed to finish in 2020, but covid decided differently. Project actually ended this Autumn. However, we suddenly decided to buy this house beginning of this year. To me that meant that I had to put most of my hobbies on hold for long time. So in the spring I made the decision to return this stocking unfinished. It was difficult decision, but I just knew I had to do it. I also returned my report about why it turned out to be such a challenging task to finish this stocking. Perhaps the scientists also got some interesting information of that for their study. You can read more about the stockings in English from this Refashioning the Renaissance- project page.
If you are still interested in reading what happened in the beginning, here are links to the previous posts:
Renaissance stocking part 1
Renaissance stokking part 2