Pohjakosketus / Rock bottom

Olen jo pitkään potenut vähän huonoa omaatuntoa siitä, etten ole jaksanut postailla ahkerammin. Kun terveys reistaa, se vaikuttaa ihan kaikkeen jaksamiseen. Nyt ollaan jaksamisessa saavutettu jonkunnäköinen mutapohjakosketus. Hassua on, että juuri kun vihdoin pääsen vaivojeni kanssa tutkimuksiin ja alkaa selvitä asioita, olo heikkenee ihan silmissä.

Odottelen vielä pääsyä muutamiin tutkimuksiin, mutta tähän mennessä on löytynyt palleatyrä ja siitä johtuva refluksi, liiallinen sappinesteen eritys ja sappikivet. Näihin kaikkiin ensisijainen hoito on lyhytaikaisen lääkehoidon jälkeen ruokavalio. Kiellettyjen listalla ovat tällä hetkellä ainakin hiilihapotetut juomat, rasvat ja öljyt ja niitä sisältävät ruuat, raaka sipuli ja suklaa. Lista kasvaa sitä mukaa kun selvitän mitkä kaikki aiheuttavat vatsavaivoja. Listalle saattavat tai todennäköisesti päätyvät mm. majoneesi, kahvi, kerma ja ranskankerma, omena, päärynä, kaalit, kurkku, pavut ja linssit, paprika, etikkasäilykkeet, tuoreet leivonnaiset, makkarat ja sitrushedelmät. Voinette kuvitella mille tuntuu ihmisestä, joka on aina ylpeillyt sillä että pystyy ja haluaa syödä kaikkea. Lisäksi mahdollisten kiellettyjen listalla on monta lempparia jotka kuuluvat päivittäiseen tai viikottaiseen ruokavalioon kuten ranskankerma, omena ja paprika. Tällä hetkellä täysin turvalliseksi nautittavaksi on todettu vesi. Jee. Siitä onkin sitten hyvä lähteä rakentamaan monipuolista ruokavaliota. Mehukeitolla ja riisimuroilla on sentään vahva ehkä.

Kun parikymppisenä jouduin opettelemaan laktoosittomaan ruokavalioon, se tuntui jo silloin vaikealta, vaikka näin jälkikäteen ajateltuna oli melko helppo nakki. Laktoosin välttäminen oli jo silloin melko helppoa, vaikka laktoosittomia tuotteita olikin tarjolla melko rajallisesti. Siihen verrattuna täydellinen ruokaremppa kauhistuttaa. Ja kuitenkin sen toteuttaminen heti eli nyt on ainoa vaihtoehto. En tiedä mitä ihmettä tapahtui, mutta tuntuu sille kuin sappirakon ultraaminen ja vatsan täyhystys (elämäni kammottavin kokemus, vatsalihakset ovat vieläkin hellänä yökkimisen aiheuttamasta kouristelusta) olisivat jotenkin provosoineet vaivoja ja pahentaneet oireita. Tuntuu, että juuri nyt en voi syödä oikein mitään. Yhden pienen toivonpilkahduksen koin toissapäivänä, kun kerrankin sain otettua lääkkeet optimaaliseen aikaan eikä vatsaani korventanut koko päivänä kertaakaan. Se oli huikea fiilis kun on vuosikaudet kärsinyt närästyksestä, kivusta ja turvotuksesta päivittäin.

En tiedä mitä oikeastaan halusin tällä postauksella sanoa. Ehkä minun tarvitsi vain purkaa tämä asia jonnekin. On hirmu vaikeaa selvitä oman päänsä kanssa, kun kroppa prakaa eikä oikein mitään voi syödä. Toivon että tästä on suunta vain ylöspäin. Ohessa pari tuhnuista peiliselfietä niiltä päiviltä kun tuntui sille, että jaksaa jopa valita jotain asukokonaisuuksia.

I have been feeling a bit guilty for not been able to post more frequently. When health is not the best, it affects on everything. And now it seems I have hit some sort of rock bottom. Or perhaps it’s a bit muddy too. Funny thing is, just when I finally get into some proper medical examination and things start to unravel, my condition gets worse.

I am still waiting for couple other procedures, but so far they have found diaphragmatic hernia and acid reflux caused by the hernia, excessive bile and gallstones. After the short term first aid medication, the treatment for all of these is special diet. So far on my forbidden list are fizzy drinks, fats and oils and food containing them, raw onion and chocolate. List grows as I find out which food causes my symptoms. Items which might or are likely to end up on the list too are mayo, creme fraiche, coffee, cream, apple, pear, cabbages, cucumber, beans and lentils, bell pepper, vinegar, freshly baked goods, sausages and citrus fruits. You can imagine how this feels to a person who has always been proud of being able and wanting to eat anything. Also many of those on the list are my daily or weekly staples like apples, creme fraiche and bell peppers. At the moment my safe foods are water. Yay. That is a good grounds to start building my new diet. Cold soup made of berries and puffed rice are strong maybe.

When I was in my twenties and had to learn the no-lactose diet, it already then felt quite difficult. Even though afterwards it seems like piece of cake. Avoiding lactose back then was relatively easy, even though there was not so many lactose free products available. Compared to that this complete diet renovation horrifies me. And still it is needed straight away. I don’t know what happened, but it seems that somehow the gallbladder ultrasound and gastroscopy (the most horrible event in my life, my muscles are still sore from the convulsions cause by the tube in my throat) provoked the symptoms and made them worse. Right now it feels I can’t eat much anything. There was one little glimpse of hope though the other day. I managed to take the medication in optimal timing and I didn’t feel any burning or swelling in my belly for the whole day. It was awesome feeling when I have been suffering heartburn, pain and swelling daily for over a year or two.

I don’t know what I wanted to say with this post really. Perhaps I just needed to get it out of my system. It is really tricky to sort one’s head out when body is failing and you can’t really eat anything. I just hooe that now the only way is up. Here’s couple blurry mirror selfies from those days when I had the energy to actually choose what I wear.

Työhuone alkaa löytää muotoaan vähitellen. /
Workspace starting to find it’s form slowly.
Ostin tämän neuleen tuunattavaksi mutta olenkin käyttänyt sitä sellaisenaan. /
I bought this cardigan for renovation, but I have been using it as it is.
Vatsaa turvottaa, siitä tuikea ilme. /
Belly swollen, that’s why I look so miserable.

10 Comments Add yours

  1. Tiina says:

    Refluksi täällä myös. Pari juttua, joista olen huomannut olevan itselle hyötyä (toki yksilöllistä): suodatinkahvia en siedä, mutta espressoa kyllä. Liittyy sekä tummempaan paahtoon että ihan tilavuuteen.

    Tilavuus on ruoissakin se tärkein. Puurot ja keitot ehkä tästä syystä huonompia. Myöskin jos on huono aika, niin rajoitan veden juontia ruoan kanssa samaan aikaan.

    Toivottavasti helpottaa pian ?

    1. Rhia says:

      Tiina – Sehän tässä on hankalinta kun ei voi suoraan käyttää jollekin toiselle sopivaa ruokavaliota vaan on käytävä kaikki itse läpi. Suodatinkahvia meillä ei juoda muutenkaan joten ainakin toistaiseksi olen pystynyt kahvia juomaan, määrää vain täytyy rajoittaa. Määrät muutenkin on mulle hankalia. Mulla on vähän tapana hotkia niin helposti tulee syötyä liikaa ja etenkin tuolle palleatyrälle se on huono juttu. Pitää totutella pienempiin annoksiin mutta useammin. En muutenkaan juurikaan juo aterioilla mitään joten sekin on hoidossa.

      Keittojen ja puurojen suhteen voi tulla ongelma sillä syön niitä usein aamu- ja välipaloiksi sekä töissä lounaaksi. Olenkin ihmetellyt miksi sosekeitto turvottaa vatsaa niin kovasti. Eiköhän tämä tästä helpota nyt kun on selvillä mistä johtuu.

  2. Metsäntyttö says:

    Kuulostaa tosi kurjalta:( Toivottavasti nyt alkaa vähitellen helpottaa! Valoisampaa aikaa kevään myötä!

    1. Rhia says:

      Metsäntyttö – Viimeaikoina se on ollutkin todella kurjaa. Jotenkin tuntui että tutkimukset provosoivat oireita pahemmiksi. Mutta pikkuhiljaa alan oppia miten lääkkeitä otetaan ja mitä pystyn syömään ilman että vatsa on kivistävä pinkeä pallo.

  3. Johanna says:

    Salve!

    Löysin blogiisi joitakin vuosia sitten. Viime aikoina olen viihdyttänyt itseäni monena iltana käymällä läpi vanhoja postauksiasi. Niin monipuolista, kiinnostavaa ja hyvin esitettyä! Kivikauden naisena en ole aikaisemmin edes harkinnut kommentoimista, mutta eilen luin muutaman vuoden takaisen postauksesi, jossa pohdit koko bloggaamisen mielekkyyttä. Se aiheutti pistoksen ja päätin ryhdistäytyä, kivikaudelta tai ei! Täältä pesee, härifrån tvättas det!

    Kuvasi ja tekstisi ovat valtavan inspiroivia. Mahdatko ihan täysin sisäistääkään, miten häkellyttävän pätevä ja kätevä olet? Olet myös fotogeneettinen!

    Täsmäkommenttina viimeisimpään postaukseesi; tsemppiä uusien ruokailukäytäntöjen kehittelyyn! Itse aikoinani keliakiadiagnoosin saatuani lohduttauduin sillä, että viiksitimalit syövät ainoastaan järviruo’on siemeniä. Siihen verrattuna itsellä oli vaihtelua ja valinnanvaraa yllinkyllin.

    Talvipäivänseisauksesta on edetty jo mukavasti kohti valoa, ja paremmaksi käy joka päivä. Valakoon se meihin kaikkiin uusia voimia!

    1. Rhia says:

      Johanna – Hienoa että kivikauden nainenkin uskaltautui kommentoimaan, viestisi lämmitti oikein todella! Kernaasti vastaanotan kommentteja myöhemminkin ;) Mahtavaa että olet viihtynyt blogin parissa noin tiiviisti. Se on ihanaa kuulla, siitä muistaa taas itsekin miten tärkeä on antaa palautetta niille bloggareille joiden blogeissa itse viihdyn ja saan inspiraatiota. Kiitos kehuista, joskus sitä tulee uskonpuute omiin taitoihin, mutta kun parhaansa yrittää niin ei voi kai hirveän vikaan mennä.

      Onneksi emme ole viiksitimaleita, varsin yksitoikkoista! Tosin joskus vuosia sitten kuulin eräältä allergialapsen äidiltä, että hänen lapsensa oli niin allerginen kaikelle että söi ensimmäiset kolme vuotta (jos muistan oikein) elämästään pelkästään tattaripuuroa. Taaperona tosin ei ehkä ole vielä niin väliä mitä suuhun laitetaan, kunhan laitetaan.

      Ja tosiaan, kevät tulee kohisten. Se on ihanaa. Toivon että terveysasioissa on vihdoin saatu jonkinlaista ratkaisevaa käännettä parempaan ja tulevana keväänä jaksan taas laitella puutarhahommiakin. Ideoita ja suunnitelmia ainakin olisi takapihan uudistukseen.

      PS. Pahoittelen ettei kaikkein vanhempiin postauksiin voi kommentoida. Se on olosuhteiden pakosta, sillä niihin tulee niin hirveästi spämmiä että on pakko sulkea yli vuoden vanhojen postausten kommentointi.

  4. Hehkuvainen says:

    Urgh, vatsalaukun tähystys ei tosiaankaan ole kivaa. Mulle on se kahdesti tehty, ja siinä on kaksi kertaa liikaa. Olisin voinut aivan hyvin elää elämäni loppuun asti ilman niitä kokemuksia.

    Voin uskoa että olosi on kamala ja lannistunut. Tuossa on jotenkin erityisen ikävää se, kun olet kärvistellyt jo niin pitkään, että soisi helpotuksen tulevan nopeasti, mutta sitten edessä onkin lisää vaikeuksia: itselle sopivan ruokavalion löytäminen. Se ei ole niin helppoa kuin voisi kuvitella!

    Kun syöminen tökkii, tökkii kaikki muukin. Ja on jotenkin vaikea olla huolestumatta itsestään, kun päivän aikana on saanut syötyä väkisin vain porkkanaraastetta ja jäisiä vadelmia (ne on mulla menny silloinkin alas kun kaikki muu on tökkinyt).

    Kovasti tsemppiä toivotan ja lämpimästi halaan!

    1. Rhia says:

      Hehkuvainen – Alkukauhistuksen jälkeen tässä on alkanut jonkinlaista polkua löytymään. Mutta hirmu tiukkana täytyy olla itsensä kanssa, ruokavalio kun väistämättä teettää enemmän töitä ja joskus ei vaan jaksaisi mitään ylimääräistä säätämistä. Nämä vatsavaivat eivät vielä selitä aivan kaikkea huonovointisuutta, mutta tämä on nyt hyvä alku kuitenkin. Vointi on jo sen verran parantunut lääkkeiden ja ruokavaliomuutoksen avulla, että enää ei närästä eikä väännä vatsaa. Sekin jo yksinään on iso, helpottava muutos.
      Kiitos myötätunnosta! Sekin helpottaa oloa.

  5. Tinde says:

    Aika rankalta vaikuttaa kiellettyjen asioiden lista. Toivon kovasti että sen noudattaminen helpottaa oireita ja ajan myötä löytyy keskitie sen suhteen mitä voi tai ei kannata tehdä tai syödä, jotta oireet pysyvät siedettävinä, mutta rajoitukset eivät supista elämää liiaksi.

    Vaikka tällä hetkellä kaikkien diagnoosien ja rajoitusten kanssa eläminen tuntuu varmasti raskaalta ja epätoivoiselta, toivon kuitenkin, että voit edes hieman lohduttautua sillä, että nyt on vihdoin pitkän oireilun ja kauan jatkuneiden tutkimusten jälkeen päästy todennäköisesti juurisyyn äärelle ja osataan lähteä hoitamaan oikeaa sairautta.

    Itse kärsin useita vuosia epämääräisistä oireista, mm. rajuista kivuista ja tolkuttomasta väsymyksestä, iho-oireista, gynekologisista vaivoista jne. Kävin useita kertoja lääkärissä ja tutkimuksissa ja toisinaan oireita epäiltiin psyykkisiksi tai vaihdevuosivaivoiksi. Kun sitten sain diagnoosin pitkälle levinneestä syövästä ja kävin läpi lähes vuoden rankan hoitojakson, tunnen helpotusta siitä, että sain lopulta oikean diagnoosin, hoidon ja seurannan. Elämä on palannut normaaliksi, mikä ei tarkoita samaa kuin entinen normaali, mutta luotan siihen, että nyt oireitani osataan tarkastella tämän sairaushistorian valossa.

    Tämä voi kuulostaa kliseiseltä, mutta toivon että osaat olla itseäsi kohtaan armollinen. Kaikkeen ei tarvitse riittää voimavaroja. Tämä tilanne uuden äärellä on riittävän kuormittava. Kohdista voimasi niihin asioihin, jotka eniten helpottavat oloa ja ovat välttämättömimmät tässä hetkessä. Sen verran töitä, että pärjää ja harrastuksia siinä määrin, että mieli säilyy virkeänä. Jossakin toisessa hetkessä voi sitten miettiä urakehitystä tai uusia haasteita. Sekin aika tulee vielä. Tiedän kokemuksesta.

    1. Rhia says:

      Tinde – Joo, pääasia on se että diagnoosi on löytynyt ja siihen saa hoitoa. Kamalinta on se epätietoisuus vaikka tietokin lisää tuskaa, mutta onneksi vain hetkellisesti. Alkujärkytyksen jälkeen alkaa jo vähitellen näkyä valoa tunnelin päässä. Toistaiseksi lääkkeet tehoavat ja saan rauhassa totutella uuteen ruokavalioon. Olisi paljon yksinkertaisempaa jos kaikkiin vaivoihin kävisi sama ruokavalio, mutta ikävä kyllä se ei mene ihan niin. Nyt näyttäisi kuitenkin sille että ainakin lääkityksen kanssa siedän monia juttuja pieniä määriä. Pitää vaan muistaa etten vedä överiksi mitään enkä esim vedä ranskankermaa joka aterialla päivätolkulla.
      Ja myönnän, olin suunnitellut aloittavani uusia opintoja verkkokurssien avulla, mutta sen täytyy nyt odottaa kunnes vointi ja jaksaminen palaa muutaman vuoden takaiselle. Kiitos tsemppauksesta! Uskon että elämä voittaa taas.

Don't be shy, leave a message! / Älä ujostele, jätä viesti!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.