Tää muuttopuuha alkaa olla jo vähän vanha juttu. Olen nyt pakannut tavaraa jo melkein viikon ja olen vakuuttunut, että kun en ole paikalla se lisääntyy itsekseen. Laatikkokasa on kasvanut tasaisesti mutta tavaran määrä hyllyillä, kaapeissa, seinillä ja pöydillä ei ole vähentynyt. Tänään päätimme isännän kanssa ottaa härkää sarvista. Meillä oli selkeä työnjako. Minä ladoin kamaa laatikoihin ja isäntä kantoi sitämukaa autoon. Sitten hurautimme työhuoneelle, purimme laatikot autosta jonka jälkeen minä purin tavarat laatikoista työhuoneen lattialle. Sitten laatikot takaisin autoon, paluu kämpille ja sama alusta. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä että nykyään ei mistään kaupoista enää saa pahvilaatikoita koska (tämä osuus kuuluu sanoa sarkastisella “mitä sä oikein kuvittelet”-äänellä) kaikki menee suoraan pahvipuristimeen. Jouduimme siis selviytymään noin 15 pahvilaatikolla joka ei ole ollenkaan riittävästi. Teille selviää tulevissa postauksissa miksi. Isännän kurkkukivusta ja omasta päänsärystä huolimatta jaksoimme sinnikkäästi ilta yhdeksään asti. Huomenna, varsinaisena muuttopäivänä, ei jäljellä ole enää kuin ehkä noin parisenkymmentä laatikkoa ja kaikki huonekalut joiden kannossa meitä toivottavasti avustaa joku.

Emäntä raskaan raadannan jälkeen, jalassa itsetehdyt
remonttissa rähjääntyneet farkut.
Mistress after hard day’s work, wearing selfmade
“renovation” jeans.

IN ENGLISH
This moving is starting to be little bit old news now. I have been packing stuff for almost a week now. I am convinced that when I’m not around stuff multiplies itself. Piles of boxes have grown but stuff on shelves, closets and tables haven’t disappeared anywhere. Today we decided to grab the bull by it’s horns. We had a clear vision of how the work was to be distributed. I was shoving stuff in boxes and my bf was carrying them to the car. Then we drove to my work room, carried boxes out of the car into the work space and took them out of the boxes and put them on the floor. Then boxes back to the car, return to my apartment and all started all over again. This was because of the simple reason that there is no empty boxes available in shops anymore because (this is supposed to say in sarcastic “what do you expect”-voice) they all go straight to the cardboard presser. So we had only about 15 boxes to deal with which wasn’t enough at all. You will find out why from my upcoming posts. Despite of bf’s sore throat and my headache we managed to push ourselves till nine o’clock. Tomorrow, on the official moving day, we only need to carry about dozen boxes and all the furniture and we are hopefully getting someone to help.